Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2016

Voi kuinka voisin tarpeeksi uskoa itseeni?

Tänään treenattiin taas Johannan kanssa ja treenin ohessa tulee myös juteltua jonkun verran sarjojen välissä. Kerroin Johannalle, että olen viimeiset kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän laihduttanut. Jo 18 vuotiaana menin ensimmäistä kertaa Painonvartijoihin painaessani silloin 73kg eli kutakuinkin saman verran kuin nyt.. Painonvartijoissa laihduin 62:een kiloon, mutta sen jälkeen lihoin matkaoppaana 83:een kiloon. Siitä sitten tiputin kovalla työllä pois -25 kiloa ja painoin 58kg eli vähemmän mitä ikinä aikuisiälläni! Mietin jo silloin etten koskaan ikinä halua lihoa takaisin, mutten kuitenkaan ollut myöskään tuolloin tyytyväinen peilikuvaani. 58 kiloisena olin vain "laihaläski", vaa´an lukema miellytti mutta peilikuva ei... Näytin kuihtuneelta. En vahvalta, jäntevältä tai treenatulta, ainoastaan kuihtuneelta.

30.07.2016 73kg
Tehtiin ihan HEMMETIN hyvä selkätreeni Johannan kanssa ja ennätyspainot salilla paukkuivat! Suurin haasteeni on kuitenkin itse uskoa itseeni. Olen niin monta kertaa yrittänyt. Päässyt lähelle maalia ja jollain tasolla maaliinkin asti, mutten kuitenkaan ole koskaan ollut lopputulokseen tyytyväinen. Sitten ollaan otettu takapakkia ja taas yritetty uudestaan. Jossain vaiheessa vain usko tähän omaan projektiin on loppunut. 
30.10.2014 58kg
En kuitenkaan missään vaiheessa ole lakannut yrittämästä! Välillä nämä ajatukset pyörivät päässäni enemmän ja välillä vähemmän. Tärkeintä olisi kuitenkin vain uskoa omaan tekemiseen ja mennä fiiliksen mukaan yli omien rajojen, miettimättä sen enempää painoa. Mikä se paino edes on määrittelemään ihmistä? Kumma kyllä se tuntuu määrittelevän paljonkin. Näen itseni huonompana. En usko jaksavani tehdä salilla sarjoja isommilla painoilla kun olen vain tällainen pullukka, vaikka tänäänkin se todistettiin että olen VAHVA ja jaksan liikutella treeneissä jo ihan kohtuullisen isoja painoja. Voisin saavuttaa ihan mitä haluan, jos vain tarpeeksi uskoisin itseeni ja jaksaisin tehdä töitä sen eteen! Minulta puuttuu pitkäjänteisyys. Haluaisin sen -10kg pois kymmenessä viikossa ja that´s it. Kyllä -laihdutus voisi hetkellisesti olla ehkä ohitse, mutta loppuelämä silti edessä ja sama taistelu taas kohta ellen olisi oppinut matkan varrella mitään. 
30.6.2008 73kg
Pikkuhiljaa haluan taas alkaa uskomaan itseeni. Pystyn ihan siihen mitä päätän! Voin olla muutaman vuoden päästä ihan minkälaisessa kunnossa tahansa! Se, olenko entistä hoikemmassa vai entistä pulskemmassa kunnossa on vain kiinni minusta itsestäni ja uskosta omaan tekemiseen ja sitä kautta tuloksien syntymiseen. Voin saavuttaa ihan mitä tahansa! Täytyy vain jaksaa uskoa itseensä! Mietin jo onko minulla edes tälle blogille mitään annettavaa, sillä jossain vaiheessa on tämä blogi kuopattava ennen kuin kaikki lukijat ovat hävinneet ja koko blogi kuihtunut kasaan. Ehkä sen aika ei kuitenkaan ole vielä.. Uskon niin.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiti on!

Äiti on henkilö, kuka lohduttaa kun surettaa. 

Äiti on läsnä -aina silloin kun tarvitaan.

Äiti ajattelee pelkästään muiden parasta. 

Äiti viis välittää mammonasta tai rahasta.



Kulunut vuosi on ollut raskain vuosi, minkä kukaan Äiti voi koskaan kokea.

Kulunut vuosi on järkyttänyt, ahdistanut ja pelottanut.

Kulunut vuosi on vaatinut kärsivällisyyttä ja opettanut taistelutahtoa.

Kulunut vuosi on vahvistanut, sekä tuonut perheen tiiviimmin yhteen.

Kulunut vuosi on vuodattanut enemmän kyyneleitä, kuin kaikki nämä vuodet yhteensä.

Kulunut vuosi on opettanut näkemään asiat eri valossa.

Kuluneena vuonna Äidin syli on ollut se lämpimin ja lohduttavin syli.

Rakastan sinua Äiti! <3 Olet korvaamattoman tärkeä, tiedäthän sen.

Kuluneesta vuodesta ollaan selvitty yhdessä! <3





tiistai 23. joulukuuta 2014

Ihanaa Joulua kaikille!

Halusin vielä näin aatonaattona tulla kirjoittamaan tänne muutaman sanasen ennen joulunviettoon vetäytymistä ja joulurauhan julistusta! :) Työt on nyt muutamaksi päiväksi taputeltu ja saan jäädä ansaitulle KOLMEN päivän joululomalle. ;) Heti 27pv aloitetaan intopiukeana alennusmyynneillä, joten pieni huilitauko tulee kyllä ihan tarpeeseen. Aamulla kävin vielä salilla tekemässä rinta-olkapäätreenin ja eilen sain tehtyä jalat. Salitauko ei siis pääse joulunakaan venymään turhan pitkäksi, vaan joulun jälkeen palataan heti takaisin sorvin ääreen! ;) Nyt on kuitenkin lupa nauttia jouluruuista ja tunnelmasta ilman ainaista stressiä siitä painolukemasta! Tänä iltana otetaan joululoman kunniaksi vähän punaviiniä ja maistellaan keksejä ja juustoja. :)


Huomisessa suunnitelmassa on aloittaa aamu verkkaisesti puurolla ja joka vuotisella Lumiukolla! Joulu ei ole mikään joulu ilman Lumiukkoa! Tuo ihana animaatio on kuulunut jouluperinteisiini jo viimeiset 24 vuotta, eikä tämäkään vuosi ole siltäosin poikkeus. :) Päivällä lähden käymään äitini luona ja samalla piipahdan myös isällä viemässä paketit. Illaksi kotiin joulusaunaan ja paketteja avaamaan. :) Myös kynttilät haluan viedä mummon ja papan haudoille. <3 Saan olla Taivaan Isälle äärimmäisen kiitollinen, etten kaikista koettelemuksista huolimatta joudu viemään kolmatta kynttilää läheiseni haudalle tänä jouluna. <3 Niinkuin aiemmin syyskuussa täällä kirjoitin: Älä pidä mitään itsestään selvyytenä! Monia asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne menettää. Arvostakaa toisianne, eläkää itsellenne ja muistakaa läheisiänne, varsinkin näin joulun alla! <3 Pienet teot voivat olla toiselle korvaamattoman suuria.. Niin ja vielä se kaikkein tärkein: osoittakaa toiselle, että välitätte ja rakastatte. Vielä joskus tulee se päivä, kun toivoisi pääsevän ajassa taaksepäin, jotta pääsisi sanomaan toiselle: RAKASTAN! <3


Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille! <3

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kaameat koulun hiihtokisat!

Muistaako joku ala-asteen kamalat hiihtokisat?! Minä kyllä muistan! Oli meinaan joka vuosi ikimuistoinen hetki kun tulin maaliin viimeisenä tai ainakin viiden viimeisen joukossa! Veren maku suussa hiihdettiin kohti maalia ja mentiin niin kovaa kun päästiin, ja siltikin kaikki hiihtivät ohitseni! Siitä syntyi ikuinen viha hiihtoa kohtaan. Aina viime talveen asti, kun keksin että voisin kokeilla miltä hiihtäminen kymmenen vuoden tauon jälkeen tuntuu! Marssin urheilukauppaan ja ostin kunnon sukset (yksi syy varmasti, miksi vihasin hiihtoa lapsena oli myös huonot varusteet ja kun kerran monon "räpylä" katkesi kesken hiihtokisan! Prkl!). Lapsena sukset hankittiin aina kirpparilta.. Nyt ostin itselleni elämäni ensimmäiset UUDET sukset! Ja vielä oikean pituiset tällä kertaa. :) Eipä siinä, en minä lapsena loistanut kyllä minkään muunkaan kilpailun palkintopalleilla.. Ala-asteen juoksukisoihin olin varustautunut kumisaappaat jalassa ja kun 60 metrin juoksussa huudettiin HEP ja lähdettiin juoksemaan niin minulta irtosi kumisaapas jalasta ja palasin takaisin hakemaan sitä! Tosiurheilija olisi ehkä juossut sukat jalassa maaliin, mutta minä en! Pitihän se saapas käydä hakemassa ja juosta sitten maaliin. ;) Näitä hetkiä kyllä muistellaan aina kaveriporukassa lämmöllä! :D


Tosiaan viime talvena ostin Fischerin sukset (oli kylläkin jo maaliskuu, ettei hiihtokelejä enää kovin montaa ollut), mutta hiihdin ensi kertaa sitten yläasteen! Ja mukavaa oli, vaikka muutaman kerran lensinkin perseelleni! :D Nyt olen kovasti odotellut, että tulee ensilumi ja pääsen hiihtämään! Aika valkoiselta ulkona jo näyttää, että eiköhän tässä kohta voi pistää monot jalkaan. ;) Ei niistä hiihtokisoista näköjään elinikäisiä traumoja jäänyt, mutta ei kyllä viime talveen saakka ole paljon tehnyt mieli hiihtämään. Vanhan vihatun harrastuksen voi siis löytää aikuisiällään uudelleen, sitä tässä yritän sanoa! ;) Jospa sitä tänä talvena kaivaisi vanhat luistimet jostain esiin ja lähtisi jäälle pitkästä aikaa kokeilemaan pysyykö sitä enää pystyssä.

Kokeilinpa tuossa myös viime talvena ostamiani toppahousuja! Oli muuten pikkasen jääneet isoiksi, eikä muuten olleet ne kaikkein edullisimmat housut! Eihän näillä voi lähteä hiihtämään! Pitää vissiin toivoa pukilta uusia toppahousuja ja pistää vanhat kiertoon.. :( Eli jos joku tarvitsee 42-koon muutaman kerran jalassa olleita toppahousuja niin hintatarjouksia saa ehdottaa, tai muuten annan äidille. :)







Mukavaa sunnuntaita kaikille! Tää lähtee kohta töihin jouluhälinään! ;)