Näytetään tekstit, joissa on tunniste pimeys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pimeys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. marraskuuta 2016

Melkein hetkeksi kadotin oman ihanan itseni..

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet aikaa, minkä tulen muistamaan aina! Olen oppinut niin paljon kaikkea uutta ja päässyt näkemään ja kokemaan mitä huikeimpia asioita -muutamia mainitakseni mm. viikon Norjan reissu mahtavan työporukan kanssa, uuden myymälän intensiivinen rakentaminen ja huikeat avajaiset! 

Olen myös oppinut paljon itsestäni. Jossain vaiheessa lokakuun loppupuolta huomasin, etten ole oma iloinen itseni. Jos nyt liioitellusti voi käyttää sanaa masentunut, niin kyllä koin pienen hetken olevani masentunut. Se kun teet jonkun tietyn päivän eteen aivan hirvittävän määrän töitä, käytät kaiken aikasi ja energiasi yhden asian loppuun saattamiseen.. Vähän niinkuin joku toinen valmistelee vuoden päivät omia häitään ja toinen treenaa kuukausi tolkulla siihen yhteen ja tärkeään kisapäivään. Sitten se on ohi. Yhdessä päivässä ja yhdessä hetkessä se päivä on siinä. Siinä tulee hetkellisesti aika tyhjä olo. Takki on tyhjä. Kaikki on annettu. Mitäs sitten?

Toisilla kestää pidemmän aikaa päästä sieltä "pohjalta", kuin toisilta. Itsellä tuo "Tässäkö se nyt oli" -kausi kesti noin viikon. Kerroin asiasta kotona, soitin äidilleni ja puhuin työkavereilleni. Nopeasti kuitenkin tajusin, että siinä missä olin niin täysillä keskittynyt työntekoon, olin laiminlyönyt omaa hyvinvointiani ja jättänyt itselleni ne niin tärkeät tekemiset eli salitreenit väliin. Tämä tietenkin vaikutti suoraan syömisiini, enkä usko että sellaisessa hiilaripöhössä on kenenkään OIKEASTI hyvä olla.. Syksy ja pimeys oli saapunut muutamassa kuukaudessa ihan yhtäkkiä. Salille lähteminen tuntui jopa haastavalta, vaikka kertaakaan en ole sinne lähtemistä katunut!


Nyt parin normaalin työviikon jälkeen olen kuitenkin saanut oman ihanan iloisen itseni takaisin! :) Huomaan sen heti! Kuukausien lähes treenaamattomuus ja epäterveellinen ruokavalio saavat myös mielen alakuloiseksi, olo on pöhöttynyt eikä mikään vaate näytä kivalta päällä. Ei sillä, että tällä hetkellä mikään vaate näyttäisi niin kivalta kun tuo mahamakkara tuossa heiluu mukana, mutta se jos mikä lämmittää mieltä, että olen taas BACK IN THE GAME tekemässä asialle jotain! Sen hyvän olon huomaa vasta kun sen hetkeksi menettää. Treeni ei huvita ja sohva tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta lenkkareiden sijaan. USKOKAA MINUA: se ei ole niin! Liikunnasta saatte vaan niin paljon paremman olon! Kukaan kuka treenaa pelkän ulkonäön takia ei jaksa treenata montaa kuukautta pidempään, mutta ne ketkä treenaavat saavuttaakseen sen hyvän olon niin NE jaksavat treenata vuodesta toiseen! :)

Nyt siis ylös sieltä sohvalta! Vaikka ulkona olisikin pimeää, niin lupaan että treenin jälkeen ainakin oma mieli kirkastuu! :) Energistä viikonloppua kaikille!