Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste masennus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. marraskuuta 2016

Melkein hetkeksi kadotin oman ihanan itseni..

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet aikaa, minkä tulen muistamaan aina! Olen oppinut niin paljon kaikkea uutta ja päässyt näkemään ja kokemaan mitä huikeimpia asioita -muutamia mainitakseni mm. viikon Norjan reissu mahtavan työporukan kanssa, uuden myymälän intensiivinen rakentaminen ja huikeat avajaiset! 

Olen myös oppinut paljon itsestäni. Jossain vaiheessa lokakuun loppupuolta huomasin, etten ole oma iloinen itseni. Jos nyt liioitellusti voi käyttää sanaa masentunut, niin kyllä koin pienen hetken olevani masentunut. Se kun teet jonkun tietyn päivän eteen aivan hirvittävän määrän töitä, käytät kaiken aikasi ja energiasi yhden asian loppuun saattamiseen.. Vähän niinkuin joku toinen valmistelee vuoden päivät omia häitään ja toinen treenaa kuukausi tolkulla siihen yhteen ja tärkeään kisapäivään. Sitten se on ohi. Yhdessä päivässä ja yhdessä hetkessä se päivä on siinä. Siinä tulee hetkellisesti aika tyhjä olo. Takki on tyhjä. Kaikki on annettu. Mitäs sitten?

Toisilla kestää pidemmän aikaa päästä sieltä "pohjalta", kuin toisilta. Itsellä tuo "Tässäkö se nyt oli" -kausi kesti noin viikon. Kerroin asiasta kotona, soitin äidilleni ja puhuin työkavereilleni. Nopeasti kuitenkin tajusin, että siinä missä olin niin täysillä keskittynyt työntekoon, olin laiminlyönyt omaa hyvinvointiani ja jättänyt itselleni ne niin tärkeät tekemiset eli salitreenit väliin. Tämä tietenkin vaikutti suoraan syömisiini, enkä usko että sellaisessa hiilaripöhössä on kenenkään OIKEASTI hyvä olla.. Syksy ja pimeys oli saapunut muutamassa kuukaudessa ihan yhtäkkiä. Salille lähteminen tuntui jopa haastavalta, vaikka kertaakaan en ole sinne lähtemistä katunut!


Nyt parin normaalin työviikon jälkeen olen kuitenkin saanut oman ihanan iloisen itseni takaisin! :) Huomaan sen heti! Kuukausien lähes treenaamattomuus ja epäterveellinen ruokavalio saavat myös mielen alakuloiseksi, olo on pöhöttynyt eikä mikään vaate näytä kivalta päällä. Ei sillä, että tällä hetkellä mikään vaate näyttäisi niin kivalta kun tuo mahamakkara tuossa heiluu mukana, mutta se jos mikä lämmittää mieltä, että olen taas BACK IN THE GAME tekemässä asialle jotain! Sen hyvän olon huomaa vasta kun sen hetkeksi menettää. Treeni ei huvita ja sohva tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta lenkkareiden sijaan. USKOKAA MINUA: se ei ole niin! Liikunnasta saatte vaan niin paljon paremman olon! Kukaan kuka treenaa pelkän ulkonäön takia ei jaksa treenata montaa kuukautta pidempään, mutta ne ketkä treenaavat saavuttaakseen sen hyvän olon niin NE jaksavat treenata vuodesta toiseen! :)

Nyt siis ylös sieltä sohvalta! Vaikka ulkona olisikin pimeää, niin lupaan että treenin jälkeen ainakin oma mieli kirkastuu! :) Energistä viikonloppua kaikille!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kauhun hetket vaa'alla

Olisi melkein pitänyt jättää vielä tämänkin aamun punnitus väliin. Oli meinaan sen verran ahdistava lukema mikä siihen tauluun pompsahti = 64,7kg! Järkyttävää! Koko aamupäivän olin ihan down ja tuli jo sellainen tunne, että mitä tässä enää yrittämään, olen lihava ja that's it enkä muuksi muutu. Kävin myös mielessä kaikki mahdolliset pikadieetit ja paastot, millä pääsisin takaisin niihin omiin turvallisiin kuuskymppisiin. Harkitsin tosissani jo PT:lle soittamista, että sori ei musta ole tähän, lihon kaiken takaisin minkä olen laihduttanutkin.


Jokin pieni suomalainen sisu sieltä kuitenkin nosti päätään ja sai minut lähtemään lenkille, vaikka jalkatreeni oli tiedossa klo 13 Sampon kanssa. Kävelin täällä metsikössä ja mietiskelin syntyjä syviä ja tätä epäreilua maailmaa kun toiset ne vaan saa syödä ihan mitä haluavat huolehtimatta mistään. Minä en valitettavasti kuulu siihen kategoriaan, vaan kaikki kertyy vyötärölle. Tein tunnin kävelylenkin, välillä juoksinkin ja kaloreita kului 570kcal. Siinä puolessa välissä lenkkiä tuli kuitenkin semmoinen fiilis, että perkele minähän vielä näytän mihin musta on! En ehkä pysty syömään samoja asioita kuin toiset paremmat geenit omaavat, mutta pystyn silti vaikuttamaan kroppaani ja siihen miltä näytän. Ylipaino on rasite, muttei se tarkoita että minun tulisi välttämättä elää sen ylipainon kanssa lopunelämääni. Melkein heti lenkin ja pienen suihkun jälkeen lähdinkin sitten ajelemaan salia kohti ja jalkatreeneissä kului samaiset 500kcal. :)



Treenin jälkeen oli niin voittajafiilis itsestä ja myös Sampo sai vähän tahkottua asioita päähäni. Hän myös muistutti, ettei meillä enää ole tavoitteena pelkkä painonpudotus vaikka toki painoakin pitää saada pois, mutta tärkeimpänä on nyt saada se lihas kasvamaan ja kroppa kiinteytymään. :) Ilman säännöllistä treeniä tuloksia ei tule -ainakaan toivottuun tahtiin. Kyllähän sitä ensi kesänä haluaisi näyttää siltä, että olen tehnyt kovan työn kroppani eteen, enkä ainoastaan pudottanut kaikki kilot ja ole sitten ns. "laihaläski". Jos ajatellaan aikaisempia laihdutuksia niin painoa olen kyllä pudottanut, mutten ole laisinkaan treenannut ja siltä se kroppa sitten on näyttänytkin. Kyllä itsellä se PT:n tuki ja kannustavat sanat tulevat niin tarpeen! Yksin en tähän pystyisi ja vaikka Personal Trainer kallis sijoitus onkin, niin silti se on jokaisen pennin arvoinen! Mikäpä olisi tärkeämpi sijoituskohde kuin oma terveys? Autoissa arvo laskee paljon nopeammin kuin arvo omaan terveyteen! :) Sain houkuteltua parhaan ystäväni Sennin lähtemään huomenna kanssani salille. Jotenkin olen aikaisemmin tykännyt liikkua yksin (etenkin silloin alku aikoina kun kunto oli niin huono), mutta nyt lähden mieluummin salille jonkun kanssa. Jonkun joka voi vielä auttaa ne viimeiset kolme toistoa, mitkä ei millään muuten nousisi ellei joku olisi pikkurillillä pikkaisen jelppaamassa! :) Ei vitsi teki kyllä niin hyvää nähdä taas ystävää, jota viimeksi olen nähnyt Vappuna! Toivon mukaan saan Sennistä seuraa salille useamminkin kuin vain huomenna. :) Päivällinen syötiin parvekkeella, vaikka ulkona vähän viileää olikin. Laitoin ensimmäistä kertaa ruuaksi Bulguria! Kaveriksi mozzarellajuustosalattia ja broileria. 


Nyt se negatiivisuus pois minusta! Hyh! Tilalle paljon positiivista energiaa, minkä sitten käytän huomisiin treeneihin. :) Tästä lähtien se vaaka alkaa näyttämään vähän pienempiä lukemia! :) Tsemppiä kovasti muillekin sinne kesälomaansa aloitteleville!