Näytetään tekstit, joissa on tunniste johanna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste johanna. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2016

Voi kuinka voisin tarpeeksi uskoa itseeni?

Tänään treenattiin taas Johannan kanssa ja treenin ohessa tulee myös juteltua jonkun verran sarjojen välissä. Kerroin Johannalle, että olen viimeiset kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän laihduttanut. Jo 18 vuotiaana menin ensimmäistä kertaa Painonvartijoihin painaessani silloin 73kg eli kutakuinkin saman verran kuin nyt.. Painonvartijoissa laihduin 62:een kiloon, mutta sen jälkeen lihoin matkaoppaana 83:een kiloon. Siitä sitten tiputin kovalla työllä pois -25 kiloa ja painoin 58kg eli vähemmän mitä ikinä aikuisiälläni! Mietin jo silloin etten koskaan ikinä halua lihoa takaisin, mutten kuitenkaan ollut myöskään tuolloin tyytyväinen peilikuvaani. 58 kiloisena olin vain "laihaläski", vaa´an lukema miellytti mutta peilikuva ei... Näytin kuihtuneelta. En vahvalta, jäntevältä tai treenatulta, ainoastaan kuihtuneelta.

30.07.2016 73kg
Tehtiin ihan HEMMETIN hyvä selkätreeni Johannan kanssa ja ennätyspainot salilla paukkuivat! Suurin haasteeni on kuitenkin itse uskoa itseeni. Olen niin monta kertaa yrittänyt. Päässyt lähelle maalia ja jollain tasolla maaliinkin asti, mutten kuitenkaan ole koskaan ollut lopputulokseen tyytyväinen. Sitten ollaan otettu takapakkia ja taas yritetty uudestaan. Jossain vaiheessa vain usko tähän omaan projektiin on loppunut. 
30.10.2014 58kg
En kuitenkaan missään vaiheessa ole lakannut yrittämästä! Välillä nämä ajatukset pyörivät päässäni enemmän ja välillä vähemmän. Tärkeintä olisi kuitenkin vain uskoa omaan tekemiseen ja mennä fiiliksen mukaan yli omien rajojen, miettimättä sen enempää painoa. Mikä se paino edes on määrittelemään ihmistä? Kumma kyllä se tuntuu määrittelevän paljonkin. Näen itseni huonompana. En usko jaksavani tehdä salilla sarjoja isommilla painoilla kun olen vain tällainen pullukka, vaikka tänäänkin se todistettiin että olen VAHVA ja jaksan liikutella treeneissä jo ihan kohtuullisen isoja painoja. Voisin saavuttaa ihan mitä haluan, jos vain tarpeeksi uskoisin itseeni ja jaksaisin tehdä töitä sen eteen! Minulta puuttuu pitkäjänteisyys. Haluaisin sen -10kg pois kymmenessä viikossa ja that´s it. Kyllä -laihdutus voisi hetkellisesti olla ehkä ohitse, mutta loppuelämä silti edessä ja sama taistelu taas kohta ellen olisi oppinut matkan varrella mitään. 
30.6.2008 73kg
Pikkuhiljaa haluan taas alkaa uskomaan itseeni. Pystyn ihan siihen mitä päätän! Voin olla muutaman vuoden päästä ihan minkälaisessa kunnossa tahansa! Se, olenko entistä hoikemmassa vai entistä pulskemmassa kunnossa on vain kiinni minusta itsestäni ja uskosta omaan tekemiseen ja sitä kautta tuloksien syntymiseen. Voin saavuttaa ihan mitä tahansa! Täytyy vain jaksaa uskoa itseensä! Mietin jo onko minulla edes tälle blogille mitään annettavaa, sillä jossain vaiheessa on tämä blogi kuopattava ennen kuin kaikki lukijat ovat hävinneet ja koko blogi kuihtunut kasaan. Ehkä sen aika ei kuitenkaan ole vielä.. Uskon niin.

tiistai 8. marraskuuta 2016

-800g!

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt ihan hujauksessa ja alan ihan tuntea huonoa omaatuntoa, kun en millään ole ehtinyt blogia päivittämään! Nyt siihen tulee kuitenkin muutos ja palaan vanhaan tuttuun vähintään kerran viikossa postaustahtiin! :) Onko meitä enää ketään siellä ruudun takana? :)

Olen saanut nyt kaksi todella hyvää viikkoa alle treenien suhteen. Syys-lokakuun treeneihin nähden nyt marraskuussa treenimäärät ovat tuplaantuneet! Vielä kuitenkin saa vähän pinnistää, että saa sen neljä salitreeniä viikolle kasaan plus vielä ne aerobiset..! :D Viikko sitten maanantaina aamupaino näytti 72,8kg. Tänään -viikon oltua Johannan ruokavaliolla, paino oli 72kg eli 800g on lähtenyt viikossa. :) Nesteet liikkeelle ja toivon mukaan tämä alkanut viikko on painonpudotuksen osalta yhtä suotuisa! Tavoitteena on päästä marraskuun loppuun mennessä alle 70 kilon eli noin 600g pudotusta per viikko niin ollaan tavoitteessa! :) Katsotaan sitten mikä on tilanne marraskuun vaihtuessa joulukuulle ja otetaan joulukuulle joku kohtuullinen tavoite, mikä on pikkujouluista huolimatta saavutettavissa. ;)


Nyt marraskuussa meillä alkoi Johannan kanssa treenien suhteen tehokuukausi! Kun lokakuussa pidin taukoa yhteistreeneistä niin nyt meillä on niitä kahdesti viikossa ja voin sanoa, että koville ottaa! :D Viime viikolla tehtiin rinta/olkapäätreeni, enkä edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin kipeä treenin jälkeen. Loppuviikosta tehtiin etureidet ja ne olivat vielä tänäkin aamuna kipeät... :D Että kyllä se mimmi osaa puristaa viimeisetkin mehut tästä naisesta (tai sitten se vain kurittaa mua nyt lokakuun löysäilyjen takia..)! ;) Tavoitteena on saada voimatasot selkeästi kuukauden aikana nousemaan ja samalla painon putoamaan. Tähän tarvitaan sitä rautaista selkärankaa, mitä minulla ei kyllä ole viime kuukausina ollut, mutta ehkä se pikkuhiljaa sieltä vahvistuu. ;)



Miten muilla on mennyt kulunut syksy laihdutusten osalta? Yhtä onnistuneesti kuin minulla vai kenties vähän paremmin? :D

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Miltä lihavasta tuntuu ensi kertaa salilla?

Kun ylipainoa on paljon ja kotisohvalle on jämähdetty pidemmäksikin aikaa kuin vuodeksi tai kahdeksi, on kynnys melko suuri astua ensimmäistä kertaa kuntosalin ovista sisään. Mitä mahtaa silloin pyöriä mielessä? "Olenko minä ainoa lihava täällä? Vai ovatko kaikki täällä vain treenattuja ja timmejä Pirkkoja? Tuijotetaanko minua? Kehtaanko edes tehdä mitään, kun hikoilen niin paljon?" Monelle on jo saavutus itsessään, että on päässyt kuntosalin tiskille asti ja ostanut kuntosalikortin. Tuskin fiilis kuitenkaan vielä kattoa hipoo.. Ennemminkin olo saattaa olla epävarma ja tekisi mieli kääntyä heti ovelta takaisin.


Tänään sain Johannan jalkatreenissä täydellisen, kamalan flasbackin siihen hetkeen kun itse marraskuussa 2011 aloitin oman salipirkko urani! Siis joo, sanoin jo viime viikolla että meinasin oksentaa jalkatreenissä, mutta tänään meinasin kyllä kuolla! Teimme hyvin sykettä nostattavan tai jopa aerobisen jalkatreenin kaikkine juoksumatto-hyppy-loikka-kyykky temppuineen. Hikoilin kuin pieni sika ja olin yltäpäältä hiestä märkä. Oli totta tosiaan fiilis, kun olisin ensimmäistä kertaa salilla; niin epämukavia ja mukavuusalueen ulkopuolella olivat nuo aerobiset hyppy-askelkyykky harjoitteet! Sanoinkin Johannalle, että: "NYT mieleeni palasi se miten kauheaa oikeasti ylipainoisen on aloittaa salitreeni ja mennä reilusti sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle!"

Viime viikon "oksettavasta" jalkatreenistä

Missään nimessä en halua tällä tekstillä ketään käännyttää pois sieltä kuntosalin oven kahvasta, mutta nyt tuli sellainen hetki että voin todellakin samaistua siihen fiilikseen, miten hirveältä ensimmäinen kunnon rääkki tuntuu! Oikeastaan haluan vain kannustaa kaikkia sieltä kotisohvalta ponnistavia lähtemään liikkeelle. Muutamana ensimmäisenä kertana tuntuu, että kuolet. Kuukauden jälkeen kuvittelet sen muuttuvan helpommaksi, mutta sitten lisätään vain panoksia ja taas tuntuu että kuolet! :D Mutta hei! Sillä tavalla kroppa ainakin saa uutta ärsykettä. Liian lähellä sitä omaa mukavuusaluettaan ei kannata olla. Mukavaahan siellä on, mutta kyllä sitä taas oppii arvostamaan omaa terveyttään ja haluaa päästä parempaan kuntoon kun hetkellisesti tuntuu siltä että kuolet kesken jalkatreenin! :D 

lauantai 28. toukokuuta 2016

Pää hommassa mukana :)

Ihanaa sanoa näin, että viimeinkin musta tuntuu kuin palaset mun pään sisällä olisivat loksahtaneet paikoilleen! Paino tänä aamuna oli 70,3kg ja juhannukseen olisi aikaa tasan neljä viikkoa! Puolen kilon viikkotahdilla kahden kilon painonpudotus juhannukseksi olisi mahdollinen, mutten ota kuitenkaan mitään paineita jos putoaa hitaammin. :) Pääasia, että oikeaan suuntaan ollaan menossa eikä ruokavalion noudattaminen tunnu tällä hetkellä ollenkaan haasteelliselta. Olen viimein päässyt siitä makeanhimosta kunnolla irti hiilareiden ollessa maltilliset! 


Koko syksy, talvi ja alkukevät olivat aikamoista kamppailua toki sisältäen joulun herkuttelut ja kahden viikon lomamatkan. Suurimpana henkireikänä kuitenkin koen PT:n korvaamattoman tuen! En oikeasti usko, että olisin saanut ruokavaliotani kuntoon ilman Johannan apua. Se, että on joku jolle olen viikottain tilivelvollinen sitouttaa itseni tähän hommaan. Silti en ole kuitenkaan liian ankara ja olen esim tänään nautiskellut pari lusikallista maitojäätelöä miehen kiposta. ;) En siis missään nimessä ollut ehdoton, mutta tiukkana olen kuitenkin pysynyt jos vielä kuukauden takaisiin syömisiin verrataan! 



Treeni kulkee myös ihan erilailla, kun ruokavalio on kunnossa ja virtaa riittää niin töissä kuin kotonakin. :) Kaloreiden kirjaaminen Sulamoon auttaa myös älyttömästi ylilyöntien kanssa! Jos pieni herkku mahtuu kaloreihin/makroihin vielä ihan ok, niin sen itselleni suon. Mutta kaloreita en silti lähde ylittämään, jotta paino pysyy lasku suhdanteisena. Kaikki siis hyvin täällä! Törmäsin Fitfarmin sivuilla hyvin havainnoillistavaan kuvaan taasen noihin kaloreihin liittyen.. Parin keksin syömiseen vaaditaan melkein tunti porrastreeniä! Eli loppujen lopuksi eikö se vain ole paljon helpompaa jättää se kaksi keksiä syömättä, kuin laiminlyödä ruokavaliota ja yrittää liikunnalla kompensoida sitä? :) Vaikka toki liikunta on kivaa, varsinkin kun siinä saa kunnon hien päälle, mutta keittiössä se suurin työ tehdään. ;) Tässä tuore kuva tämän viikon käsitreenin ja Hiitin jäljiltä.. ;D


Ei muuta kuin tsemppiä viikonloppuun! Tai noh, lauantaista kohta selvitty ilman herkutteluja eiköstä niin? ;) Enää sunnuntai tiukkana ja maanantaina on jo puolet helpompaa! Neljän viikon kiri juhannukseen, niin juhannuksena saa hyvillä mielin nautiskella Suomen suvesta ja kenties grilliruuista! :) Meillä ainakin on taas mökkijuhannus Kesälahdella tiedossa! 

Mites teillä muilla? Joko on juhannussuunnitelmat tehty? :) Mökillä vai kaupungissa?

maanantai 23. toukokuuta 2016

Maanantain painopäivitys!

Niin on taas yksi dieettiviikko takana ja toinen alussa. :) Viime viikkoon olin erittäin tyytyväinen niin liikuntojen, kuin ruokailujen osalta ja myös vaaka muisti kiittää hyvin mennystä viikosta miinustuloksella! Viikkopudotus oli -400g ja aamupaino tänään 70,6kg. Josko parin viikon päästä päästäisin taas takaisin sinne mukavalle kutoskymmenille! :) Vaikken kovin montaa kuukautta ole seitkyt kiloisena viettänytkään, niin kyllä se silti motivoi pysymään ruodussa jotta pääsee takas kuusiinkymmeniin. 


Silloin 11.4 lähtöpaino oli 72,5kg kun aloitin Johannan kanssa treenaamaan ja noudattamaan ruokavaliota. Tässä kuudessa viikossa painoa on lähtenyt -2kg eli noin -330g viikossa. :) Ihan suht tyytyväinen tuohon tulokseen olen, ottaen huomioon joka viikonloppuiset lipsumiset ruokavaliossa; ystävän vauvan ristiäisissä, vappuriennoissa jne jne.. Pilkun tarkasti ei siis ole menty ja sen takia tulokseen tyytyväinen. Nyt juhannukseen asti viisi viikkoa tiukasti, jotta juhannuksena voi vähän nautiskella ja grillailla! ;) Onneksi grillissäkin voi kuitenkin tehdä kaikkea terveellistä! Meidän pikku sähkögrillikin on käynyt nyt kuumana, kun ollaan tehty partsilla kaikkea hyvää ja terveellistä! :)



Nyt salkkarit nauhalta pyörimään ja petiin! :D Huomenna on aamulla 09:00 treenit Johannan kanssa ja ajattelin pistää jalat rääkkiin, kun ahteri on jo lauantaista toipunut! ;) Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Tehdään tästä helteisestä viikosta myös hyvä liikuntaviikko ja nautitaan ulkoilmasta salin lisäksi. :)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mistä tietää olevansa valmis?

Lomalla on paljon aikaa miettiä.. Aikaa pohdiskella monenlaisiakin asioita. Työasioiden miettimistä olen yrittänyt välttää ja siinä olen hyvin onnistunutkin (mitä nyt ensimmäisinä öinä näin painajaisia, ettei työntekijöitä ollut töissä :D). Laihduttamisesta ja painon miettimisestä olen myöskin pitänyt lomaa, vaikka hyötyliikuntaa onkin tullut ihan huomaamatta ja salilla on käyty täällä enemmän, mitä viime aikoina on kotonakaan ehtinyt.. Siltikään sitä lomaa niiltä painonpudotus AJATUKSILTA en ole saanut, vaan useamman kerran päivässä on tullut aihetta mietittyä. Milloin voi sanoa olevan valmis? Missä vaiheessa voi taputtaa itseään olkapäälle ja kirjoittaa tänne että: "Kiitos kaikille blogilukijoille, jotka ovat kulkeneet tämän matkan kanssani kohti saavutettua päämäärää."? Tuleeko sitä "lankakerän päätä" koskaan vastaan vai jatkuuko projekti hamaan hautaan asti eikä milloinkaan ole riittävän tyytyväinen omaan kroppaansa?! Ikävä kyllä, taitaa se jatkua.. Näin olen ainakin asian oivaltanut. :D 



"Kilojen viemää" -blogin kirjoittaja Johanna kirjoitti hyvin tekstissään tavoitteiden kanssa soutaamisesta ja huopaamisesta. Hän kertoi, kuinka oli päättänyt aloittaa ennen kesää tiukemman "laihdutuskuurin" saadakseen viimeiset kilot pois nopeammassa ajassa. Aivon vipujen käännyttyä "dieetti-asentoon", ruokaa alkoikin tehdä vain entistä enemmän mieli! Ja näinhän se usein meillä monella (myös itselläni) on, että mitä tiukemmat ehdot ja aikataulut asetan itselleni, sitä enemmän tekee mieli poiketa niistä! Sen takia en halua asettaa itselleni mitään tavoitepäivämäärää, jolloin pitäisi olla jossain tietyssä kunnossa. Vaikka silloin tällöin leikittelisinkin ajatuksella "Kuinka kivaa olisi olla kisadieetillä tai treenata sillä intensiteetillä, että kisat ovat päivämääränä X", niin mitä pidemmälle ajatusta vien sitä huonommalta idealta se kuulostaa. Toisille se tiukka dieetti ja sovittu päivämäärä sopii, mutta itselläni aina vain tiukempi ruokavalio vie ennen pitkään koko homman suohon! :D 



Nyt mitä lähemmäs kesää mennään, sitä enemmän ihmiset hakevat niitä nopeita ratkasuja mahtua unelmien häämekkoon jne. Ja toki ymmärrän, että jos kiire tulee niin hätä keinot keksii eikä siinä mitään väärää ole! ;) Itse kuitenkin haen kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia ja läpi elämän kestävää iloa liikunnasta, sekä hyvää mieltä terveellisestä ruuasta. Olisihan se vallan mukavaa olla kesäksi tiukassa rantakunnossa, mutta mitä siitä loppupeleissä jää käteen? Liikuntatottumukset tuskin ovat vielä niin takaraivossa, että salille tulisi lähdettyä kesähelteilläkin ja grilliherkut maistuisivat kolmen kuukauden kituuttamisdieetin jälkeen varmasti vallan hyvältä. :D Takaraivoon tuskin olisi jäänyt juuri mitään.. 


Sunnuntaina salilla käsitreeniä tehdessäni sain niin ÄLYTTÖMÄN hyvän fiiliksen jälleen kerran siitä, kuinka KIVAA oli treenata! :) ..ja vielä paremman fiiliksen sain siitä, kun mietin että oikeasti treenaan myös lomalla! Vielä reilu muutama vuosi sitten en olisi voinut KUVITELLAKAAN painelevani salille lomallani. En tosiaankaan.. Kuka nyt lomalla TREENAA?! Ei ainakaan kukaan täysin selväjärkinen! :D -Näin ajattelin tosiaan jokunen vuosi sitten. Toisin on nyt. Vaikka lomalla syönkin vapaammin ja herkuttelen jälkkäreillä, otan viiniä illallisella niin silti puhkun innosta päästä salille! :) Jokainen lisääntyvä toistomäärä ja painavampi käsipaino tuo sitä hyvää fiilistä, mikä on aidosti parempaa kuin sohvalla makaaminen x-asennossa kamalassa ähkytilassa ja sokerikierteessä.. Heti tiistaille on sovittu treenit Sampon kanssa, jotta ruotuun palaaminen tapahtuu heti loman jälkeen (eikä esim. vasta viikon päästä kotiutumisesta). Samaiselle viikolle ollaan sovittu myös toiset treenit, jotta pitkäperjantai ei käy tylsäksi! ;) 



Onhan se kivaa olla lomalla (ja pelata mm. bingoa :D), mutta kyllä se on myös kiva palata lomalta takaisin ruotuun ja rutiineihinkin! ;) Noh, vielä ei kiirehditä, sillä viikko on lomaa jäljellä! Nautitaan tästä ja nauttikaahan lähenevästä keväästä siellä kotona! :)