Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsetunto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste itsetunto. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. joulukuuta 2016

Voi kuinka voisin tarpeeksi uskoa itseeni?

Tänään treenattiin taas Johannan kanssa ja treenin ohessa tulee myös juteltua jonkun verran sarjojen välissä. Kerroin Johannalle, että olen viimeiset kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän laihduttanut. Jo 18 vuotiaana menin ensimmäistä kertaa Painonvartijoihin painaessani silloin 73kg eli kutakuinkin saman verran kuin nyt.. Painonvartijoissa laihduin 62:een kiloon, mutta sen jälkeen lihoin matkaoppaana 83:een kiloon. Siitä sitten tiputin kovalla työllä pois -25 kiloa ja painoin 58kg eli vähemmän mitä ikinä aikuisiälläni! Mietin jo silloin etten koskaan ikinä halua lihoa takaisin, mutten kuitenkaan ollut myöskään tuolloin tyytyväinen peilikuvaani. 58 kiloisena olin vain "laihaläski", vaa´an lukema miellytti mutta peilikuva ei... Näytin kuihtuneelta. En vahvalta, jäntevältä tai treenatulta, ainoastaan kuihtuneelta.

30.07.2016 73kg
Tehtiin ihan HEMMETIN hyvä selkätreeni Johannan kanssa ja ennätyspainot salilla paukkuivat! Suurin haasteeni on kuitenkin itse uskoa itseeni. Olen niin monta kertaa yrittänyt. Päässyt lähelle maalia ja jollain tasolla maaliinkin asti, mutten kuitenkaan ole koskaan ollut lopputulokseen tyytyväinen. Sitten ollaan otettu takapakkia ja taas yritetty uudestaan. Jossain vaiheessa vain usko tähän omaan projektiin on loppunut. 
30.10.2014 58kg
En kuitenkaan missään vaiheessa ole lakannut yrittämästä! Välillä nämä ajatukset pyörivät päässäni enemmän ja välillä vähemmän. Tärkeintä olisi kuitenkin vain uskoa omaan tekemiseen ja mennä fiiliksen mukaan yli omien rajojen, miettimättä sen enempää painoa. Mikä se paino edes on määrittelemään ihmistä? Kumma kyllä se tuntuu määrittelevän paljonkin. Näen itseni huonompana. En usko jaksavani tehdä salilla sarjoja isommilla painoilla kun olen vain tällainen pullukka, vaikka tänäänkin se todistettiin että olen VAHVA ja jaksan liikutella treeneissä jo ihan kohtuullisen isoja painoja. Voisin saavuttaa ihan mitä haluan, jos vain tarpeeksi uskoisin itseeni ja jaksaisin tehdä töitä sen eteen! Minulta puuttuu pitkäjänteisyys. Haluaisin sen -10kg pois kymmenessä viikossa ja that´s it. Kyllä -laihdutus voisi hetkellisesti olla ehkä ohitse, mutta loppuelämä silti edessä ja sama taistelu taas kohta ellen olisi oppinut matkan varrella mitään. 
30.6.2008 73kg
Pikkuhiljaa haluan taas alkaa uskomaan itseeni. Pystyn ihan siihen mitä päätän! Voin olla muutaman vuoden päästä ihan minkälaisessa kunnossa tahansa! Se, olenko entistä hoikemmassa vai entistä pulskemmassa kunnossa on vain kiinni minusta itsestäni ja uskosta omaan tekemiseen ja sitä kautta tuloksien syntymiseen. Voin saavuttaa ihan mitä tahansa! Täytyy vain jaksaa uskoa itseensä! Mietin jo onko minulla edes tälle blogille mitään annettavaa, sillä jossain vaiheessa on tämä blogi kuopattava ennen kuin kaikki lukijat ovat hävinneet ja koko blogi kuihtunut kasaan. Ehkä sen aika ei kuitenkaan ole vielä.. Uskon niin.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Muistetaan nauttia elämästä!



Tässä on nyt useimmissa blogeissa tullut vastaan diettaaminen, itsetunto ja minä kuvan vaikuttaminen elämään. Ollaan oltu kuukausia tiukalla dieetillä, että saadaan kesäksi se "unelmakroppa" ja onkin tajuttu, että "Hei, eihän mun kroppa oo yhtään sen hassumpi tällaisenaan!". Aiheesta on kirjoittanut useammassakin postauksessaan Voimariini ja yhden viimeisimmistä havahtumisista voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ. Myös Netta oli elänyt jo pitkän aikaa ns "sumussa" omasta upeasta kropastaan ja vertaili sitä muihin kisalavoille nouseviin naisiin, kunnes hän tajusi olevansa hyvä juuri sellaisenaan. Myös Netan valaistumisen ja yhden pienen kommentin suuren vaikutuksen voit lukea TÄÄLTÄ

Jotenkin näiden naisten kirjoituksista, koin itsekin semmoisen valaistumisen! Toki matkaa vielä on ja haluan tästä vielä kiinteytyä, mutta kun mietin itseäni ja omaa itsetuntoani kolmen vuoden takaa. Silloin saatoin vain HAAVEILLA, että jonakin päivänä painaisin vielä alle 70 kiloa. Olin jo todella lähellä luovuttamista ja olin jotenkin hyväksymässä "kohtaloni" lihavana. Muistan vielä sen tytön, kuka hymyili kuvissa, mutta oli sisältä niin rikki. Mietin monesti sitä, että jos joskus pääsen tästä kahdenkymmenenkilon taakasta, niin lupaan etten enää koskaan päästä itseäni siihen kuntoon. Saatoin vain uneksia mahtuvani S-koon vaatteisiin kun olin jo jonkun aikaan pukeutunut XL:ään. Nyt olen kuitenkin vihdoin kokoa S! Ja mitä vielä, valitan kun maha pömpöttää ja reidet on paksut, enkä ole tyytyväinen siltikään! Olisikohan ehkä NYT aika olla ylpeä itsestään ja nauttia kevyemmästä olostaan, kuin että valittaa siitä etten TÄNÄKÄÄN kesänä päässyt siihen "kesäkuntoon"? Ei jokaisen tarvitse kuulua siihen samaan bikinifitness muottiin, vaikka semmoisesta kropasta haaveilisikin. Toisille elämä on paljon nautinnollisempaa "hieman löysempänä", kun saa myös hillitysti herkutella eikä tarvitse laskea jokaista suupalaa. :) Taidan itse lukeutua juuri siihen porukkaan, enkä häpeile myöntää sitä. Jossain määrin treenaaminenkin alkoi jo tuntua pakkopullalta, kun oli PAKKO saada viikkoon mahdutettua se neljä salitreeniä. Varsinkin näin kesällä kun lomat pyörii ja työvuorot on sellaisia kuin 11-20 niin tuntuu todella haastavalta lähteä vielä kahdeksan jälkeen salille. Olen kaikenlisäksi kaivannut myös lenkkeilyä, mutta olen jättänyt sen taka-alalle kun olen yrittänyt saada ne neljä treeniä mahdutettua viikkoon. Nyt toki helpottaa kun lauantaina alkaa kahden viikon kesäloma, mutten siltikään aio ottaa stressiä salitreenistä vaan pikemminkin nautin raikkaasta kesäilmasta ja luonnosta, ennen kuin se talvi taas tulee. Toki salitreenikin myös kuuluu kesääni, mutta en stressaa jos lähdetään neljäksi yöksi mökille, että "Enhän minä nyt mökille voi lähteä, kun en sitten pääse neljään päivään salille!". Heihaloo! Eihän tossakaan nyt oo mitään järkeä, että elämä pyörii pelkän salin ympärillä, eikä voi lähteä kuin kiven heiton päähän kun ei pääsekään salille. 


Tekstilläni yritin hakea sitä sanomaa, että nautitaan tästä hetkestä eikä aina vaan haaveilla paremmasta! :) Kuva kesältä 2011, jossa selkeesti nautitaan elämästä vaikka painoa onkin +20kg. ;)