Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä

Jos johonkin haluan uskoa niin se on että positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja positiivisen sekä optimistisen elämänasenteen omaavalle tapahtuu paljon hyviä asioita. Tai ehkä niitä samoja hyviä asioita tapahtuu myös niille negatiivisen asenteen omaaville, mutta he eivät vain ehkä osaa iloita niistä kun näkevät elämän harmaana ja kaikki on suomeksi sanottuna täyttä p*skaa.


Positiivisuus leviää helposti ja yksikin hymy kaupan kassalla voi piristää toisen mönkään mennyttä päivää. :) Kuitenkin myös tuo negatiivisuuden sädekehä leviää helposti etenkin porukan keskuudessa. Näinollen jos neljä viidestä on hyvällä fiiliksellä, mutta yksi on naama norsun v*tuilla (pahoittelut kielenkäyttöni) niin yksitellen tämä kääntää myös muiden hymyt äkkiä alaspäin, eikä kohta kenelläkään ole enää hauskaa.

Heräsin tähän asiaan taas jokin aika sitten ja olen pyrkinyt tietoisesti ympäröimään itseni viime aikoina vain positiivisilla ihmisillä. Jos huomaan jonkun seurassa jatkuvan negatiivisen viban niin vähennän tämän ihmisen kanssa yhteydenpitoa, sillä mihin tarvitsen sellaisia ihmisiä ketkä aina näkevät vain sen elämän harmaan puolen? Ei minulla ole tarvetta eikä halua kuunnella toisen jatkuvaa vähättelyä tai arvostelua kaiken aikaa vaan mielummin jätän nämä ihmiset omaan arvoonsa. Jos ei osaa iloita toisen puolesta esim. opiskelujen alkamisesta, vaan heittää siihenkin jonkun todella asiattoman kommentin väliin niin miksi minun tulisi sisällyttää elämääni sellaisia ihmisiä?


Erityisesti tiimipäivillä olen huomannut meidän porukan mahtavan yhteishengen! Tietenkin kun kaikki ovat kiinnostuneita samoista asioista: liikunnasta ja hyvinvoivasta kehosta niin miten ei tulisikaan toimeen sellaisten ihmisten kanssa? :) Se on aivan parasta kun porukka tsemppaa toisiaan yhä kovempiin suorituksiin ja ilmapiiri on kannustava. Tällä kannustavalla ilmapiirillä saadaan kyllä myös aika tappotreenit aikaiseksi! ;D Positiivisuus leviää myös nykyisin somen kautta ja itse ainakin pyrin sanomaan kohteliaisuuksia ja kivoja asioita toiselle, kun yhtään siltä tuntuu. :) Ja jos sinulla ei ole mitään positiivista sanottavaa niin ehkä parempi on jättää kokonaan sanomatta. ;)

Onko muilla ollut elämässä sellaisia ihmisiä, ketkä näkevät vain aina sen elämän varjopuolen ja kantavat päällänsä negatiivista sädekehää? Pidättekö edelleen näiden ihmisten kanssa yhteyttä vai oletteko jättäneet heidät omaan arvoonsa? :) Olisi kiva kuulla teidän omakohtaisia kokemuksia joten heittäkää kommenttia! ;) Ja hei! Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 Itsellänihän se menee töissä, mutta positiivisena iloitsen siitä, että ylipäätään saan käydä töissä kun kaikilla sitäkään mahdollisuutta ei ole.. <3

maanantai 24. lokakuuta 2016

Paluu "arkeen" ja ehkä jopa bloginkin pariin!

Hurja 75 tuntinen avajaisviikko takanapäin ja nyt alkoi ensimmäinen viikko kuukauteen, kun työtunnit ovat alle 55h/viikossa! :D Voisi siis sanoa, että I'M BACK! Oli hienoa elää XXL kuplassa ja oli niin mahtavaa saada rakentaa oma myymälä alusta saakka itse ja olla kokemassa upeat avajaiset vieläpä komeiden ilotulitusten kera! Viime viikko täytti odotukseni enemmän kuin monen monta kertaa! ;)


On kuitenkin ihan mukava olla taas muutakin kuin pelkkä XXL-Sanna, kuka lähtee aamulla klo 07:00 töihin miehen jäädessä nukkumaan ja palaa illalla klo 21:00 ja nukahtaa sohvalle klo 22:00, koska on niin uupunut yli 12h työpäivästä.. Pian voin olla taas avopuoliso miehelleni, ystävä kavereilleni ja ennenkaikkea treenaava laihdutusbloggari! ;) Viimeiseen kahteen kuukauteen sitä en ole ollut ja pahoittelen sitä, mutta asiat tärkeysjärjestyksessä ja nyt on taas enemmän aikaa blogillekin. :)

Tällä viikolla saan nauttia kahdesta vapaapäivästä, eikä kahdeksan tunnin työvuorot klo 13:30-21:30 tunnu enää missään! Aamulla heräilin rauhassa, söin aamupalan ja joskus 11 aikaan kampesin salille. Kieltämättä kropasta huomaa, että kuukauteen-kahteen ei ole tullut ihan hirveästi puntteja heiluteltua etenkään yläkropan treeniä. Jos olen päässyt kerran tai kaksi kertaa viikossa salille niin olen melkein poikkeuksetta aina tehnyt jalat. :D Jaloissa siis voimatasot ovat pysyneet suht samana, mutta esim. tänään olkapää/ojentaja treenissä sain tyytyä tekemään vipunostoja sivuille ihan 5:den ja 6kg:n painoilla, kun vielä pari kuukautta sitten 8kg käsipainot liikkuivat kevyesti. Onneksi lihasmuisti palautuu kuitenkin nopeasti, niin kohta ollaan taas niissä painoissa missä muutama kuukausi sitten. :)

Aamupaino oli tänään 72,6kg eli vaikka salille en ole päässytkään juuri ollenkaan, niin paino on pysynyt suht stabiilina Prisman buffa safkoista huolimatta! Askeleita on päivän aikana tullut sen verran paljon, että päivän aktiivisuustavoite on Polarin mukaan melkein joka päivä täyttynyt. Nyt tällä viikolla olisi suunnitteilla päästä viisi kertaa salille aina iltavuoroissa ja vapaapäivinä. :) Tekee NIIIIN hyvää päästä taas treenaamaan ja ehkä pikkuhiljaa voi taas antaa ajatuksia tuolle painonpudotukselle jos ensi kesäksi haluaisi edes viisi-kuusi kiloa pudottaa. Nyt lokakuun ajan olen pitänyt myös Johannan kanssa treeneistä taukoa, sillä ei ole mitään järkeä yhteistreeneihin jos se on se yksi ja ainoa kerta viikossa kun ehdin salille.. Marraskuussa kuitenkin jatkuu taas Johannankin kanssa treenit! :)


Nyt kuitenkin kutsuu peti! Sen verran vielä univelkaa on, että parempi nukkua varastoon nyt kun taas saa! ;D Viime yönä olin kovasti ollut ohjaamassa kassajonoa unissani, eli aikalailla yksi ja ainoa asia on pyörinyt viime kuukausina päässäni.. :D


lauantai 17. syyskuuta 2016

Parempi pieni miinus, kuin iso plussa

Koulutuksesta kotiuduttu ja tänään aamulla kutsui vaaka! Eihän näille tuloksille nyt hurraa huutoja voi antaa, mutta aina kumminkin pienikin miinus on parempi kuin iso plussa. Edellisellä koulutus viikollahan minulla oli paino noussut kilon, eli selvästi liikaa hiilareita tuli mätettyä. Tällä viikolla himmailin kuitenkin hiilareissa, eikä evääksi päätynyt kertaakaan eineksiä vaan koko viikon söin lounaalla kanaa ja kasviksia. :) Illallinen/päivällinen syötiin kuitenkin ravintolassa joka ilta ja lasillinen viiniäkin tuli torstai iltana Tapas ravintolassa juotua, niin siihen nähden olen ihan semi tyytyväinen vaa'an lukemaan. 



Paino siis tämä aamuna 73,3kg että onhan tässä kirittävää jos haluaisi sen -10kg pois jouluun mennessä! :D Taidan tyytyä ihan viidenkin kilon pudotukseen, sillä vaikka kaksi ensimmäistä diiettiviikkoa silloin elokuun alussa lähtivätkin hyvin käyntiin ja paino putosi pari kiloa, niin se vaati aivan helvetin tarkkaa ruokavalion noudattamista ja että kaikki liikunnat (4 salitreeniä, 2 aerobista ja 2 hiittiä) tulivat kasaan. Siihen tahtiin en kyllä nyt tulevina kuukausina pysty pitkien työpäivien vuoksi. En kuitenkaan halua missään nimessä heittää koko syksyä hukkaan/läskiksi painonpudotuksen kannalta, vaan yritän päivä kerrallaan tehdä niitä parempia valintoja niin ettei paino ainakaan pääsisi enää yhtään nousemaan, sillä onhan tässä 10 kiloa liikaa mukana kannettavaksi. 

Nyt on reilun 9h yöunet takana ja kympiltä sitten Johannan jalkarääkkiin! ;D

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Elä sellaista elämää tänään, jollaista haluaisit elää huomenna!

Joku viisas Anna -niminen bloggaaja joskus sanoi, että:  "Elä sellaista elämää tänään, jollaista haluaisit elää huomenna". Hitsi vie, siinä on kyllä oikeasti yksi parhaita elämänohjeita, mitä olen kuullut! Kuluneen viikon aikana olen elänyt ja siksi blogi päivitys venähti yli viikolla! On siis vaan niin parasta olla MINÄ juuri tällä hetkellä! :) Treenit kulkee, ruokavalion noudattaminen sujuu sen suuremmitta paineitta, tapaan säännöllisesti ihania ystäviäni ja perhettäni. Miehenkin kanssa menee aika mukavasti.. ;) Tottakai eniten hymyilyttää se, että enää KOLME päivää töitä ja minulla alkaa kolmen viikon KESÄLOMA!!! Juhannuksen viettoon lähdetään taas mökille Kesälahdelle ja siellä ollaan perjantaista tiistaihin. Mies tulee neljäksi päiväksi töihin ja sitten miehelläkin alkaa loma. :)

Suunnitteilla on mm. käydä kesälomalla Ilosaarirockissa Joensuussa ja ehkä mahdollisesti matkailuautolla Kolin kansallispuistossa sillä samalla reissulla.. :) Savonlinnaan toki tulee mentyä -eihän tänäkään kesänä voi jättää Seurahuoneen muikkuterassia väliin! ;) Täytyy nyt vähän jutella huomenna Johannan kanssa noista heinäkuun treeneistä, miten ne suoritetaan sillä loppujen lopuksi tulen olemaan heinäkuussa hyvin vähän Lahdessa. Viime viikolla pyysinkin Johannalta vinkkejä ns. "mökkitreeniin", sillä jo useana kesänä olen tullut siihen tulokseen, että Kesälahdella en vain pääse salille vaikka siellä sali onkin! Joko itse kuntosali on kiinni tai sitten kuntosalikortteja myyvä kirjasto on juhannuksena tai heinäkuussa kiinni..

Teimme siis viime viikolla aikamoisen jalka/takapuoli painotteisen treenin omaan kehonpainoa ja kuminauhoja käyttäen! Syke huiteli koko ajan siellä 150 paremmalla puolella ja hiki valui solkenaan! Jossain vaiheessa huusin jo Johannalle, että mun p*rse repeää sillä siltä se tuntui kun tehtiin kuminauhoilla lantionnostoja lattialla...! :D Aivan jäätävä polte pakarassa eli varmasti meni sinne minne pitikin. ;) Huomenna meillä on viimeinen treeni ennen juhannusta ja täytyy tehdä sotasuunnitelma, miten juhannusähkyltä vältytään. Toki tasapaino on tärkeä tässäkin asiassa, eikä se yksi ryypiskely viikonloppu mitään kaada, mutta parempi olisi silti minimoida painonnousu tässä vaiheessa kun sitä painoa vielä halutaan pudottaa. Tämän aamun paino oli 69,5kg eli rauhassa mennään alaspäin ja kolme kiloa on nyt kevään aikana saatu pois. Tarvitsee taas kirjata tarkemmin syömiset ylös Sulamoon, ettei tule syötyä vahingossa mitään ohi! Kun kaikki syömiset kirjaa ylös ja on tietoinen syödyistä kaloreista, niin niitä ei myöskään halua ylittää.

Taidan olla tylsä ja lisätä tekstin ilman ainuttakaan valokuvaa, sillä viime viikolla en ole keskittynyt tilanteiden kuvaamiseen/ikuistamiseen vaan olen ennemminkin elänyt hetkessä! :) Valokuvat ovat aina kivoja muistoja, mutta toisaalta ihmiset viettävät nykyisin ihan liikaa aikaa somessa ja kännykkä kädessä niin joskus on vaan parempi pitää se puhelin laukussa ja keskittyä keskustelemaan sen ihmisen kanssa, kuka on siinä vieressä! :)

Vai mitä mieltä olette? Eletäänkö nykyisin teidän mielestä liikaa SOMEN kautta ja unohdetaan se suora kontakti toiseen ihmiseen? Kuinka monelle ystävälle oikeasti olet SOITTANUT kuluneen kuukauden aikana Facebook tykkäysten ja kommenttien sijaan? Ehkä itsekin pitäisi enemmän soitella ystäville ja vaihtaa sitä kautta niitä kuulumisia -aitoja ystäviä kun ei koskaan ole liikaa! <3

Ps. Elä tänään juuri sitä elämää, mitä toivoisit huomenna elävän! ;) Niin minä ainakin yritän parhaillani tehdä! Omilla ratkaisuillaan kun voi loppujen lopuksi vaikuttaa elämän kulkuun! :) Noh, laitetaan vielä loppuun pari kuvaa toissa viikonlopun Kansainvälisiltä markkinoilta!




Ehkä tuo toffee fudge oli yksi syy painon rauhalliseen putoamistahtiin! :'D Mutta elämä on täynnä valintoja ja mun valintana oli yksi pala tuollaista toffeeta, kiitos! 

torstai 2. kesäkuuta 2016

Viisi asiaa, joita et minusta vielä tiennyt

Blogien ahkerana lukijana, luulen aina tavallaan tuntevani bloggaajan läpikotaisin pelkkien postauksien ja lisättyjen somekuvien perusteella.. Todellisuudessa kuitenkaan näin ei ole -ainakaan omalla kohdallani, sillä kirjoitan lähestulkoon vain ja ainoastaan laihdutusasiaa ja jätän muun elämäni blogipostauksien ulkopuolelle. Joku joka lukee blogiani saattaa kuvitella minun elämäni täyttyvän vain ja ainoastaan laihdutuksesta ja/tai treenaamisesta! :D Onneksi ei ihan sentään.. Teen myös paljon muutakin vapaa-ajallani; näen ystäviäni, käyn festareilla, terassilla, baarissa tai teen ihan mitä tahansa mitä joku muu 27-vuotias tekee. Pidän elämäni sopivassa tasapainossa treenin, laihdutuksen ja hauskanpidon kanssa.. ;)


Nyt kuitenkin halusin kertoa teille viisi asiaa, joita tuskin vielä tiesitte:

1. Olen avopuolison, bloggaajan ja kassapäällikön lisäksi nykyisin myös vuokraemäntä! Asunnossani on ollut vuokralaiset jo viime lokakuusta lähtien ja heille on tullut maaliskuussa perheenlisäystä ja näin ollen asunnossani asuu nyt pieni kolmen hengen perhe. :) Itse asun miehen luona hänen omistamassaan omakotitalossa ja osakkeeni on Lahden keskustassa.



2. Meillä on avopuolisoni kanssa 20 vuotta ikäeroa. Hassua kyllä, olen kohta kolme vuotta blogia kirjoittanut eikä kukaan ole koskaan kysynyt tai kyseenalaistanut minun ja mieheni ikäeroa. :) Syksyllä meille tulee neljä vuotta yhdessäoloa täyteen ja isosta ikäerosta huolimatta tulemme silti toimeen paremmin kuin hyvin! ;) Yhteisiä harrastuksia meillä on mm. matkailuautolla matkustelu ja moottoripyöräily, nyt uusimpana haaveena veneily..

3. Intohimona Makuunin irtokarkit! Tämän varmasti moni blogiani pidempään seurannut tietääkin, että pahimpana vihollisena koen Makuunin irtokarkit..! :D Olisin varmasti 50 kiloinen, mikäli en olisi tällainen karkkihirmu! En siis vain pysty olemaan ilman irttareita...varsinkaan Makuunin irttareita! ;D Toki nyt taas tiukalla ruokavaliolla ollessani olen huomannut, ettei karkkia/sokeria edes tee samanlailla mieli, mutta väitän etten koskaan pääse lopullisesti eroon karkkihimoistani. ;)



4. Olin matkaoppaana ollessani masentuneempi, ahdistuneempi ja surullisempi, kuin koskaan elämässäni olen ollut. Ylipaino painoi mieltäni matalaksi, enkä uskonut koskaan pääseväni ylös siitä suosta. Luulin jo, että minut oli tuomittu elämään loppuelämäni lihavana ja tyytymättömänä itseeni! Nyt olen ylpeämpi itsestäni kuin koskaan! Olen saavuttanut elämässäni paljon hyviä asioita, vaikka kokenut myös paljon surua.. Seuraavassa kohdassa lisää siitä..



5. Puolitoista vuotta sitten, perhettämme kohtasi hirvittävä tragedia.
Veljeäni puukotettiin ramboveitsellä vatsaan ja hän sokeutui tämän tapon yrityksen seurauksena. Elämän ja kuoleman ollessa kyseessä kirjoitin myös blogitekstin "Kun elämä pysäyttää" ja käsittelin asiaa myös toisessa postauksessa "Osaatko kohdistaa vihasi oikein". Syksy 2014 oli kaikille meille todella rankka, mutta pikkuhiljaa elämässä on menty eteenpäin ja onneksi kukaan ei ole katkeroitunut. Elämä voi tosiaan joskus olla sekunneista kiinni ja tuona syksynä ymmärsin taas antaa asioille ihan erilaisen painoarvon.


Mikään ei ole itsestäänselvää ja kuka tahansa hyvinvoiva, terve ihminen voi menettää jotain niinkin korvaamatonta kuin näkökyvyn! Miksi emme osaa nauttia niistä asioista, mitä meillä jo on ennen kuin ne menetämme? Miksi esimerkiksi vasta sitten aletaan huolehtimaan omasta terveydestä, kun sokeritauti on jo päällä ja verenpainelääkkeet arkipäivää? Miksi valitamme pikkuasioista, vaikka todellisuudessa meillä on asiat ihan helvetin paljon paremmin, kuin monilla muilla?!

Gallup kysely: Kerro kuinka pitkään olet seurannut blogiani. Entä tiesitkö jo jotain näistä asioista, vai tuliko kaikki näistä viidestä kohdasta Sinulle uutena? :) <3 Mitä toivoisit jatkossa blogilta? 

6. Ps. Tämä on myös ensimmäinen blogitekstini, minkä kirjoitan tietokoneella sillä viimeiset kolme vuotta olen julkaissut jokaikisen postauksen kännykällä/tabletilla! :D Siirtyminen bloggaamisessa ihan uudelle tasolle on tapahtunut..

torstai 28. huhtikuuta 2016

Elämä hymyilee (:

Halusin vaan tulla kertomaan, että nyt menee ihan pirun hyvin! Tällä viikolla paino ei ole vielä notkahtanut alaspäin, mutta kyllä se sieltä ajan kanssa tulee kun tiukasti ruokavaliota noudattaa. :) Treeneistä tulee vaan NIIIIN hyvä fiilis, että todella toivoisin kaikkien kokevan sen saman tunteen edes kerran! :) Siihen fiilikseen jää koukkuun, eikä sitä hyvää kierrettä halua katkaista sortumisella johonkin mättöön. Puhuttiin Johannan kanssa tänään treeneissä Vapusta. Mitään vapaasyöntipäivää ei tähän vaiheeseen vielä oteta, mutta koska elämäähän tämä vain on niin vappuaattona voi yhden herkun syödä ohitse ruokavalion. :) Mitään simaa vahvempaa en kuitenkaan vappuna meinaa juoda, ettei kroppa mene taas alkoholista ihan sekaisin.



Nyt tälle viikolle treenejä on kertynyt jo kolmen salitreenin, yhden hiitin ja yhden kävelylenkin verran. Vielä yhdet jokaista loppu viikosta, niin saadaan kaikki liikunnat täyteen! Sykkeet ja kalorikulutus on myös ollut ihan huippulukemissa nyt kun ollaan Johannan kanssa treenattu! Ja se TUNTUMA -ai että miten tänäänkin hauista poltteli yläkropan treenissä, vaikka ne käytetyt käsipainot olivat ihan super pieniä! :D



Treenin päätteeksi tein vielä tosiaan 20min Hiit treenin, jossa täysiä vedin 30 sekunttia putkeen ja hölläilin 60 sekunttia. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus saada myös tuo hölläily osuus siihen kolmeenkymmeneen sekunttiin, mutta vielä en ainakaan niin nopeaan tempoon pysty! :D Pitää ensin antaa vähän aerobisen kunnon kasvaa.. ;)

Mitäs muiden vappusuunnitelmiin kuuluu? Onko simat jo tehty ja munkit ostettu vai jätetty tänä vuonna kauppaan? :)

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Riittääkö ihan jees?

Sulta kysytään miten painon ja sen hallinnan kanssa menee ja vastaat: "Ihan jees". Riittääkö ihan jees, kun vielä on jonkin verran ylipainoa? Tällä hetkellä mulla on joku tasannevaihe menossa tämän elämäntapamuutoksen ja painonhallinnan kanssa. Mulla menee "Ihan jees", mutten jaksa vaahdota asiasta koko aikaa. Rutiinit ovat tulleet taas kesänkin takkuilun jälkeen aika hyvin osaksi arkea ja aamupuuro syödään joka aamu raejuuston ja marjojen sekä mehukeiton kanssa (kannattaa muuten kokeilla Valion uutta karpalo-kinuski mehukeittoa, on meinaan ihan sika hyvää!). Lounaalla menee ihan perusruokaa ns. perstuntumalla eli ruokavaa'an käyttö on ollut jo pitkään pois käytöstä. Salilla on tullut nyt käytyä keskimäärin kolme kertaa viikossa: toisena viikkona treenit on saattaneet jäädä kahteen, kun taas toisena on tullut kasaan se neljä treeniä. Tänäänkin tuli käytyä reippaalla tunnin kävelylenkillä ja siitä on tullut jo meillä Hennan kanssa tapa. :) Ei oo oikein mitään semmosta tiettyä asiaa mikä suoranaisesti mättäis, muttei kuitenkaan oo semmoista hypetysfiilistä että: "Nyt mennään ja kovaa ja pudotetaan nää viimeiset kilot ennen joulua pois!". 


Onko se sitten sitä jonkinlaista "tyhjyyttä" nyt kun yhteistreenit Sampon kanssa ovat ainakin jonkun aikaa tauolla ja Marjonkin kanssa ollaan uusi saliohjelma jo käyty yhdessä läpi? Nyt kun ei ole ketään ns. tsemppaamassa ja vaatimassa tuloksia. Se on toisaalta ehkä ihan hyväkin oppia elämään ilman jatkuvaa PT:n tukea ja tunnistaa ne omat sudenkuopat, joissa tarvitsee vielä apua. Onko se sitten se nälkäisenä kauppaan meneminen ja vaaleaan leipään sortuminen vai pimeä ja kolea sää, jonka vuoksi lenkille ei huvittaisi lähteä..? Nyt kun ei ole tilivelvollinen tuloksistaan kenellekään niin on ihan tyytyväinen tähän tilaan -ja sitten ei kuitenkaan ole kun tuo mahamakkara tuossa edelleen röllyttää! Ehkä sitä kuitenkin kaipaa jonkinlaista projektia tai tsemppiryhmää tms joka jaksaa potkia sut niinäkin aamuina salille, kun ei millään huvittais..? Ehkä mä kuitenkin tarviin jonkun projektin ja selkeen tavoitteen? Ehkä mä haluan vielä _kumminkin_ pudottaa painoa (toki lihaksia polttamatta) ja ottaa sen jälkeen vähän höllemmin kun paino on lähempänä kuuttakymmentä, kuin seitsemääkymmentä.. Ehkä jatkossa ajatukset ovat hivenen selkeämmät. 

Mitenkäs muiden painonhallinta fiilikset näin pimeimpään vuodenaikaan? Mikä ylipäätään on sitä vaikeinta aikaa vuodessa hallita painoa? Kevät, kesä, syksy vai talvi? Minulla on se kesä ehdottomasti, mutta nyt tuntuu että syksykin on vaikeaa aikaa! :D

Ps. Aamupaino tänään 68,5kg. Eli ehkä hölläilen kumminkin tällä hetkellä vähän liikaa! :'D Ja ehkä se ruokavaaka olisi hyvä KUMMINKIN ottaa taas käyttöön.. ;)

torstai 23. huhtikuuta 2015

Hiukka hektistä!

Tällä viikolla on taas tuntunut, että tunnit ei vaan riitä millään kaikkeen! Töissä on deadlinea deadlinen perään ja pitäisi mm. saada suunniteltua työvuorot aina elokuun loppuun saakka kaikkine kesälomineen. Työpäivät venyvät helposti muutamalla tunnilla joka päivä. Tänäänkin työpäivän piti päättyä klo 16, mutta pääsin lähtemään vasta klo 18 kun en vain yksinkertaisesti viitsinyt jättää hommia puolitiehen. Seuraavana päivänä ne ovat taas edessä kumminkin! 



Tekosyitähän nämäkin kai vain ovat, mutta salille en ole ehtinyt taaskaan kuin kaksi kertaa tällä viikolla! Onneksi on vielä kolme päivää aikaa kiriä. Huomenna menen jo heti aamulla salille ennen töihin menoa, sillä työpäivän jälkeen en saa treeneistä enää mitään tehoja irti.



Tänään käytiin kuitenkin hyvän ystävän kanssa parantamassa maailmaa tunnin kävelylenkillä! :) Olisikohan siinä reilu 6km tullut talsittua, tai ainakin semmoisella kuuden kilometrin tuntinopeudella reippailtiin. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli oli niin kova ja ilma siksi vähän viileä. Ystävän kanssa tarinoidessa se tunti menee niin nopeasti ja nyttenkin tuntui, että juttua olisi riittänyt toisellekin samanmoiselle lenkille, kun viimeksi ollaan nähty ennen Meksikon reissua! Sovittiin, että otetaan tavoitteeksi tavata vähintään joka toinen viikko, jotta ei tarvitse IHAN koko maailmaa siinä ajassa parantaa! ;D Tälle viikolle on kertynyt myös toinen aerobinen HIIT -treenin muodossa salitreenin jälkeen. Hiitin olen tehnyt nyt jo jonkun aikaa juoksumatolla seuraavalla kaavalla: 1min reipasta kävelyä 6km/h nopeudella, 30sec niin täysiä kuin jaloista lähtee eli yleensä 15-16km/h nopeudella. Taas minuutin palautus ja kolmenkymmenensekunnin spurtti ja taas minuutti kävellään ja 30sec täysiä. :) Kaikenkaikkiaan HIIT:iin käytän aikaa sen 15min.



Ruokailujen perusrunko on pysynyt hyvin kasassa, mutta tällä hetkellä myös se AIKA on esteenä syömiselle. Ei vain meinaa olla sopivaa hetkeä töissä, jolloin malttaisi mennä ruokatauolle ja tänäänkin söin lounaan vasta klo 16:30 kun työvuoron olisi pitänyt olla jo puoli tuntia aiemmin päättynyt! :D Nämäkin ovat toki järjestelykysymyksiä ja kyllähän sitä aikaa löytyy, kun sille syömiselle vain tekee aikaa. Mutta tässäkin asiassa on se sama juttu, etten viitsi lähteä kesken hommien syömään ja loppupeleissä niitä hommia on tulee aina uusia ja syöminen vain siirtyy ja siirtyy.. Kaivoin jo maanantaina vanhat Painonvartijoiden ohjeet esiin, jos niistä palautuisi mieleen hyviä vinkkejä syömisen rytmittämiseen ja arjen haasteisiin.. 
Löytyykös muilta vielä laatikostojen kätköistä vanhoja Painonvartijoiden "Piste vihkosia" ja opuksia? ;)


Kaiken tämän rumban: työn ja liikunnan tasapainoittamisen keskellä on myös muita stressin aiheita.. Tiistai aamuna kun heräsin, odotti olohuoneen seinässä mukava yllätys kun yläkerran putki oli vuotanut ja pilannut sekä yläkerran parketin, että alakerran tapetin! D: Tämä oli niin viimeinen projekti, mikä tähän kevään kynnykselle kaivattiin! Okei okei, haaveilin vielä tuossa pääsiäisen pyhinä, että maalattaiisin eteisen katto, mutta en kyllä nyt toivonut parketti remppaa tai tapetointiprokkista tähän väliin.. Tästä vesivahingosta koutuu nyt niin paljon ylimääräistä hommaa, kun siellä pihallakin alkaisi työt odottamaan tekijäänsä ja tarkoitus oli vielä ehkä jokunen puukin kaataa tässä kevään mittaan! Noh, tuskin enää tämän projektin jälkeen mihinkään puusavottaan ruvetaan... :/


Mutta nämä on näitä juttuja, joita ei voi ennustaa.. Täytyy nyt vain sopeutua tilanteeseen ja koittaa saada niitä treenejä sovitettua edes neljälle päivälle viikossa! Kevät on kuitenkin täällä ja se hymyilyttää! :) Tänäänkin oli niin ihanaa lenkkeillä järven rannalla, kun aurinko heijastui nätisti vedenpintaan. :) Mukavaa viikonloppua kaikille! (Apua, vastahan oli maanantai!) 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Haluan olla onnistuja!

Aamu alkoi mukavasti puhelinsoittoon, kun työkaverini ilmoitti olevansa kipeä. Noh, ei siinä mitään sain järjestettyä vuoroon tuuraajan ja sain itse pitää vapaapäiväni. Siinä vaiheessa kun katsoin ulos tätä kaunista ja lumista "postikorttimaisemaa" mietin, että ehkä kuitenkin olisi pitänyt mennä itse töihin, sillä jonkunhan nuo lumityöt oli tehtävä! :D Aamupalan jälkeen puin sykevyötä ja toppavaatteet ylleni, mutta kappas kappas! Sykevyöstäni oli mennyt klipsi rikki, eikä pysynyt enää päälläni.. Kuinka nyt tekisin lumityöt, kun en tiedä paljonko kaloreita kuluu?! :D Kirosin asiaa mielessäni, mutta painelin kuitenkin pihalle kolan varteen..


Kyllähän siinä muutama kirosana ääneen pääsi, kun tajusin kuinka raskasta se lumi näin nollakelillä on! Meinasin jo heittää kolan hankeen ja painua takaisin sisälle, mutta sitten aloin miettimään tätä matkaani painonhallinnassa ja elämää yleensä. Joskus niitä vastoinkäymisiä tulee, eikä se lumikaan ole aina yhtä kevyttä työnnettävää.. Antaisinko vain periksi ja jättäisin hommat kesken? -En. Heitinkö hanskat tiskiin siinä vaiheessa kun paino oli noussut kymmenen kiloa? -En. Haluanko jättää lumihommat kesken, sillä perusteella että sykevyöni meni p*skaksi ja joudun hankkimaan uuden tai sen takia, että kolallinen lunta nyt sattuu painamaan sen sata kiloa? -En. Antaisinko muille sen tyydytyksen, että jättäisin keskeneräisen kroppaprojektin kesken ja muut voisivat myhäillä itsekseen, kuinka TAAS luovutin? -En! Aina ennen olen luovuttanut, kun kärsivällisyys ei ole riittänyt. Olen päässyt siihen tiettyyn pisteeseen ja tiettyyn painoon, mutta koskaan en ole päässyt tästä vatsasta eroon!


Katselin sunnuntaina läppäriltä kuvia kuuden, kahdeksan ja jopa kymmenen vuoden takaa ja huomasin kaikissa kuvissa saman yhtäläisyyden: tuon MAHAN (Make Maskotiksikin on kutsuttu..). :D Vaikka lihoinkin merkittävästi matkaoppaana ollessani, niin silti koko nuoruuteni ja aikuisikäni olen ollut pyöreä. En edes muista aikaa, milloin minulla ei olisi mahaa ollut! Kuvia oli esim. vuodelta 2004 eli reilu kymmenen vuotta sitten. Nuori ja nätti 15-vuotias tyttö, mutta maha oli silti isompi mitä se on tällä hetkellä! Joku on joskus ihmetellyt, miksei mahassani ole tapahtunut muutosta ja välillä ukkokin ihmettelee, etteikö se koskaan häviä! :D Mutta hei, jos on viimeiset kymmenen ja jopa viisitoista vuotta kantanut tuota reppua vyötäröllä, niin ei se ihan hetkessä pois sula (eikä muuten palaudu ihokaan ihan tuosta noin vaan).. Olen tällä hetkellä parhaassa fyysisessä kunnossa, mitä koskaan aikuisiälläni ja myöskin lihasmassaa on varmasti enemmän kuin koskaan ennen. Nuorena en nähnyt itseäni lihavana, mutta kyllähän kun noita vanhoja kuvia katselee niin aikamoisen tuhdissa kunnossa sitä on jo silloin oltu! Niinpä en antanut periksi nytkään, vaan ajattelin raskasta lunta työnnellessäni että tässä se läski palaa, vaikka kulutuksesta ei ole hajuakaan.. Lumenluonnin jälkeen näytin kutakuinkin tältä: (kuva on otettu sunnuntaisen kolanvarressa heilumisen jälkeen..).


En siis jättänyt hommaa kesken vain siksi, että nyt vähän v*tutti eikä homma enää ollutkaan niin kivaa! Sisukkaasti kun vain jaksaa painaa menemään, niin lopputulos kyllä palkitsee raskaan työn raatajaa. ;) Nyt olisi aika myös lähteä salille korkkaamaan uusi treeniviikko! Viime viikolle sain kun sainkin 5/5 salitreeniä ja 3/3 aerobista kasaan ja sunnuntainen hiihto vaihtui siihen lumenluontiin.. 
Girls gotta do, what girls gotta do! ;)

Ps. Aamupaino tullut alas huimat 100g! Wohoo! Uusi ennätyspaino tälle vuodelle 65,6kg! ;D Tavoitehan oli 65kg helmikuun ensimmäiseen päivään mennessä ja 64kg maaliskuun ensimmäiseen.. Katsotaan kuinka tytön käy, mutta edelleenkin VAIKKA se paino ei putoaisikaan niin rasva palaa silti. ;) Trust me!

lauantai 31. tammikuuta 2015

Kaikki on vaan niin hyvin :)

..niin hyvin, etten saa enää edes käsiä suoriksi tämän päiväisen hauis/ojentaja treenin ansiosta, joka tehtiin Sannan kanssa! :D Oli kyllä pitkästä aikaa tosi hyvä käsitreeni, kun kaveri tsemppas vieressä ja "auttoi" ne viimeisetkin toistot (eli yleensä piti vaan vähän tangosta kiinni ja johan löyty kummasti voimaa vielä niihin kolmeen viimeseenkin toistoon!). ;) Treenin jälkeen jäätiin vielä polkemaan 20 minuutiksi spinning pyörillä. Alkuun mun ahteri ei meinannut millään tulla toimeen tuon spinning satulan kanssa ja meinasin välillä liusua kyydistä pois! :D Mutta niin vaan sekin 20min meni nopeasti ja kivuttomasti kun oli kaveri kenelle höpötellä. ;) Yksinään polkiessa tuo aika olisi madellut HUOMATTAVASTI hitaammin. Eli olen kyllä treenikaverin ja PT:n kannalla ehdottomasti (ainakin silloin tällöin)! Toisinaan onkin ihan kiva päästä yksinään puhisemaan ja purkamaan stressiä sinne jalkaprässiin, mutta onhan se mukavaa vaihtelua treenata kaverin kanssa, jolla on myös tavotteita treenien saralla! :) Puolentoista tunnin treeni kulutti rapiat 600kcal ja myös sykemittari muistutti "Erinomaisesta kuukaudesta" treenien saralla! 





Vaikka alkuviikko olikin treenien saralla hiljainen, niin en antanut periksi loppu viikkoa kohden että treenit jäisivät vain kahteen tai kolmeen. Nyt on eilen ja tänään kiritty tahtia niin, että salitreeniä on onnistuneesti alla 4/5 ja aerobista 2/3. :) Huomenna on vielä vapaa ja silloin kerkiää hyvin kirittämään salitilanteen 5/5 kertaan. Saa nähdä miten hiihtämisen käy, säästä riippuu onko pakkasta vai ihan loskakeli.. 




Sitten vielä palatakseni otsikon aiheeseen, siihen miten hyvin asiat ovat. Kohta tulee viisi kuukautta siitä, kun läheiseni ja samalla meidän muiden ympärillä olevien ihmisten elämä muuttui täysin. Vaikka asiat ovatkin nyt huomattavasti paremmin, niin silti mikään ei tule olemaan niinkuin ennen.. Nämä ovat edelleen kipeitä asioita, mutta ne on täytynyt oppia hyväksymään. Näin ovat nyt asiat, enkä minä sille voi minkään. Sille minä kuitenkin voin, kuinka elän elämääni ja kuinka suhtaudun asiaan. Rypeäkö itsesäälissä ja päivitellä: "Miksi kävi näin? Miksi tämä sattui juuri meidän perheen kohdalle?". EI! Vaan jatkaa eteenpäin ja iloita siitä ettei käynyt VIELÄ pahemmin ja että tämä läheinen ylipäätään vielä on täällä, eikä pilvien yläpuolella. Asiat ovat siis hyvin! <3 Niin hyvin, kuin olosuhteisiin nähden suinkin voi olla! Ja koska läheiseni on taistelija, niin olen minäkin! Ja koska hän ei antanut periksi, niin en muuten anna minäkään! Meissä kulkee sama taistelijan veri, vaikka kamppaillaankin aivan eri kategorioissa. Ei minun kamppailuani kilojen kanssa voi edes milläänlailla verrata tämän toisen kamppailujen kanssa. Mutta tiedättekö mitä? Uskon, että juurikin liikunta ja oma
hyvinvointi ovat auttaneet pääsemään asiassa paremmin yli! :) Jos minulla ei olisi ollut liikuntaa, niin en tiedä mihin olisin ahdistukseni, raivoni ja kipuni purkanut. Ehkä suklaalevyyn ja rasvaiseen ruokaan.. Onnekseni olen kuitenkin löytänyt liikunnan ilon ja saan siitä niin käsittämättömän paljon voimaa myös työhön ja arkeen, etten enää osaisi olla ilman! Liikunta on elämän parasta huumetta! ;) Tänään sain myös kuulla, että eräällä tutun tutun tutulla on kurkkusyöpä.. Syöpäkin on niin yleinen ja vakava asia, ettei siinä auta kuin toivoa hoitojen auttavan. <3


Voimia kaikille sekä treeneihin, että rankempiin juttuihin elämässä! <3 Päätä onko mukisi aina puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Eletään hetkessä ja tehdään juuri niitä asioita, jotka tekevät onnellisiksi. :) 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Kun elämä pysäyttää..

Miksi täytyy aina valittaa pienistä? Miksei koskaan olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä jo on ja miten HYVIN asiat oikeastaan onkaan? Näitä asioita on tullut viimeisen 24 tunnin aikana mietittyä aika paljonkin..


En halua yksityisasioita sen kummemmin alkaa täällä ruotimaan, mutta jotain järkyttävää on tapahtunut perheelleni. Jotain mitä on vaikea ymmärtää tai edes mahdotonta käsittää. Nyt voin vain ristiä käteni yhteen ja toivoa.. Toivoa, että vielä olisi toivoa. Ehkä Jumalalla on joku suurempi suunnitelma tässä takana -ken tietää.. Mutta tässä vaiheessa on naurettavaa valittaa ylimääräisistä kiloista. Tässä vaiheessa hiljenen. Tässä vaiheessa mulla ei ole ylipainosta mitään kirjoitettavaa. On paljon tärkeämpiäkin asioita elämässä..


Huulet ovat ruti kuivat, eikä kyyneliä riitä enää kertomaan tätä huolta ja tuskaa.  Ei auta muuta kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.. <3 Toivon, että jokainen osaisi arvostaa elämää ja läheisiään ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu. Rakastaa läheisiänne. Onneksi toivoa vielä on. <3

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Muistetaan nauttia elämästä!



Tässä on nyt useimmissa blogeissa tullut vastaan diettaaminen, itsetunto ja minä kuvan vaikuttaminen elämään. Ollaan oltu kuukausia tiukalla dieetillä, että saadaan kesäksi se "unelmakroppa" ja onkin tajuttu, että "Hei, eihän mun kroppa oo yhtään sen hassumpi tällaisenaan!". Aiheesta on kirjoittanut useammassakin postauksessaan Voimariini ja yhden viimeisimmistä havahtumisista voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ. Myös Netta oli elänyt jo pitkän aikaa ns "sumussa" omasta upeasta kropastaan ja vertaili sitä muihin kisalavoille nouseviin naisiin, kunnes hän tajusi olevansa hyvä juuri sellaisenaan. Myös Netan valaistumisen ja yhden pienen kommentin suuren vaikutuksen voit lukea TÄÄLTÄ

Jotenkin näiden naisten kirjoituksista, koin itsekin semmoisen valaistumisen! Toki matkaa vielä on ja haluan tästä vielä kiinteytyä, mutta kun mietin itseäni ja omaa itsetuntoani kolmen vuoden takaa. Silloin saatoin vain HAAVEILLA, että jonakin päivänä painaisin vielä alle 70 kiloa. Olin jo todella lähellä luovuttamista ja olin jotenkin hyväksymässä "kohtaloni" lihavana. Muistan vielä sen tytön, kuka hymyili kuvissa, mutta oli sisältä niin rikki. Mietin monesti sitä, että jos joskus pääsen tästä kahdenkymmenenkilon taakasta, niin lupaan etten enää koskaan päästä itseäni siihen kuntoon. Saatoin vain uneksia mahtuvani S-koon vaatteisiin kun olin jo jonkun aikaan pukeutunut XL:ään. Nyt olen kuitenkin vihdoin kokoa S! Ja mitä vielä, valitan kun maha pömpöttää ja reidet on paksut, enkä ole tyytyväinen siltikään! Olisikohan ehkä NYT aika olla ylpeä itsestään ja nauttia kevyemmästä olostaan, kuin että valittaa siitä etten TÄNÄKÄÄN kesänä päässyt siihen "kesäkuntoon"? Ei jokaisen tarvitse kuulua siihen samaan bikinifitness muottiin, vaikka semmoisesta kropasta haaveilisikin. Toisille elämä on paljon nautinnollisempaa "hieman löysempänä", kun saa myös hillitysti herkutella eikä tarvitse laskea jokaista suupalaa. :) Taidan itse lukeutua juuri siihen porukkaan, enkä häpeile myöntää sitä. Jossain määrin treenaaminenkin alkoi jo tuntua pakkopullalta, kun oli PAKKO saada viikkoon mahdutettua se neljä salitreeniä. Varsinkin näin kesällä kun lomat pyörii ja työvuorot on sellaisia kuin 11-20 niin tuntuu todella haastavalta lähteä vielä kahdeksan jälkeen salille. Olen kaikenlisäksi kaivannut myös lenkkeilyä, mutta olen jättänyt sen taka-alalle kun olen yrittänyt saada ne neljä treeniä mahdutettua viikkoon. Nyt toki helpottaa kun lauantaina alkaa kahden viikon kesäloma, mutten siltikään aio ottaa stressiä salitreenistä vaan pikemminkin nautin raikkaasta kesäilmasta ja luonnosta, ennen kuin se talvi taas tulee. Toki salitreenikin myös kuuluu kesääni, mutta en stressaa jos lähdetään neljäksi yöksi mökille, että "Enhän minä nyt mökille voi lähteä, kun en sitten pääse neljään päivään salille!". Heihaloo! Eihän tossakaan nyt oo mitään järkeä, että elämä pyörii pelkän salin ympärillä, eikä voi lähteä kuin kiven heiton päähän kun ei pääsekään salille. 


Tekstilläni yritin hakea sitä sanomaa, että nautitaan tästä hetkestä eikä aina vaan haaveilla paremmasta! :) Kuva kesältä 2011, jossa selkeesti nautitaan elämästä vaikka painoa onkin +20kg. ;)