Näytetään tekstit, joissa on tunniste Team Fit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Team Fit. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. marraskuuta 2016

Melkein hetkeksi kadotin oman ihanan itseni..

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet aikaa, minkä tulen muistamaan aina! Olen oppinut niin paljon kaikkea uutta ja päässyt näkemään ja kokemaan mitä huikeimpia asioita -muutamia mainitakseni mm. viikon Norjan reissu mahtavan työporukan kanssa, uuden myymälän intensiivinen rakentaminen ja huikeat avajaiset! 

Olen myös oppinut paljon itsestäni. Jossain vaiheessa lokakuun loppupuolta huomasin, etten ole oma iloinen itseni. Jos nyt liioitellusti voi käyttää sanaa masentunut, niin kyllä koin pienen hetken olevani masentunut. Se kun teet jonkun tietyn päivän eteen aivan hirvittävän määrän töitä, käytät kaiken aikasi ja energiasi yhden asian loppuun saattamiseen.. Vähän niinkuin joku toinen valmistelee vuoden päivät omia häitään ja toinen treenaa kuukausi tolkulla siihen yhteen ja tärkeään kisapäivään. Sitten se on ohi. Yhdessä päivässä ja yhdessä hetkessä se päivä on siinä. Siinä tulee hetkellisesti aika tyhjä olo. Takki on tyhjä. Kaikki on annettu. Mitäs sitten?

Toisilla kestää pidemmän aikaa päästä sieltä "pohjalta", kuin toisilta. Itsellä tuo "Tässäkö se nyt oli" -kausi kesti noin viikon. Kerroin asiasta kotona, soitin äidilleni ja puhuin työkavereilleni. Nopeasti kuitenkin tajusin, että siinä missä olin niin täysillä keskittynyt työntekoon, olin laiminlyönyt omaa hyvinvointiani ja jättänyt itselleni ne niin tärkeät tekemiset eli salitreenit väliin. Tämä tietenkin vaikutti suoraan syömisiini, enkä usko että sellaisessa hiilaripöhössä on kenenkään OIKEASTI hyvä olla.. Syksy ja pimeys oli saapunut muutamassa kuukaudessa ihan yhtäkkiä. Salille lähteminen tuntui jopa haastavalta, vaikka kertaakaan en ole sinne lähtemistä katunut!


Nyt parin normaalin työviikon jälkeen olen kuitenkin saanut oman ihanan iloisen itseni takaisin! :) Huomaan sen heti! Kuukausien lähes treenaamattomuus ja epäterveellinen ruokavalio saavat myös mielen alakuloiseksi, olo on pöhöttynyt eikä mikään vaate näytä kivalta päällä. Ei sillä, että tällä hetkellä mikään vaate näyttäisi niin kivalta kun tuo mahamakkara tuossa heiluu mukana, mutta se jos mikä lämmittää mieltä, että olen taas BACK IN THE GAME tekemässä asialle jotain! Sen hyvän olon huomaa vasta kun sen hetkeksi menettää. Treeni ei huvita ja sohva tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta lenkkareiden sijaan. USKOKAA MINUA: se ei ole niin! Liikunnasta saatte vaan niin paljon paremman olon! Kukaan kuka treenaa pelkän ulkonäön takia ei jaksa treenata montaa kuukautta pidempään, mutta ne ketkä treenaavat saavuttaakseen sen hyvän olon niin NE jaksavat treenata vuodesta toiseen! :)

Nyt siis ylös sieltä sohvalta! Vaikka ulkona olisikin pimeää, niin lupaan että treenin jälkeen ainakin oma mieli kirkastuu! :) Energistä viikonloppua kaikille!

tiistai 8. marraskuuta 2016

-800g!

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt ihan hujauksessa ja alan ihan tuntea huonoa omaatuntoa, kun en millään ole ehtinyt blogia päivittämään! Nyt siihen tulee kuitenkin muutos ja palaan vanhaan tuttuun vähintään kerran viikossa postaustahtiin! :) Onko meitä enää ketään siellä ruudun takana? :)

Olen saanut nyt kaksi todella hyvää viikkoa alle treenien suhteen. Syys-lokakuun treeneihin nähden nyt marraskuussa treenimäärät ovat tuplaantuneet! Vielä kuitenkin saa vähän pinnistää, että saa sen neljä salitreeniä viikolle kasaan plus vielä ne aerobiset..! :D Viikko sitten maanantaina aamupaino näytti 72,8kg. Tänään -viikon oltua Johannan ruokavaliolla, paino oli 72kg eli 800g on lähtenyt viikossa. :) Nesteet liikkeelle ja toivon mukaan tämä alkanut viikko on painonpudotuksen osalta yhtä suotuisa! Tavoitteena on päästä marraskuun loppuun mennessä alle 70 kilon eli noin 600g pudotusta per viikko niin ollaan tavoitteessa! :) Katsotaan sitten mikä on tilanne marraskuun vaihtuessa joulukuulle ja otetaan joulukuulle joku kohtuullinen tavoite, mikä on pikkujouluista huolimatta saavutettavissa. ;)


Nyt marraskuussa meillä alkoi Johannan kanssa treenien suhteen tehokuukausi! Kun lokakuussa pidin taukoa yhteistreeneistä niin nyt meillä on niitä kahdesti viikossa ja voin sanoa, että koville ottaa! :D Viime viikolla tehtiin rinta/olkapäätreeni, enkä edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin kipeä treenin jälkeen. Loppuviikosta tehtiin etureidet ja ne olivat vielä tänäkin aamuna kipeät... :D Että kyllä se mimmi osaa puristaa viimeisetkin mehut tästä naisesta (tai sitten se vain kurittaa mua nyt lokakuun löysäilyjen takia..)! ;) Tavoitteena on saada voimatasot selkeästi kuukauden aikana nousemaan ja samalla painon putoamaan. Tähän tarvitaan sitä rautaista selkärankaa, mitä minulla ei kyllä ole viime kuukausina ollut, mutta ehkä se pikkuhiljaa sieltä vahvistuu. ;)



Miten muilla on mennyt kulunut syksy laihdutusten osalta? Yhtä onnistuneesti kuin minulla vai kenties vähän paremmin? :D

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Miltä lihavasta tuntuu ensi kertaa salilla?

Kun ylipainoa on paljon ja kotisohvalle on jämähdetty pidemmäksikin aikaa kuin vuodeksi tai kahdeksi, on kynnys melko suuri astua ensimmäistä kertaa kuntosalin ovista sisään. Mitä mahtaa silloin pyöriä mielessä? "Olenko minä ainoa lihava täällä? Vai ovatko kaikki täällä vain treenattuja ja timmejä Pirkkoja? Tuijotetaanko minua? Kehtaanko edes tehdä mitään, kun hikoilen niin paljon?" Monelle on jo saavutus itsessään, että on päässyt kuntosalin tiskille asti ja ostanut kuntosalikortin. Tuskin fiilis kuitenkaan vielä kattoa hipoo.. Ennemminkin olo saattaa olla epävarma ja tekisi mieli kääntyä heti ovelta takaisin.


Tänään sain Johannan jalkatreenissä täydellisen, kamalan flasbackin siihen hetkeen kun itse marraskuussa 2011 aloitin oman salipirkko urani! Siis joo, sanoin jo viime viikolla että meinasin oksentaa jalkatreenissä, mutta tänään meinasin kyllä kuolla! Teimme hyvin sykettä nostattavan tai jopa aerobisen jalkatreenin kaikkine juoksumatto-hyppy-loikka-kyykky temppuineen. Hikoilin kuin pieni sika ja olin yltäpäältä hiestä märkä. Oli totta tosiaan fiilis, kun olisin ensimmäistä kertaa salilla; niin epämukavia ja mukavuusalueen ulkopuolella olivat nuo aerobiset hyppy-askelkyykky harjoitteet! Sanoinkin Johannalle, että: "NYT mieleeni palasi se miten kauheaa oikeasti ylipainoisen on aloittaa salitreeni ja mennä reilusti sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle!"

Viime viikon "oksettavasta" jalkatreenistä

Missään nimessä en halua tällä tekstillä ketään käännyttää pois sieltä kuntosalin oven kahvasta, mutta nyt tuli sellainen hetki että voin todellakin samaistua siihen fiilikseen, miten hirveältä ensimmäinen kunnon rääkki tuntuu! Oikeastaan haluan vain kannustaa kaikkia sieltä kotisohvalta ponnistavia lähtemään liikkeelle. Muutamana ensimmäisenä kertana tuntuu, että kuolet. Kuukauden jälkeen kuvittelet sen muuttuvan helpommaksi, mutta sitten lisätään vain panoksia ja taas tuntuu että kuolet! :D Mutta hei! Sillä tavalla kroppa ainakin saa uutta ärsykettä. Liian lähellä sitä omaa mukavuusaluettaan ei kannata olla. Mukavaahan siellä on, mutta kyllä sitä taas oppii arvostamaan omaa terveyttään ja haluaa päästä parempaan kuntoon kun hetkellisesti tuntuu siltä että kuolet kesken jalkatreenin! :D 

lauantai 28. toukokuuta 2016

Pää hommassa mukana :)

Ihanaa sanoa näin, että viimeinkin musta tuntuu kuin palaset mun pään sisällä olisivat loksahtaneet paikoilleen! Paino tänä aamuna oli 70,3kg ja juhannukseen olisi aikaa tasan neljä viikkoa! Puolen kilon viikkotahdilla kahden kilon painonpudotus juhannukseksi olisi mahdollinen, mutten ota kuitenkaan mitään paineita jos putoaa hitaammin. :) Pääasia, että oikeaan suuntaan ollaan menossa eikä ruokavalion noudattaminen tunnu tällä hetkellä ollenkaan haasteelliselta. Olen viimein päässyt siitä makeanhimosta kunnolla irti hiilareiden ollessa maltilliset! 


Koko syksy, talvi ja alkukevät olivat aikamoista kamppailua toki sisältäen joulun herkuttelut ja kahden viikon lomamatkan. Suurimpana henkireikänä kuitenkin koen PT:n korvaamattoman tuen! En oikeasti usko, että olisin saanut ruokavaliotani kuntoon ilman Johannan apua. Se, että on joku jolle olen viikottain tilivelvollinen sitouttaa itseni tähän hommaan. Silti en ole kuitenkaan liian ankara ja olen esim tänään nautiskellut pari lusikallista maitojäätelöä miehen kiposta. ;) En siis missään nimessä ollut ehdoton, mutta tiukkana olen kuitenkin pysynyt jos vielä kuukauden takaisiin syömisiin verrataan! 



Treeni kulkee myös ihan erilailla, kun ruokavalio on kunnossa ja virtaa riittää niin töissä kuin kotonakin. :) Kaloreiden kirjaaminen Sulamoon auttaa myös älyttömästi ylilyöntien kanssa! Jos pieni herkku mahtuu kaloreihin/makroihin vielä ihan ok, niin sen itselleni suon. Mutta kaloreita en silti lähde ylittämään, jotta paino pysyy lasku suhdanteisena. Kaikki siis hyvin täällä! Törmäsin Fitfarmin sivuilla hyvin havainnoillistavaan kuvaan taasen noihin kaloreihin liittyen.. Parin keksin syömiseen vaaditaan melkein tunti porrastreeniä! Eli loppujen lopuksi eikö se vain ole paljon helpompaa jättää se kaksi keksiä syömättä, kuin laiminlyödä ruokavaliota ja yrittää liikunnalla kompensoida sitä? :) Vaikka toki liikunta on kivaa, varsinkin kun siinä saa kunnon hien päälle, mutta keittiössä se suurin työ tehdään. ;) Tässä tuore kuva tämän viikon käsitreenin ja Hiitin jäljiltä.. ;D


Ei muuta kuin tsemppiä viikonloppuun! Tai noh, lauantaista kohta selvitty ilman herkutteluja eiköstä niin? ;) Enää sunnuntai tiukkana ja maanantaina on jo puolet helpompaa! Neljän viikon kiri juhannukseen, niin juhannuksena saa hyvillä mielin nautiskella Suomen suvesta ja kenties grilliruuista! :) Meillä ainakin on taas mökkijuhannus Kesälahdella tiedossa! 

Mites teillä muilla? Joko on juhannussuunnitelmat tehty? :) Mökillä vai kaupungissa?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kaikki eivät voi onnistua, mutta minä en meinannut epäonnistua!

Huomenna on maanantai ja mikäpäs muu on silloin hyvä aloittaa kuin ihan rehellinen DIEETTI! Sanalla dieetti usein ymmärretään "ei saa syödä mitään muuta kuin parsaa" -tyyppistä ruokavaliota. Monilla dieetti on hyvin niukkaenerginen ja tullaan toimeen ihan olemattomilla määrillä ruokaa. Onneksi dieettejä on kuitenkin erilaisia ja sanaa voidaan käyttää niin monessa merkityksessä. Esim. Kisadieetti (joka monilla nyt huipentuu viikon päästä järjestettäviin kisoihin Helsingin Kulttuuritalolla) on oikein toteutettuna hyvinkin monipuolinen ja ruokaa on -ainakin alkuun todellakin riittävästi! Yksi asia kuitenkin kaikkia "dieettejä" yhdistää: silloin ei syödä ohi ruokavalion vaan pitäydytään siinä omassa dieetissä; oli se siihen pussikeittodieetti tai kaalikeittodieetti tai mikä hyvänsä. Siinä kuitenkin pysytään, ja tarkasti! ;)



Itsellänihän ei kovin lennokkaasti lähtenyt nuo lomakilot sulamaan vaan edelleenkin on melkein kaksi kiloa "Thaimaan tuliaisia" tuossa vyötäröllä kannettavana! Ja todellakin vyötäröllä sillä itselläni kaikki ylimääräinen kertyy juurikin tuohon navan ympärille, eikä niinkään peppuun tai reisiin vaikka toki niihinkin aina vähän.. Pääasiassa kuitenkin rasva on tuossa vatsamakkarassa ja tiukasti se siinä pysyy! Nyt kuitenkin huomenna aloitan dieettini ja koska motivaationi ei siihen yksin riitä, olen palkannut asiantuntevampaa tukea avuksi! :) Aloitan ensi viikosta alkaen treenit Team Fit:in valmentajan Johanna Koskisen kanssa. Johanna on treenannut mm. Janni Hussin kisakuntoon ja monet muut nuoret naiset hän on tsempannut uskomattomaan kuntoon! :) Luottamusta ei ainakaan tämän naisen ammattitaitoa kohtaan puutu, toki uskoa aina omaan itseeni välillä puuttuu mutta JUURI SIKSI se henkilökohtainen valmentaja on tässä projektissa niin tärkeä juttu! Vaikkei kukaan muu uskoisi sinuun, niin valmentajasi kyllä uskoo ja tsemppaa sinua kohti tavoitteitasi! :)


Toki motivaatio täytyy löytyä aina loppupeleissä omasta takaa, mutta juuri sillä toisen tuella on helpompi päästä "alkuun" ja pysyä motivoituneena. Oma valmentaja muistuttaa sinua siitä, miksi tätä tehdään ja mikä on se palkinto mitä kohden mennään. Itseltä se hyvä olo meinaa aina välillä unohtua.. Oikeastaan jo syksystä asti se oma määränpää on ollut hukassa. Vailla tavoitteita, vailla motivaatiota ja selvää suunnitelmaa kohti palkintoa. Nyt kuitenkin jo torstaisen Johannan kanssa keskustelun jälkeen tavoitteet ovat ehkä selkeämmät, kuin vuoteen! Tarkemmista tavoitteista vielä lisää ehkä myöhemmin, kun olemme ensin treffanneet Johannan kanssa useamman kerran. :) 



Mulle on sikäli aivan sama, vaikka treenaisin PT:n kanssa kerran viikossa hamaan hautaan asti! Sillä kuten edellisessä (paljon lukijoita saaneessa) tekstissä mainitsin, tää on se mun juttu ja tätä tehdessä tunnen itseni kokonaiseksi. :) Sen oikeastaan huomaa vasta, kun sen "Minän" menettää hetkellisesti. Sitä huomaa kuinka huono on olla ilman liikuntaa. Olo on laiska ja vetämätön, väsynyt. Sohva todellakin vetää itseänsä enemmän puoleensa, kuin kuntosali! Ja mitä pidemmäksi se tauko venyy, sitä haasteellisempi niistä salin ovista on astua uudelleen sisään. Tässä vaiheessa monilla harrastus jää kokonaan, kun kynnys kasvaa liian korkeaksi..


Itse en meinannut luovuttaa. En -vaikka tähän hommaan menisi 1000€/kk, sillä tiedän kuinka onnettomaksi sitä voi ihminen itseaiheutetusti tulla. Ei siitä nyt niin kauaa aikaa ole, kun vaaka näytti 83 kiloa ja olo oli SURKEA! Ja vaikka vaaka näyttääkin tällä hetkellä VAIN 11 kiloa vähemmän, kuin esim. viisi vuotta sitten niin peruskunto on jotain AIVAN eri luokkaa. Esim. Tänään sunnuntaina lähdin klo 10:30 salille tekemään selkätreeniä ja kulutin tunnissa 350kcal. Kotiin saavuin klo 12 ja pienen aterioinnin jälkeen pesin auton ja kannoin miehen kaatamia pohkeen paksuisia puita ylämäkeen lähes kolmen tunnin ajan taukoamatta, -ja vieläpä hengästymättä! Eipä olisi onnistunut kolme tai VIISI vuotta sitten.. Eli vaikka paino ei olisi mennyt toivottua tahtia alaspäin, niin kunto on kuitenkin mennyt roimaa vauhtia ylöspäin! :) Eikä se paino tosiaan aina kerro kaikkea, mutta olisihan tuossa nyt jo useampikin kilo pois pudotettavaksi!

Joten eiköhän ryhdytä tytöt huomenna hommiin?! :) Enää seitsemän viikkoa kesäkuun alkuun! Neljä kiloa on mahdollista saada helposti pois ennen kesää! ;)