Näytetään tekstit, joissa on tunniste Negatiivisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Negatiivisuus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä

Jos johonkin haluan uskoa niin se on että positiivisuus ruokkii positiivisuutta ja positiivisen sekä optimistisen elämänasenteen omaavalle tapahtuu paljon hyviä asioita. Tai ehkä niitä samoja hyviä asioita tapahtuu myös niille negatiivisen asenteen omaaville, mutta he eivät vain ehkä osaa iloita niistä kun näkevät elämän harmaana ja kaikki on suomeksi sanottuna täyttä p*skaa.


Positiivisuus leviää helposti ja yksikin hymy kaupan kassalla voi piristää toisen mönkään mennyttä päivää. :) Kuitenkin myös tuo negatiivisuuden sädekehä leviää helposti etenkin porukan keskuudessa. Näinollen jos neljä viidestä on hyvällä fiiliksellä, mutta yksi on naama norsun v*tuilla (pahoittelut kielenkäyttöni) niin yksitellen tämä kääntää myös muiden hymyt äkkiä alaspäin, eikä kohta kenelläkään ole enää hauskaa.

Heräsin tähän asiaan taas jokin aika sitten ja olen pyrkinyt tietoisesti ympäröimään itseni viime aikoina vain positiivisilla ihmisillä. Jos huomaan jonkun seurassa jatkuvan negatiivisen viban niin vähennän tämän ihmisen kanssa yhteydenpitoa, sillä mihin tarvitsen sellaisia ihmisiä ketkä aina näkevät vain sen elämän harmaan puolen? Ei minulla ole tarvetta eikä halua kuunnella toisen jatkuvaa vähättelyä tai arvostelua kaiken aikaa vaan mielummin jätän nämä ihmiset omaan arvoonsa. Jos ei osaa iloita toisen puolesta esim. opiskelujen alkamisesta, vaan heittää siihenkin jonkun todella asiattoman kommentin väliin niin miksi minun tulisi sisällyttää elämääni sellaisia ihmisiä?


Erityisesti tiimipäivillä olen huomannut meidän porukan mahtavan yhteishengen! Tietenkin kun kaikki ovat kiinnostuneita samoista asioista: liikunnasta ja hyvinvoivasta kehosta niin miten ei tulisikaan toimeen sellaisten ihmisten kanssa? :) Se on aivan parasta kun porukka tsemppaa toisiaan yhä kovempiin suorituksiin ja ilmapiiri on kannustava. Tällä kannustavalla ilmapiirillä saadaan kyllä myös aika tappotreenit aikaiseksi! ;D Positiivisuus leviää myös nykyisin somen kautta ja itse ainakin pyrin sanomaan kohteliaisuuksia ja kivoja asioita toiselle, kun yhtään siltä tuntuu. :) Ja jos sinulla ei ole mitään positiivista sanottavaa niin ehkä parempi on jättää kokonaan sanomatta. ;)

Onko muilla ollut elämässä sellaisia ihmisiä, ketkä näkevät vain aina sen elämän varjopuolen ja kantavat päällänsä negatiivista sädekehää? Pidättekö edelleen näiden ihmisten kanssa yhteyttä vai oletteko jättäneet heidät omaan arvoonsa? :) Olisi kiva kuulla teidän omakohtaisia kokemuksia joten heittäkää kommenttia! ;) Ja hei! Ihanaa viikonloppua kaikille! <3 Itsellänihän se menee töissä, mutta positiivisena iloitsen siitä, että ylipäätään saan käydä töissä kun kaikilla sitäkään mahdollisuutta ei ole.. <3

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Nyt loppuu negistely!

Sain tänään jonkin sortin herätyksen lukiessani blogi kollegani "Kaljamahaisen Ladyn" -blogia kaikesta negatiivisesta ajattelusta ja turhasta stressaamisesta. Blogin alkusanoja lainatakseni: "Tänään tuli mieleen, tässä työpäivää lopetellessani, että en enää inhoa ollenkaan työtäni. Viimeiset 15 vuotta olen siitä valittanut, ja ajoittain kitissyt tänne blogiinkin, että yhyy kun olen väärällä, taipumuksiini ja lahjakkuuksiini sopimattomalla alalla, tai että tämä on ahdistava kultainen häkki josta en pääse ulos koska hyvä palkka estää lähtemästä samoin kuin se etten vieläkään tiedä miksi haluaisin isona.". 

Miksi toisilla ihmisillä on suurempi taipumus negatiiviseen ajatteluun kuin toisilla? Miksi toiset jaksavat päivästä toiseen valittaa ihan pienistäkin asioista, kun taas toiset osaavat iloita niistä arjen pienistä iloista ja ns. itsestäänselvyyksistä? Jos joka aamu tuntuu siltä, ettei millään kiinnostaisi herätä töihin niin MIKSI, MIKSI asialle ei tehdä mitään? Sama homma jos joka päivä surkutellaan omaa ylipainoa ja sitä kun muut ovat niin hoikkia ja saavat syödä mitä haluavat, niin miksei itse tehdä asialle mitään? Kukaan kun ei pakota sinua käymään siellä samassa työssä, eikä kukaan myöskään pakota sinua olemaan vanhojen tapojesi orja jolla suorastaan ruokit ylipainoa ja pahaa oloa. Olisiko aika katsoa itseään peiliin, ottaa ne ohjat omiin käsiin ja joko hyväksyä itsensä sellaisena kuin on tai sitten kurkoittaa kohti niitä omia tavoitteita, vaikka ne aluksi mahdottomilta tuntuisivatkin?



Jos joka kerta aterioiden punnitseminen ja eväiden valmistelu tapahtuu hampaat irvessä, niin sitten se myös tuntuu siltä: todella vastenmieliseltä p*skalta. Mutta kun taas ottaa asenteen että: "Hei, näillä mennään! Punnitsen jokaisen suupalani ja valmistelen evääni, jotta pääsen nopeammin tavoitteeseeni ja sellaiseen kroppaan josta olen haaveillut." -niin ei se niiden eväiden valmistelu tunnu yhtään niin vastenmieliseltä. :) Jos lasi on aina puoliksi tyhjä niin osaako loppupeleissä edes täysillä NAUTTIA elämästä? :) Kaikilla on niitä inhottavia työkavereita tai ärsyttäviä työtehtäviä, mutta mukavammin niistäkin selviytyy jos ajattelee asiaa positiivisesti: "Tämäkin kun nyt vain sattuu kuulumaan työnkuvaani, niin parempi se on tehdä hyvällä fiiliksellä niin menee päiväkin nopeammin." tai "Kun nämä aerobiset nyt tällä viikolla on kuitenkin suoritettava niin miksen suorittaisi niitä jo heti alkuviikosta niin ei tarvitse perjantaina enää surkutella, miten paljon on treenejä jäänyt viikonlopulle roikkumaan. :)".


Tulikohan tästä tekstistä nyt ihan sekametelisoppa? :D Noh, pääpointti tuli varmasti kumminkin selväksi! Nyt loppuu kaikki negatiivinen ajattelu ja kaikki valitukset saavat mennä suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! Ympäröin itseni vain positiivisilla ihmisillä niin kaikki ympärillä näyttää positiiviselta ja jätän ne negistelijät vain omaan arvoonsa. ;) 

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Huomenna ystäväni ihanan pikkuprinssin ristiäisiin! <3 Kuka muu lähtee mukaan positiiviseen rinkiin ja jättää ne negatiivisuudet muille? :)