torstai 11. toukokuuta 2017

Haasteellinen viikko takana.

Hupsis! Edellisestä postauksesta on vierähtänyt jo kaksi viikkoa.. Viime viikko oli tähänastisen dieetin vaikein viikko. Vapun jälkeen oli todella vaikeaa palata takaisin ruotuun ja oikeastaan vasta tämän viikon maanantaina olen syönyt ruokavalion mukaisesti. Alkuun "ryvin" ihan pohjamudissa, että eihän tästä helvetti tule enää mitään. Mutta sitten taas muutama kannustava lause Johannalta ja johan oli ääni muuttunut kellossa. :) Kumma juttu, että kun sitä aina soimaa itseään ja sitten toinen ihminen toteaa että: "Kappas, neljä kuukauttahan se olikin pelkkää ylämäkeä ja kaikki oli niin helppoa. Jossain kohtaa se pieni "alamäkikin" sieltä tulee mutta siitä ei auta nousta kuin ylöspäin". :) Ja näinhän se totta tosiaan on! Hemmetti tammikuusta tähän toukokuuhun asti on painettu menemään täydellä höyryllä niin kyllä se jossain vaiheessa se "nyt heitän pyyhkeen kehään" -fiilis on pakko tulla ja minulla se tuli viime viikolla.



Vappuna tuli tosiaan nautittua vappumunkeista ja tippaleivistä ynnä muista herkuista inkiväärioluen kera. Oli todella hauska vappu ystävien kanssa kun sai nauraa taas vatsalihakset kipeiksi! :D Aamupaino Vapun jälkeen oli 67,3kg ja tänä aamuna se oli 66,6kg. Kilon verran ollaan siis vielä niin sanotusti "plussan puolella", mutta eiköhän se paino tässä toukokuun aikana taas humahda alaspäin. :) 63kg oli toukokuun tavoite mutta katsotaan nyt ensin milloin päästään alle 65:den kilon.. Ja koska tämä on tämä kuuluisa "Kesäkuntoon 2017" -projekti niin pitääpi vielä mainita että juhannukseen on enää KUUSI VIIKKOA! Ai hurja miten kevät on mennyt äkkiä! :D Nyt kuusi viikkoa tiukasti niin juhannuksena voi taas ottaa vähän höllemmin. :) 

Tsemppiä muillekin tulevaan viikonloppuun ja aurinkoista kevättä kaikille! :)

14 kommenttia:

  1. Luin koko blogisi läpi ihan ensimäisestä postauksesta asti, 3 kuukautta iltalukemista :-) Oli kiva olla elämässäsi hetken mukana. Joissakin postauksissa jo kauan sitten mainitsit instagramistasi, mutta en halunnut mennä katsomaan "loppuratkaisua" (eli siis nykyhetken tilannetta), koska tarinan lukeminen oli kesken. Toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista, ihailen sinua ja asennettasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Tai siis vau! :D Huikeeta kuulla, että oot koko blogin jaksanut kahlata läpi noinkin lyhyessä ajassa! :) Ja ihana tuo ettet halunnut käydä katsomassa "loppuratkaisua" Instassa että missä tällä hetkellä mennään. ;) <3 Pitäisi varmaan joskus itsekin lukea koko blogi alusta loppuun läpi niin sieltä voisi tehdä kenties jonkinnäköisiä oivalluksia itsestä ja ehkä löytää jotain kompastuskiviä, missä kohtaa on aina lähtenyt paino nousemaan ja mennyt ns. "vikaan". :) Nyt tervetuloa myös Instagram seuraajaksi niin pysyt ns. reaaliajassa mukana! ;) Mahtavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Tsemppiä, kyllä se siitä taas:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tämä viikko on taas mennyt normaalisti ja painokin oli tämä aamuna sen 66,0kg eli enää +500g enemmän kuin ennen vappua. :) Kyllä se taas tästä!

      Poista
  3. Nyt ei kannata ottaa paineita painonlaskusta. Ole tyytyväinen kun sait sen alle seitsemäänkymmeneen. Se on paljon jo se kun tiedostaa syövänsä terveellisesti ja liikkuu noin paljon. Minusta oikein hyvä jos pystyy katsomaan että pysyy sen tasaluvun alapuolella nyt kun olet siihen päässyt taas vuosien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä totta, että 70kg on hyvä rajapyykki että kun se lukema alkaa lähenemään niin pitää alkaa tekemään jotain! :) Olen kuitenkin vain 158cm pitkä ja näin ollen kyllä se 70kg on liikaa, vaikka lihasta olisikin enemmän kuin aikaisemmin. :) Uskon että mulla se hyvän olon paino olisi 62-65kg välillä! Alle kuuttakymmentä en kyllä edes enää tavoittele, mutta jos tippuu niin sitten tippuu. :)

      Poista
    2. Niin se onkin tuo paino vähän semmoinen mihin vertaa sitä. Itse olen 163 cm pitkä enkä ole koskaan aikuisiällä alle 66 kg painanut. Nyt on pitkään paino ollut siellä 86 kg tuntumassa ja siksipä tuntuu että alle 75 kg olisi sekin jo ihan hyvä. Nyt on koko 44, tuossa 75 kg painossa varmaan se koko 40. Mutta nämäkin niin kroppakohtaisia kun vartalomallista kiinni. Moni pitäisi varmaan sitä 66 kg paljona mutta itse kun ikinä ei ole mikään pieni ollut se tuntuisi jo melko " hoikalta" kun liikunta kuitenkin mukana päivittäin ja lihasta jonkun verran, jotka toki tässä painossa läski peittää.
      Toki yritä siihen tavoitteeseen mutta älä liian ankarasti..

      Poista
    3. Joo ihan totta toi ja myöskin eri mallisessa kropassa eri kilomäärä näyttää erilaiselta. :) Toisilla kaikki kertyy keskivartaloon -> kuten minulla! :D Kun toisilla taas ahteriin ja ryntäisiin. ;) Mutta ei tässä tosiaan hampaat irvessä mennä kohti tiettyä painolukemaa vaan ennemminkin yritän saada tuota vyötärönympärystä vielä kavennettua, sillä siinä sitä ylimääräistä edelleen on. :)

      Poista
  4. Etsein savolaisia lifestyle blogeja yhdelle toiselle naisyrittäjille ja törmäsin sun blogiin. Taidankin itse jäädä lukijaksi. ^_^ Hurjan hienoja tavotteita oot saavuttanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka kiva kuulla! :) Tervetuloa matkaan! Tällä blogilla ei ehkä muuten ole Savvoon yhteyttä, paitsi että mieheni on Pohjois-Karjalasta ja meillä on myös mökki Kesälahdella. :)

      Poista
  5. Ymmärrän että sulla on nyt ilmeisesti dieetti käynnissä ja olet halunnut nopeasti laihduttaa itsesi kesäkuntoon, mutta haluat varmaan kuitenkin että painonpudotus on pysyvää? Jotenkn näistä sun teksteissä tulee esiin vähän vahingollinen ajatusmaailma, sellainen jossa on "mässäilypäiviä" ja toisaalta taas täytyy "palata ruotuun", on tiukka ruokavalio jota noudattaa ja ruoka-aineita joista pitäisi kieltäytyä, vaikka tulosten pysyvyyden kannalta tämä on todella tuhoisa ajatusmalli. Kyse pitäisi olla elämäntavasta ja elämänmuutoksesta, ei erillisestä ruokavaliosta. Silloin siihen elämään kuuluu niin terveelliset ruuat kuin ajoittaiset herkutkin, eikä ikinä tarvitse palata ruotuun tai tuntea syyllisyyttä herkuista. Lueskelin aiempia postauksiakin ja esittelemäsi ruokavalio oli minusta ihan ok, mutta jos tunnet, että sitä on vaikea noudattaa tai haluaisit syödä jotain muuta, niin kannattaa miettiä mistä se johtuu. Onko ruokavaliossa oikeasti sellaisia juttuja joista tykkäät? Mistä johtuu, että on todella vaikea palata "ruotuun"?

    Nämä ajatukset tuli ihan siitä, että laihdutan itse parhaillaan. Mulla oli noin 20 kg ylipainoa, josta nyt jo monta kiloa lähtenyt ihan totaalisen elämänmuutoksen myötä. Olen aiemminkin yrittänyt laihduttaa erilaisilla ruokavalioilla, mutta ilman mainittavaa pysyvää tulosta. Nyt jostain syystä päässäni napsahti, ja tajusin viimein, että mulla ei ole laihduttamisen kanssa mikään kiire eikä siihen ole vippaskonsteja: Liikakilot eivät lähde kuukaudessa tai kahdessa, eikä mun tarvitse päästä kesäkuntoon tänä vuonna, kun en ole sellaisessa ikinä ennenkään ollut.

    Aloitin liikunnan, aluksi sellaista helppoa mihin uskaltauduin ja vähitellen sitten rankempia lajeja oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Ruokavalio vähitellen terveellisemmäksi, turhat hiilarit pois, ja paljon esim. kasviksia. Kuulostaa varmaan todella samalta mitä sulla, mutta alusta lähtien pystyin jotenkin ajattelemaan, että haluan oppia syömään siten miten voin syödä sitten koko loppuelämäni: terveellistä, laadukasta ja maukasta ruokaa ja ajoittain myös herkkuja, koska ne kuuluvat elämään. Jos töissä on kakkua, otan sitä jos tekee mieli, en ota jos ei. Voin käydä työkaverien kanssa sushilla tai pizzalla ja nautin siitä mutta illalla kotona ei ole mitään vaikeuksia syödä jotain kevyempää ja terveellisempää. Jos ei huvita mennä salille, jätän väliin. Jos spinning tuntuu tuskaiselta, lähden kävelylle tai juoksemaan. Mulle ainakin suuri muutos oli siinä, kun mietin miten haluan loppuelämäni viettää. Haluanko oikeasti aina tuntea syyllisyyttä, kun syön suklaata tai pizzaa? Ja ennen kaikkea, minkälaista liikuntaa ja kuinka paljon haluan/pystyn loppuelämäni aikana harrastaa.

    Toinen suuri oivallus oli se, kun luin, että tutkimusten mukaan elimistö tarvitsee lähes 10 000 kcal lihoakseen yhden kilon. Siispä jos kerran viikossa syön vaikka 500 kcal yli tarpeen tai töissä syön 200 kcal pullan, sillä ei ole painon kannalta oikeasti yhtään mitään merkitystä, merkittäväksi se tulee vasta silloin jos sen tekee useamman kerran viikossa tai joka päivä. Niinpä satunnaisista syömingeistä ei kannata lannistua, vaikka vappuna tulisi herkuteltua vaikka 2000 ekstrakaloria, sen merkitys painoon on todennäköisesti vain muutama sata grammaa (vaaka tietty näyttää enemmän, mutta se on nestettä joka normaaliterveellistä elämää vietettäessä lähtee muutamassa päivässä).

    Toivottavasti tämä ei nyt ollut hirveää paasausta, mutta toivoisin niin että saisit pysyviä tuloksia, ja siksi vähän kauhistuttaa tiukat dieetit, syyllistymiset ja tarkat deadlinet. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! :)
      Olipas ihanan pitkä kommentti ja paljon hyviä pohdiskeluja. :) Mistähän lähtisin purkamaan...?

      Tällä hetkellä tosiaan on ihan dieetti menossa -tai millä nimellä sitä sitten haluaa sanoa kun on "tarkalla ruokavaliolla", jossa punnitaan kaikki keittiövaa'an kautta ennen suuhun laittamista. :) Dieetti on siinä mielessä ehkä väärä sana KUMMINKIN, kun ei tässä syödä perjaatteessa sen erilaisimmin kuin viimeisen neljän vuoden aikana on tullut syötyä. Ainoana erona tosiaan se, että nyt hetkellisesti kaikki perunat, pastat, riisit, leivät yms on karsittu pois enkä kyllä edes koe kaipaavani niitä. :) Näiden karsimisen lisäksi tietty ne herkuttelupäivät on rajattu joihinkin tiettyihin tapahtumiin tai illanviettoihin, sillä kuten tuossa jo sanoitkin että töissä voi syödä pullan tai kakkupalan jos siltä tuntuu jne. Mutta kun minulla tuntuu, että jos en rajoita syömisiäni tietoisesti niin voisin aina syödä sen pullapalan tai kahmia konvehtirasian tyhjäksi jos joku on töihin semmoisen pöydälle tuonut. :D On ollut jopa helpompi olla kokonaan ilman, kuin että ottaisin sen yhden konvehdin tai yhden kakkupalan tms. Loppupeleissä noita hetkiä tulee eteen lähes päivittäin kun jotain hyvää on jossain tarjolla ja aina kun tarttuisin tilaisuuteen niin siinähän sitä sitten oltaisiin taas takaisin samoissa painolukemissa. :D

      Nyt oli oikeastaan Vapun jälkeen ensimmäisen kerran vaikea palata ns. "ruotuun" vaan herkuttelu jäi päälle. Munkki ja karkit olivatkin ensi puraisun jälkeen yllättävän hyviä ja niiden syömistä olisi voinut jatkaa vaikka kuukauden. :D Pakko kuitenkin oli pistää stoppi sille hommalle, ennen kuin mopo todella olisi karannut käsistä! Kuitenkin painonpudotustahti on ollut melko maltillinen -10kg neljässä kuukaudessa eli -2,5kg kuukaudessa. Minusta se on ihan sopiva tahti, tulokset motivoivat kun painoa lähtee mutta ei kuitenkaan mitään kilo viikossa tahtia. :)

      Ja kuten itsekin sanoit niin liikuntaa silloin kun huvittaa ja semmoista liikuntaa, josta nauttii. :) Tämän takia en lähde itse hampaat irvessä aamulla ennen kukonlaulua juoksemaan koska ajatus siitä puistattaa! :D Ennemmin sitten olen vähän huonommassa aerobisessa hapessa ja teen sitä mistä tykkään eli treenaan salilla ja jätän juoksulenkit yms muille, niistä innostuneille. :) Ennen kaikkea liikunta tuo niin hyvän ja energisen olon, että ilman sitä ei voi elää -oli sitten kymmenen tai kaksikymmentä liikakiloa vyötäröllä. :)

      Poista
  6. Hei olen kohta 52 vuotias ja olen pitkä 168 ja painan noin 78kg. Mulle maistuu herkut ois kiva kun saisi noi 7 kg pois oisko vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse olen myös semmoinen herkkusuu, että jos en tietoisesti jätä herkkuja "kokonaan pois" niin syön niitä joka päivä! Helpoin on siis päättää että nyt ei esim kuukauteen syö yhtään herkkuja ja näin ne mieliteot myös vähenee. :) -ainakin itselläni makea ruokkii makeanhimoa!

      Poista

Kiva jos jätit kommenttia :) Nyt voit kommentoida myös anonyyminä! Kommentit hyväksytetään ennen julkaisua ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan! :)