sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tunnin tehotreeni!

Multa toivottiin jokunen aika sitten postausta mun salitreeneistä. Se taisi olla instagramissa kun jaoin kuvan rinta/olkapäätreenin kalorikulutuksesta mikä oli 700kcal luokkaa. :) Kommenteissa kaipailtiin erityisesti vinkkejä intensiiviseen yläkropan treeniin, sillä kyllähän nyt jokainen saa halutessaan jalat vedettyä täysii ja tukkoon, mutta käsitreenissä tuon intensiivisyyden tunteen saaminen saattaa olla etenkin yksinään himpun verran vaikeampaa..


Ihan ens alkuun hyvän treenin takaamiseksi kannattaa laittaa kuulokkeet korviin ja etsiä Spotifystä mieleistä treenimusaa! :) Itselläni toimii aina vähän menevämpi "angsti musiikki", mutta joskus tulee fiilisteltyä jotain hyvin rauhallisiakin kappaleita (esimerkiksi viime viikolla kun käytiin tenori Pentti Hietasen joulukonsertissa Lahden ristinkirkossa, niin sen konsertin jälkeen treenasinkin olkapäitä Pentti Hietasen tahdissa! :D). Cheek ja nyt uusi Cheekin ja Elastisen "Sinuhe" -kappale pyörii myös aika usein soittolistalla, sillä Cheekin kappaleista saa aika sopivan treeni angstin päälle! ;D


Kun sopiva soittolista on valittu ja volyymit on laitettu kaakkoon, niin on ehkä hyvä lämmitellä vähäsen ennen varsinaista treeniä. Itse olen super surkea lämmittelemään ja liian usein tulee painettua vaan suoraan salille tekemään itse treeniä. Kumma kyllä, treeni oikeasti kulkee aina paremmin jos ensin on ottanut 10-15min lämpöä joko suoraan treenattavaan lihakseen tai sitten juoksumatolla tai soutulaitteella. Ilman lämmittelyä treenin ensimmäiset sarjat ovat aina vähän nihkeitä ja tuntuu ettei treeni suju. Riippuu tietenkin aina vähän lihasryhmästä, mutta esim selkää treenatessa voi olla fiksumpaa ottaa lämpöä pienillä painoilla esim ylätaljassa, kuin hinkuttaa siinä kuntopyörässä p*rse märkänä! :D Olkapäätreenissä voi olla taas parempi lämmitellä kroppaa ensin kepin kanssa ja sitten pienillä käsipainoilla, eikä suoraan alkaa riuhtomaan väkisin niillä kuuden kilon painoilla.



Kun kroppa on lämmitelty, sen pitäisi olla myös valmiimpi itse treeniin! Kovan salitreenin taataksesi treenin kesto olisi hyvä tiivistää 45-75 minuuttiin. Tunti on aika sopiva, mutta myös neljässäkymmenessäviidessä minuutissa ehtii treenata hyvin ja tehokkaasti jos jättää puhelimien näpräämiset ja muun sosiaalisoinnin pois. ;) Ehkä yksi syy miksi olen niin rakastunut salitreeniin on kun silloin saan olla yksin ja omissa oloissani omassa pienessä angsti kuplassani (vaikka sen Pentti Hietasen musiikit korvissani! :D) ilman että kukaan tulee häiritsemään tai juttelemaan. Muutenhan olen todella sosiaalinen ja koska tapaan asiakaspalvelutyössä päivittäin satoja ellei jopa tuhansia ihmisiä niin treenissä on kiva vain olla niissä omissa mietteissä ilman että kukaan kaipaa sinua sillä hetkellä. :)



Yleensä aloitan treenit niillä isoimmilla ja raskaimmilla liikkeillä. Jalkapäivänä kyykyt ja prässit tulee ensin ja sitten kun jalat on tarpeeksi paineissa isoista liikkeistä niin sitten kiusataan niitä vielä vähän "pienillä" eristävillä liikkeillä.. ;) Supersarjat ovat myös monissa treeneissä valttia! Jalkatreenissä erityisesti, mutta myös silloin kun haluaa rinta/olkapäätreenistä kaikki tehot irti! Ensin jokin raskaampi liike (esim. pystypunnerrus käsipainoilla) minkä jälkeen jokin pumppaava "kevyempi" liike missä voi käyttää myös vähän kropan liike-energiaa (esim. heilautus ylös mutkatangolla). Kun pitää palautusajat lyhyinä ei syke ehdi laskea liian alas sarjojen välissä ja näin korkeampi kulutus on taattu!



Treenin loppuun voi vielä ottaa (jos jaksaa!) 10-20min HIITIN! 30 sekunttia täysiä ja 30 sekunttia palautellen, 30sec täysii ja 30sec hissuksiin.. Joskus HIIT menee helpommin ja toisinaan jokainen kolkyt sekunttinen on ihan hirveetä tuskaa ja olo sen jälkeen on ihan kuollut! :D Mutta Polari näyttää Hiitin jälkeen yleensä aika mukavia lukemia. ;) Ei muuta kuin tsemppiä treeneihin!

Minkä kestoisia treenejä teidän tulee yleensä tehtyä? Riittääkö tunti vai tuleeko salilla vietettyä useampiakin tunteja? :D Mites on lämmittelyjen laita? Lämmittelyjen kanssa vai ilman? ;)

perjantai 2. joulukuuta 2016

Voi kuinka voisin tarpeeksi uskoa itseeni?

Tänään treenattiin taas Johannan kanssa ja treenin ohessa tulee myös juteltua jonkun verran sarjojen välissä. Kerroin Johannalle, että olen viimeiset kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän laihduttanut. Jo 18 vuotiaana menin ensimmäistä kertaa Painonvartijoihin painaessani silloin 73kg eli kutakuinkin saman verran kuin nyt.. Painonvartijoissa laihduin 62:een kiloon, mutta sen jälkeen lihoin matkaoppaana 83:een kiloon. Siitä sitten tiputin kovalla työllä pois -25 kiloa ja painoin 58kg eli vähemmän mitä ikinä aikuisiälläni! Mietin jo silloin etten koskaan ikinä halua lihoa takaisin, mutten kuitenkaan ollut myöskään tuolloin tyytyväinen peilikuvaani. 58 kiloisena olin vain "laihaläski", vaa´an lukema miellytti mutta peilikuva ei... Näytin kuihtuneelta. En vahvalta, jäntevältä tai treenatulta, ainoastaan kuihtuneelta.

30.07.2016 73kg
Tehtiin ihan HEMMETIN hyvä selkätreeni Johannan kanssa ja ennätyspainot salilla paukkuivat! Suurin haasteeni on kuitenkin itse uskoa itseeni. Olen niin monta kertaa yrittänyt. Päässyt lähelle maalia ja jollain tasolla maaliinkin asti, mutten kuitenkaan ole koskaan ollut lopputulokseen tyytyväinen. Sitten ollaan otettu takapakkia ja taas yritetty uudestaan. Jossain vaiheessa vain usko tähän omaan projektiin on loppunut. 
30.10.2014 58kg
En kuitenkaan missään vaiheessa ole lakannut yrittämästä! Välillä nämä ajatukset pyörivät päässäni enemmän ja välillä vähemmän. Tärkeintä olisi kuitenkin vain uskoa omaan tekemiseen ja mennä fiiliksen mukaan yli omien rajojen, miettimättä sen enempää painoa. Mikä se paino edes on määrittelemään ihmistä? Kumma kyllä se tuntuu määrittelevän paljonkin. Näen itseni huonompana. En usko jaksavani tehdä salilla sarjoja isommilla painoilla kun olen vain tällainen pullukka, vaikka tänäänkin se todistettiin että olen VAHVA ja jaksan liikutella treeneissä jo ihan kohtuullisen isoja painoja. Voisin saavuttaa ihan mitä haluan, jos vain tarpeeksi uskoisin itseeni ja jaksaisin tehdä töitä sen eteen! Minulta puuttuu pitkäjänteisyys. Haluaisin sen -10kg pois kymmenessä viikossa ja that´s it. Kyllä -laihdutus voisi hetkellisesti olla ehkä ohitse, mutta loppuelämä silti edessä ja sama taistelu taas kohta ellen olisi oppinut matkan varrella mitään. 
30.6.2008 73kg
Pikkuhiljaa haluan taas alkaa uskomaan itseeni. Pystyn ihan siihen mitä päätän! Voin olla muutaman vuoden päästä ihan minkälaisessa kunnossa tahansa! Se, olenko entistä hoikemmassa vai entistä pulskemmassa kunnossa on vain kiinni minusta itsestäni ja uskosta omaan tekemiseen ja sitä kautta tuloksien syntymiseen. Voin saavuttaa ihan mitä tahansa! Täytyy vain jaksaa uskoa itseensä! Mietin jo onko minulla edes tälle blogille mitään annettavaa, sillä jossain vaiheessa on tämä blogi kuopattava ennen kuin kaikki lukijat ovat hävinneet ja koko blogi kuihtunut kasaan. Ehkä sen aika ei kuitenkaan ole vielä.. Uskon niin.