maanantai 1. elokuuta 2016

Tiina -30kg

Muistatteko huhtikuussa tv:ssä pyörineen ohjelman: "Jutta ja 10 suurta unelmaa"? ;) Muistatteko Tiinan -viiden lapsen äidin kuka haaveili Bailatino ohjaajan urasta? No juuri tämän Tiinan kanssa olimme menossa tänään tankotanssi tunnille, mutta puolen päivän aikaan tuli viesti että vähäisen osallistujamäärän vuoksi tämän iltaista tuntia ei pidetä. :( Oliko kenties kohtalo pelissä, ettei minun ollut tarkoitus mennä koko tankotanssi tunnille! ;D Hahah! Ehdotinkin sitten Tiinalle, että mennään peruuntuneen tunnin sijasta salille -ja näin tehtiin!







Päätettiin tehdä jalat ja sehän ei ole koskaan huono vaihtoehto.. ;D Alkuun vähän kevyempää pumppailua pienemmillä painoilla ja sitten lisää pökköä pesään niin että tuntuu! ;) Teimme hack kyykkyä väärinpäin, reidenojennuksen ja kapean kyykyn supersarjana, reidenkoukistusta istuen, suorin jaloin maastavetoa ja vielä lopuksi otettiin kunnon tärinä pohkeisiin hackissa.. :D Ei voi muuta sanoa, kuin voi juupelis muija on kyllä kovassa kunnossa ja helkkari minkä työn on tehnyt! Viisi lasta kotona, oma fantasiakakku yritys ja lisäksi vielä kolme päivää viikosta viettää aikaa ulkopuolisella työnantajalla leipomossa. Ja silti on onnistunut pudottamaan 30 kiloa ja on pitänyt ne poissa! Aivan mahtavaa! Ei voi kuin hattua nostaa ja heittää ne omat tekosyyt nurkkaan kiireille ja kaikelle mahdolliselle kun ei muka ehdi.. 


Annoin Tiinalle vapaan sanan kertoa omasta projektistaan: "Mie oon aina tykännyt treenata ja mielellään silleen että treenissä olisi oikein tekemisen meininkiä! Kuitenkin oman ajan ottaminen haastavassa arjessa on vaikeaa ja alkuunpääseminen reilusti ylipainoisena, huonokuntoisena ja väsyneenä oli melkein mahdoton tehtävä. Minun onneni oli Jutan unelmadieetti -ohjelmaan pääsy, joka antoi potkua persuksille ja kunnon startin takaisin elämään terveempänä ja fyysisesti hyväkuntoisena naisena. 
Tänä päivänä nautin treenaamisesta suunnattomasti ja tunteesta kun ylitän itseni! Salitreenit ovat perustani liikunnalle, ne kun sopivat joustavuutensa takia epäsäännölliseen arkeemme, eikä treenaaminen ole säästäkään kiinni. 

Salin lisäksi treenaan tankotanssia, juoksen ja maastopyöräilen. Talven tullen kun lenkit vähenevät, on tarkoitus ottaa uinti mukaan viikottaiseen liikuntaan.
Treenaamisen ja painonpudottamisen ansiosta jaksan arjessa paljon paremmin ja esim. Selkävaivat ovat helpottaneet. Ennen jouduin käymään pahimmillani hierojalla kerran viikossa, ja nykyisellä liikuntamäärällä riittää vain muutama kerta vuodessa! Paino on pysynyt ohjelman jälkeen hyvin kurissa ja tarkoitus on pudottaa vielä 10-15kg pois. Tahti saa olla verkkaisempi kuin ohjelman 100 päivää." -Tiina





Siis tässä sitä taas näkee kuinka mahdottomastakin yhtälöstä voi tehdä mahdollisen! Kovalla työllä, periksi antamattomuudella ja päättäväisyydellä pääsee kyllä ihan mihin tuloksiin tahansa! :) Vaikka Tiina ottaakin sen tunnin-kaksi päivässä aikaa itselleen ja omille treeneilleen niin silti hän on nyt paljon parempi ja jaksavampi vanhempi, mitä reilun ylipainon kanssa! Energia riittää ihan eri tavalla arkiasioihin ja mielikin on paljon virkeämpi. :) Puhuttiin Tiinan kanssa myös tavoitteista ja siitä mikä on kenellekin realistinen paino, minkä myös pystyy pitämään kurissa ilman aivan kamalia määriä liikuntaa ja pilkun tarkkaa syömistä. Eikä se loppujen lopuksi se paino, vaan se miltä peilikuva näyttää! 






Eikös vaan, että meidän Tiina näyttää nyt jo aivan helvetin upealta ja on kyllä kehunsa meiltä ansainnut! :) Uskon, että vaikka tämä olikin ensimmäinen yhteinen treeni serkun vaimon kanssa niin tuskin kumminkaan viimeinen. Oli meillä sen verta hyvä tärinä päällä, ettei me sitä tähän yhteen kertaan jätetä! Vai mitä Tiina? ;) Noh, katsotaan kuinka kipeät ne jalat ylihuomenna on ja toivotaan että pian päästään sinne tankotanssitunnille.. ;) Nyt sinulla on myös mahdollisuus KYSYÄ Tiinalta kommenttikentässä hänen projektistaan! :) Imetään se kaikki energia ympärillämme olevista ihmisistä ja vedetään homma maaliin asti! Tsemppiä uuteen viikkoon!

5 kommenttia:

  1. Moi! Tiina näyttää upealta ja kovasti tsemppiä jatkoon toivon molemmille! :)

    Haluaisin kysyä, miten Tiina pitää motivaation yllä tai jos repsahduksia terveellisestä elämästä tulee, niin millä takaisin kiinni rutiineihin? Itse koen terveellisyyden paikka paikoin tylsänä elämänmuutoksena ja luopumisena. Esimerkiksi ruualla, herkuilla, leipomisella ja ystävien kanssa yhdessä illastaminen on itselleni rentoutumisen merkki ja palkinto arjen pyörittämisestä ja koen herkuista kieltäytymisen melko masentavana ja tylsänä vaihtoehtona. Miten kauan siis tapojen muuttaminen alkaa tuntuakin hienolta uudelta tavalta elää ja olla? Kauanko muutokseen täytyy henkisesti varata aikaa, ilman että "ikävöi" entistä elämää ja huonoja tapoja?

    VastaaPoista
  2. Heippa ja kiitos :)
    Tiedätkös tästä "tylsyydestä" oppii myös nauttimaan :D! Tekstisi on kuin suoraan omista ajatuksistani vuoden takaa, joten ymmärrän hyvin tuntemuksesi! Oikotietä ei kuitenkaan onneen ole ja jokaisella on erilaisia tapoja noudattaa terveellistä elämää.
    Itselläni kaikkein tärkeintä ja samalla rankinta oli irrottautua sokerikoukusta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että yhtään lisättyä sokeria ei ollut ruokavaliossa, eikä myöskään hedelmäsokeria! Aika raju aloitus mutta tarpeellinen koska tänä aikana huomasin voivani todella paljon paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikin! Iltapäivän väsymys katosi, iho hehkui, mieli-ala pysyi tasaisempana ja vatsa toimi paremmin. Aika huikea ero siis! 3kk olin kokonaan irti sokerista ja opettelin syömään ruokaa ja paljon enemmän mitä aiemmin. Ruokailuvälien pitäminen 3-4tunnissa oli ja on edelleen kaikkein haastavinta. Edelleen heti jos siitä lipsun, alkaa herkkuhammasta kolottaa :)
    Repsahduksia en enää näe repsahduksina. Arkipäivät pyrin pitämään suunnitelmallisesti syömisten kanssa samanlaisina, mutta viikonloppuisin saatan hieman löysemmin syödä, tällöinkin ruokailuvälit pitäen. Joskus arkeenkin on mahtunut pieni herkuttelu, mutta paineita en enää siitä ota. Seuraava ruoka on taas sitten normaali. Ns "ruotuun" palaan siis heti enkä vasta seuraavana päivänä:)
    Tsemppiä oikein paljon jatkoon!

    VastaaPoista
  3. Kyymyksiä oikeastaan teille molemmille :) Eli... Mikä on paras keino arjen ja kiireen keskellä motivoitua treenaamaan? Mulla riittää aina lomilla energiaa vaikka muille jakaa, mutta kun aikataulu on yhtään tiukempi jää treenikin helposti väliin. Ja miten treenissä pääsee alkuun (tai uuteen alkuun tauon jälkeen)? Tai siis mikä oli se ratkaiseva tekijä, minkä ansiosta olette jatkanut parempia elämäntapoja? Yksinkertaisesti parempi olo? Millaisia vastoinkäymisiä on tullut laihdutusprojektissa ja miten ootte päässyt niistä yli?

    Ps. Edelliselle anonyymille suosittelen ainakin terveellisempiä herkkuja esim. raakakakkuja, joilla voi palkita itseään hyvällä omallatunnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Oma motivaationi tulee yksinkertaisesti siitä, että tykkään treenata. Treenit on omaa aikaani ja samalla tärkeä hetki nollata päätä, joten motivaatiota yleensä riittää. Mutta kiire on kyllä suurin syy itselläkin siihen jos joskus treenit jäävät väliin! Olen huomannut että koko viikon suunnitteleminen etukäteen auttaa. Kalenteriin on jätetty etukäteen tilaa treeneille ja Niin, että menen töistä suoraan tai ennen töitä salille. Jos ajan töiden jälkeen kotiin, on sieltä lähteminen huomattavasti haastavampaa ;) välillä salille meno on mahdotonta ja silloin teenkin juoksu- tai pyöräilylenkin. Pika-aikataululla muutakin kilometri on parempi kuin ei ollenkaan. Joku viikko saattaa olla että salitreeni jää yhteen kertaan mutta paineita en enää siitä ota, pääasia että jatkuvuus säilyy. Tauon jälkeen paluuhan tuntuu aina takkuiselta, sen takia itse yritän pidempiä taikoja välttääkin.

      Laihduttamisessa ei eteeni ole muita ongelmia tullut kuin nyt vasta tämän -30kg jälkeen painon jumittaminen. Paino ei ole puoleen vuoteen tippunut yhtään alaspäin ja se tietenkin suututtaa kun kiloja vielä on ja ruokavalionkin on pystynyt pitämään terveellisenä. Uusi ruokavalio ammattilaisen toimesta on tekeillä, joten eiköhän tämäkin ongelma saada ratkaistua ajan ja pitkän pinnan kanssa.

      Treenaamista ja terveellistä ruokavaliota on helppo jatkaa, koska kokonaisvaltaisesti olo on niin paljon parempi kuin huonolla ruualla ja vähäisellä liikunnalla. Liikunta pitää itselläni selkävaivat kurissa ja jos poikkean kauheasti totutusta ruokavaliosta vatsa ei enää toimi kunnolla ja tulee myös sappikohtauksia.

      Poista
    2. Mulla myös suurin syy motivoitumiseen on se, että salitreeni on vaan niin siistiä ja joka kerta kun treenin on tehnyt niin se fiilis on vaan sanoinkuvaamattoman hyvä! :) Kaikki eivät tietenkään tykkää salitreenistä ja siksihän se olisikin tärkeintä löytää se OMA juttu, mitä HALUAA tehdä ja mihin tulee mentyä vaikka kuinka olisi kiire. :)

      Loman jälkeen arkeen ja rutiiniin palaaminen on vaikeaa.. Mutta myös minulla toimii se, kun merkkaan itselleni kännykkään milloin menen salille ja milloin taas käyn lenkeillä. Näin tulee kaikki treenit tehtyä, ellei työvuorot nyt aivan kovasti muutu kesken viikon esim toisen sairastelun takia. :) Nyt kesäloman aikana huomasin myös sellaisen asian, johon en ole oikeastaan ennen kiinnittänyt huomiota: kahden viikon makaamisen eli löhöilyn ja treenaamattomuuden jälkeen mulla tuli selkä todella kipeäksi! Sama juttu maaliskuun Thaimaan reissulla, polvi kipeytyi ihan normaalista kävelystä kun sitä rasitusta ja liikuntaa oli niin vähän. :) Keho siis oppii kyllä ilmoittamaan milloin se taas tarvitsee liikuntaa!

      Poista

Kiva jos jätit kommenttia :) Nyt voit kommentoida myös anonyyminä! Kommentit hyväksytetään ennen julkaisua ja kaikki asialliset kommentit julkaistaan! :)