keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Haasteellista, välillä jopa toivotonta muttei silti mahdotonta!

Tervepä terve! Juhannuksen riennoista on selvitty ja nyt tultiin muutamaksi päiväksi kotiin ennen miehen lomaa, mikä alkaakin heti maanantaina. Kyllähän tässä kieltämättä taas on pohjamudissa kylvetty, kun aamulla nousin vaa´alle ekaa kertaa juhannuksen jälkeen ja paino oli noussut viiden päivän aikana +1,5kg! :( Itselle tuli taas kyllä niin epäonnistunut fiilis ja teki jo mieli soittaa Johannalle ja perua tämän päivän treenit kokonaan, sillä olenhan oikea luuseri! Noh, onneksi en soittanut ja pääsin taas avautumaan Johannalle treeneissä. On siinä vain ihana sympaattinen, ymmärtäväinen ja herttainen ihminen, mutta samalla myös ankara piiskuri! :D Tuli heti jo taas niin paljon parempi olo, kun pääsi Johannalle purkamaan.


Tärkeän viestin, minkä Johannalta sain oli että: "Jos olet tyytyväinen nykyiseen fysiikkaasi ja nykyisen kunnon ylläpitäminen ei vaadi sinulta liikaa ponnisteluja, muttet kuitenkaan jaksa kärsivällisesti noudattaa tiukkaa ruokavaliota, niin kannattaa miettiä kumpaa haluat enemmän: treenata kuntoa ylläpitäen ja nauttien liikunnan tuomasta ilosta, mutta samalla olla vähän rennompi ruokavalion suhteen VAI vetää täysillä ja päättää että nyt ei lipsuta vaan mennään maaliin saakka!". Johanna sanoi myös, että on ihan ok olla tyytyväinen itseensä oli sitten minkä kokoinen tahansa, mutta silloin tosiaan täytyy unohtaa se ahdistunut oravanpyörä jossa dietataan ja lihotaan, dietataan ja lihotaan ja kaikki energia kuluu siinä..


Nyt sitten pyörin näiden samojen kysymysten äärellä: Mikä on riittävästi? En kuitenkaan halua painaa enää yhtään enempää, mitä tällä hetkellä painan mutten kuitenkaan ole riittävän motivoitunut pysymään tiukalla ruokavaliolla kun tulee joku spesiaalimpi tapahtuma. Niin, nyt on kuitenkin edessä reilun kahden viikon loma ja edessä on mökkeilyn lisäksi matkailuautolla kiertelyä eri puolilla Suomea ja Ilosaarirock. En vain osaa olla niin sitoutunut ja motivoitunut, että pysyisin tiukkana myös lomalla, mutten myöskään halua kerätä kaikkia kiloja takaisin ja haluaisinpa vaikka sen viisi kiloa tästä nykyisestä painosta poiskin! HUOH! Onpa taas vaikeaa.. :D


Kaiken kaikkiaan treenistä tuli taas NIIN hyvä ja voimaannuttava fiilis, että salitreenistä en milloinkaan halua luopua! Ja haluaisinpa näkyviin niitä olkapäitäkin.. ja pyllyn pyöreäksi.. ja takareisiin mukavan kaaren.. ja mitä näitä nyt onkaan! :D Mutta haluan myös ottaa rennosti ja nautiskella kesästä ja lomasta! Aika mahdoton yhtälö saada molempia..

Onko täällä muita, jotka tuskastelevat kesälomasta yhtälailla? Vai olenko ainoa! :D

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Mahtavaa Juhannusta kaikille!

Halusin vain tulla toivottaman teille lukijoille juhannuksen toivotukset täältä Kesälahdelta! :)


Nauttikaa, rentoutukaa ja olkaa läheistenne kanssa! <3 :) Mulla alkoi tänään kolmen viikon loma ja ensimmäinen viikko menee täällä Savon sydämessä. :) Laihdutusasiaa ei ehkä muutamaan viikkoon ole tulossa, sillä vaaka on kotona (vaikkakin kuminauhat ja lenkkarit on mökillä mukana..)! ;) Katsotaan josko juhannusrientojen jälkeen tulisi tehtyä omankehonpainon treeniä.. Enivei! Hauskat jussit kaikille täältä Papinniemestä! :)

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Elä sellaista elämää tänään, jollaista haluaisit elää huomenna!

Joku viisas Anna -niminen bloggaaja joskus sanoi, että:  "Elä sellaista elämää tänään, jollaista haluaisit elää huomenna". Hitsi vie, siinä on kyllä oikeasti yksi parhaita elämänohjeita, mitä olen kuullut! Kuluneen viikon aikana olen elänyt ja siksi blogi päivitys venähti yli viikolla! On siis vaan niin parasta olla MINÄ juuri tällä hetkellä! :) Treenit kulkee, ruokavalion noudattaminen sujuu sen suuremmitta paineitta, tapaan säännöllisesti ihania ystäviäni ja perhettäni. Miehenkin kanssa menee aika mukavasti.. ;) Tottakai eniten hymyilyttää se, että enää KOLME päivää töitä ja minulla alkaa kolmen viikon KESÄLOMA!!! Juhannuksen viettoon lähdetään taas mökille Kesälahdelle ja siellä ollaan perjantaista tiistaihin. Mies tulee neljäksi päiväksi töihin ja sitten miehelläkin alkaa loma. :)

Suunnitteilla on mm. käydä kesälomalla Ilosaarirockissa Joensuussa ja ehkä mahdollisesti matkailuautolla Kolin kansallispuistossa sillä samalla reissulla.. :) Savonlinnaan toki tulee mentyä -eihän tänäkään kesänä voi jättää Seurahuoneen muikkuterassia väliin! ;) Täytyy nyt vähän jutella huomenna Johannan kanssa noista heinäkuun treeneistä, miten ne suoritetaan sillä loppujen lopuksi tulen olemaan heinäkuussa hyvin vähän Lahdessa. Viime viikolla pyysinkin Johannalta vinkkejä ns. "mökkitreeniin", sillä jo useana kesänä olen tullut siihen tulokseen, että Kesälahdella en vain pääse salille vaikka siellä sali onkin! Joko itse kuntosali on kiinni tai sitten kuntosalikortteja myyvä kirjasto on juhannuksena tai heinäkuussa kiinni..

Teimme siis viime viikolla aikamoisen jalka/takapuoli painotteisen treenin omaan kehonpainoa ja kuminauhoja käyttäen! Syke huiteli koko ajan siellä 150 paremmalla puolella ja hiki valui solkenaan! Jossain vaiheessa huusin jo Johannalle, että mun p*rse repeää sillä siltä se tuntui kun tehtiin kuminauhoilla lantionnostoja lattialla...! :D Aivan jäätävä polte pakarassa eli varmasti meni sinne minne pitikin. ;) Huomenna meillä on viimeinen treeni ennen juhannusta ja täytyy tehdä sotasuunnitelma, miten juhannusähkyltä vältytään. Toki tasapaino on tärkeä tässäkin asiassa, eikä se yksi ryypiskely viikonloppu mitään kaada, mutta parempi olisi silti minimoida painonnousu tässä vaiheessa kun sitä painoa vielä halutaan pudottaa. Tämän aamun paino oli 69,5kg eli rauhassa mennään alaspäin ja kolme kiloa on nyt kevään aikana saatu pois. Tarvitsee taas kirjata tarkemmin syömiset ylös Sulamoon, ettei tule syötyä vahingossa mitään ohi! Kun kaikki syömiset kirjaa ylös ja on tietoinen syödyistä kaloreista, niin niitä ei myöskään halua ylittää.

Taidan olla tylsä ja lisätä tekstin ilman ainuttakaan valokuvaa, sillä viime viikolla en ole keskittynyt tilanteiden kuvaamiseen/ikuistamiseen vaan olen ennemminkin elänyt hetkessä! :) Valokuvat ovat aina kivoja muistoja, mutta toisaalta ihmiset viettävät nykyisin ihan liikaa aikaa somessa ja kännykkä kädessä niin joskus on vaan parempi pitää se puhelin laukussa ja keskittyä keskustelemaan sen ihmisen kanssa, kuka on siinä vieressä! :)

Vai mitä mieltä olette? Eletäänkö nykyisin teidän mielestä liikaa SOMEN kautta ja unohdetaan se suora kontakti toiseen ihmiseen? Kuinka monelle ystävälle oikeasti olet SOITTANUT kuluneen kuukauden aikana Facebook tykkäysten ja kommenttien sijaan? Ehkä itsekin pitäisi enemmän soitella ystäville ja vaihtaa sitä kautta niitä kuulumisia -aitoja ystäviä kun ei koskaan ole liikaa! <3

Ps. Elä tänään juuri sitä elämää, mitä toivoisit huomenna elävän! ;) Niin minä ainakin yritän parhaillani tehdä! Omilla ratkaisuillaan kun voi loppujen lopuksi vaikuttaa elämän kulkuun! :) Noh, laitetaan vielä loppuun pari kuvaa toissa viikonlopun Kansainvälisiltä markkinoilta!




Ehkä tuo toffee fudge oli yksi syy painon rauhalliseen putoamistahtiin! :'D Mutta elämä on täynnä valintoja ja mun valintana oli yksi pala tuollaista toffeeta, kiitos! 

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mummon mökki -muistoja täynnä!

Päätettiin tänään lähteä töiden jälkeen miehen kanssa mökille saunomaan. :) Mummolla on mökki Nastolassa eikä sinne aja Lahdesta kuin puolisen tuntia ja siellä on kiva käydä aina ihan vain päiväreissuillakin! Moniin vuosiin en ole mökillä enää ollut yötä, mutta pienempänä siellä tuli vietettyä enemmänkin aikaa kavereiden kanssa. :D Mökki on jo todella vanha ja kulkenut sukupolvelta toiselle. Meidän teräsmummo 82-vee painaa siellä edelleen menemään yhtä tukkaputkella, kuin kaksikymmentä vuotta sitten! Aina välillä täytyy kyllä mummoa toppuutella, ettei nyt ihan jokaista peruna-, ja kukkapenkkiä tarvitsisi laittaa! Mutta eih, eihän niitä salaatteja tai porkkanoita nyt voi millään jättää istuttamatta tänäkään vuonna, kun ne on tähänkin asti istutettu! :D Meidän mummo on ihan paras mummo! <3



Tosiaan käytiin tänään miehen kanssa mökillä saunomassa ja siinä löylyissä ollessa muisteltiin molemmat omia lapsuuskesiä ja sitä hurjaa ja huoletonta aikaa, kun ei tarvinnut vielä mistään kantaa huolen häivää! Kesät oli silloinkin elämän parasta aikaa, kun sai lomailla koulusta ja ystävien kanssa sai mennä ja tehdä ihan mitä halusi kaiket päivät...ja joskus myöhään iltaankin. ;) Varsinkin silloin 15 vuotiaina vietettiin paljon aikaa kolmen hyvän ystäväni: Hannan, Annan ja Sennin kanssa. Muistan yhdenkin kesäyön, kun tultiin mökille yöksi. Saunottiin, uitiin ja juteltiin yömyöhään kaikki neljä samassa siskonpedissä! :D Saunomisen jäljiltä, yläkerran makuuhuone oli NIIN lämmin, että pidimme parvekkeen ovea useamman tunnin auki. Ja siinä vaiheessa, kun tuli nukkumaanmenon aika ja valot sammutettiin niin alkoikin ihan järkyttävä hyttysten ininä! :D Siinä sitten aikamme kärvisteltiin ja lopulta lähdettiin meille (asuin tietenkin silloin vielä kotona) kotiin nukkumaan! :D Hahahah! Voi että miten hyviä muistoja! :D




Mökissä on sitä ihanan retroa tunnelmaa, vaikka monet paikat alkavatkin olla jo aika rempallaan ja itse saunamökkikin on jo ihan kallellaan rakenteiden ollessa vanhat. Jokatapauksessa tuolla on tullut vietettyä lapsuudessa ja nuoruudessa niin paljon aikaa, että mummon mökki on aina mummon mökki! <3 Muutamien löylyjen jälkeen uskaltauduttiin miehen kanssa myös järveen! Tai noh, itse en olisi uskaltautunut mutta mieheni paineli järveen niin pakkohan se oli painella perässä.. ;D Ei se vesi vielä mitään lämmitä ollut, mutta tulipahan talviturkki heitettyä!



Nyt on ihanan raukea ja raikas olo kevyen pulahtamisen jälkeen! :) Kesä vaan on <3

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Pala viisautta pois

Eilen olikin ensimmäisen viisaudenhampaan poisto ja vaikkei minulla minkäänlaista hammaslääkäripelkoa ole, niin jotenkin onnistuin edellisenä iltana hankkimaan itselleni sellaisen Googlettamalla kaikkia hirvittäviä kuvia! Tai noh, nuo kuvat vain ilmestyivät kuvahakuun, kun laitoin hakusanaksi "viisauden hampaan poisto", mutta itsepähän kerjäsin ja tiistai aamuna oli hirvittävä ahdistus ennen hampaan poistatusta..

Itse viisaudenhampaan poisto meni kuitenkin ihan hyvin! Ensin puudutettiin suu ja se oikeastaan sattui koko operaatiossa eniten. Tämän jälkeen kolme vahvaa kipulääkettä nassuun ja annettiin niiden hetki vaikuttaa. Sitten minut vuorattiin semmoisella esiliinalla, josta näkyi vain nenä ja suu lääkäreille. :D Alkuun ientä piti venyttää, jotta itse hampaaseen päästiin käsiksi, sillä viisaudenhammas ei ollut kokonaan vielä kasvanut. Sitten porattiin -ja porattiin, kunnes hampaan kruunu saatiin irroitettua. Tämä oli ehkä ikävin vaihe, kun hammaslääkäri otti ns. "niskalenkkiotteen" leuastani ja väänsi tuon hammaskruunun irti liitoksistaan! :D Se tuntui vähän inhottavalta, kun hammas vihdoin raksahti poikki. Tämän jälkeen jäljellä oli vielä juuret, jotka myös piti irroittaa toisistaan poraamalla. Jonkun tovin siinä porailivat ja sitten poistivat juuren kerrallaan, vähän samaa niskapersotetta käyttäen. ;) Juuret lähtivät kuitenkin helpommalla väännöllä kuin itse kruunu.

Tämän jälkeen suuhun laitettiin vielä neljä tikkiä, jotka menen ensi viikolla poistattamaan ja suuhun laitettiin kangastuppo verenvuotoa estämään. Eilisen päivän oikea poski oli aika turvoksissa ja puhuminen sössöttämistä, mutta särkeminen pysyi hyvin loitolla hyvillä särkylääkkeillä! Eniten mietitytti tuo nukkuminen, tuleeko siitä mitään kun nukun aina oikealla kyljelläni, mutta hyvin meni yökin! Pientä särkyä ja kosketusarkuutta on vielä tänään poskessa havaittavissa, mutta mitään mustelmaa tai muuta ei ole ainakaan vielä kehkeytynyt ja turvotuskin laski aika hyvin kun pidin pakastepussia poskella pidemmän aikaa. :)

Nyt sitten on pala viisautta pois! :D Vielä jäi kolme viisaudenhammasta jäljelle ja varmasti joskus myöhemmin tulee eteen vielä vasemman alahampaan poistatus, mutta nyt en ainakaan pelkää sitä yhtä paljon kuin ennen! ..Enkä myöskään katsele edellisenä päivänä mitään kauhukuvia Googlesta! ;)


Minkälainen kokemus teillä on ollut viisaudenhampaan poistatus? Oliko hyvin samantapainen kuin minulla vai oliko toipumisessa ongelmia tai itse toimenpiteessä huonoa sanottavaa? Se on tietenkin huonoa, etten ole voinut eilispäivänä syödä mitään pureskeltavaa! Noh, ainakin sai kerrankin luvan kanssa syödä jäätelöä! ;D 

Ps. Ylläoleva kuva ei ole omasta suustani, vaan jonkun intialaisteinipojan suusta, jolta jouduttiin poistamaan yli 230 hammasta! Thank GOD, multa poistettiin vain yksi! :D Uutisen voit lukea esimerkiksi TÄÄLTÄ!




sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Laihdutuselämänkertani "lyhykäisyydessään"

Tänään oli Johannan kanssa ihan huippu etureisitreeni ja täytyy sanoa, että PERILLE MENI ja huomenna viimeistään tuntuu! Kyllä se salitreeni vaan on mun juttu, sen huomasin jo eilen kun käytiin miehen kanssa pyöräilemässä ensimmäistä kertaa taas muutamaan vuoteen. Hermohan siinä meinasi mennä 21-vaihteisen pyörän kanssa nitkuttaessa ja eihän se ole pyörälenkki eikä mikään jos ei kerran ketjut lähde! :D Sanoin miehellekin, että tästä on liikunnan ilo kyllä kaukana ja että mieluummin menen ihan vain sinne salille tekemään juuri sitä mistä tykkään.. ;)

Viime viikolla Instagramissa Maikki toivoili ns. "ennen-jälkeen" -kuvapostausta ja ajattelin, että kun edellisestä sen tyylisestä postauksesta on jo tovi aikaa, niin voisin arkistoista kaivaa ne järkyimmät kuvat ja kertoilla vähän laihdutushistoriastani, nyt kun monia uusiakin lukijoita on taas liittynyt blogiani seuraamaan. :) Lauantaina Facebookissa pyöri paljon ystävien ylioppilaskuvia ja päätimpä kaivaa omat yo-kuvanikin esiin vuodelta 2008 ja järkyttyä siitä, kuinka paksu jo silloin olen ollut! Omaa painoani en ollut sentään pistänyt ylioppilaskuviin ylös, mutta viikkoa myöhemmin olen ottanut nämä seuraavat kuvat, joihin olen merkannut painoni ylös sen ollessa silloin 73kg. Selkeästi silloin kyteminen laihduttamisesta on hautunut ajatuksissa, kun olen tällaisia "lähtökuvia" ottanut.

Ylioppilasjuhlat 2008
AI KAMALA! Yo-juhlista viikkoa myöhemmin otettu kuva, jossa painoksi kirjattu ylös 73kg
Takaapäin sama 73kg vuodelta 2008
2009 liityin Painonvartijoihin ja se oli oikeastaan ensimmäinen kerta "aikuisiällä", kun aloin tietoisesti laihduttamaan. Olinhan silloin "jo" 19 vuotias. Sain painonvartijoissa pudotettua 9 kiloa eli paino oli noin 64 kiloa alimmillaan. Tuossa painossa oli jo ihan hyvä olla, jo niinkin hyvä että lipsumisia alkoi tulla yhä enemmän ja enemmän kun tämä nuori neiti alkoi nauttia baari elämästä uudessa kropassaan! Siitä seurasi vuonna 2010 pääseminen Finnmatkoille matkaoppaaksi ja lihomiskierre lähtikin siitä aika hyvin taas etenemään..

Kuva Lontoosta vuodelta 2009, painon ollessa noin 65kg
Lontoon yöelämään menossa, paino n. 65kg
Opaskoulu Gran Canarialla 2010, opaselämä on aluillaan ja posket alkavat pyöristyä!
Olisihan se tämmöisenä jojo-laihduttajana pitänyt arvata, että tuommoinen matkaopas elämä ei tälle vyötärönympärykselle sovi! :D Jos jokainen ateria syödään ravintolassa ja vähintään kolmena iltana viikossa käydään pidemmän kaavan mukaan juhlimassa, niin kyllä siinä urheilullisemmankin oppaan posket pyöristyvät.. Minä kyllä urheilin ja YRITIN pitää syömiseni kurissa, mutta kun syö enemmän kuin kuluttaa niin ei siinä muutamat juoksulenkit viikossa auta.

Talvi 2010-2011 Thaimaassa ja ulkomuoto on selkeästi jo pyöristynyt. Paino suurinpiirtein 75kg..
Thaimaa talvi 2010-2011 n. 75kg
Kesä 2011 Turkissa -(sanotaanko vaikka näin), katkaisi kamelin selän ja lihominen lähti ihan käsistä! Kebab ja alkoholi maistui ja se kyllä näkyi poskissa, vatsassa ja ihan kaikkialla. Olin tasapaksu pötkö, eikä kropassa ollut enää mitään muotoja. Suurin osa "ennen kuvistani" on tuolta Turkin kesältä, sillä marraskuussa 2011 kun siirryin takaisin Thaimaahan päätin aloittaa laihduttamisen ja salilla käynnin! Pahimmillaan paino oli jopa 83kg tuona kesänä, päätin etten palaa Suomeen ennen kuin painan alle 75 kiloa!

Kesä 2011 Turkissa, kun paino nousi ennätyslukemiin 83:een kiloon!
Lokakuu 2011, viimeiset viikot Turkissa ennen Thaimaahan siirtymistä paino noin 80kg
Turkki, Kappadokia lokakuu 2011 paino n. 80kg
En oikein osaa typistää tätä mitenkään lyhyeen muotoon, vaikka kuinka olen tässä sitä yrittänyt! :D Kuvia löytyisi koneen kätköistä vielä varmasti järkyttävämpiäkin, mutta kansioiden selaamiseen on mennyt jo niin monta tuntia, että annan näiden kuvien nyt puhua puolestaan.. Marraskuusta 2011 alkoikin ruokavalion siistiminen, baareista pois jääminen ja salilla treenaaminen. Tämän vuoden marraskuussa tulee siis viisi vuotta, kun olen treenannut salilla vaikka toki pieniä muutaman kuukauden taukoja on välissä ollut! :) Olen kuitenkin löytänyt sen oman juttuni ja ihan koukussa tähän hommaan, enkä MISSÄÄN nimessä halua enää palata noihin kuviin ja tunnelmiin vaan mieluummin säilytän aktiivisen ja pirteän itseni, vaikka aika monista kemuista ja herkuista tuleekin viikottain kieltäydyttyä tämän takia.. Mutta toisaalta, itsellenihän minä tätä teen! :) 

Marraskuu 2011 kun painonpudotus on aloitettu
Turkki 2011 83kg vs. Suomi 2016 70kg
Vielä loppuun jo instassakin jaettu kuva Turkin ajoista versus tästä päivästä. :) Vaikka aina ei olekaan niin onnistunut fiilis omalta painonpudotustaipaleelta, niin kyllähän sitä edes vähän ylpeä voi olla että salitreeni on säilynyt mukana jo näin monta vuotta ja että se paino on nykyisin jotain muutakin, kuin pelkkää rasvaa. :) Voimatasot ovat myös ihan eri tasoa, kuin tuolloin Thaimaassa salitreenit aloitettuani! Tänään tehtiin jo Johannan kanssa reidenojennusta 70 kilolla, kun aiemmin olen tehnyt pitkää sarjaa 43 kilolla. ;) 3x6 sarjoja saatiin vielä tuolla 70 kilolla tehtyä, vaikkei ne viimeiset kyllä kovinkaan puhtaita olleet..! ;D

Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi viikon entistä kovempia treenejä! ;) Kenellä muulla on samantyyppistä jojoilu-taustaa painonpudotuksen tiimoilta? Kuinka moni muu nostaa kätensä Painonvartijoiden pisteiden laskemisen kohdalla? :D Veikkaisin, että ainakin yhdeksän kymmenestä voi myöntää joskus laskeneensa pisteitä.. ;)






Turvallisella kuuskytluvulla :)

Tänä aamuna se vaa'an lukema vajosi viimein alle seitsemänkymmenen! :) Tarkka aamupaino oli tänään siis 69,9kg, kun kahdeksan viikkoa sitten se oli vielä 72,5kg. Ja hei! Juhannukseen on jäljellä enää alle kolme viikkoa! Tällä -300g viikkopudotustahdilla juhannukseksi olisi mahdollista saada ainakin se kilo pois. Vielä jos säntillisemmin tekisi kaikki hiitit ja aerobiset niin paino voisi tippua enemmänkin. Tälle viikolle on nyt kasassa neljä salitreeniä (tai noh neljäs tulee tänään täyteen Johannan kanssa) ja vain yksi kävelylenkki. Yhdeksän päivän työputken viimeisien päivien kohdalla alkoi olla puhti jo vähän pois, enkä sen takia ota turhaa stressiä jos en joka viikko saa kaikkia aerobisia kasaan.


Eilen oli myös siskon ylioppilasjuhlat ja siellähän tarjoiltiin kaikenlaista herkkua voileipäkakuista juusto- ja kermakakkuihin! Vanhan juhlakäyttäytymisen sijaan tyyliin: "Otetaan isot palat jokaista kakkua ja vielä pari keksiä siihen päälle", niin otin vain puolentoistasentin siivun voileipäkakkua ja ihan vähän isomman palan juustokakkua. :) Makean perään kun olen, enkä niinkään suolaisen! ;D Tuolla yhdellä palalla sain kuitenkin juhlakakkuhampaan kolotuksen pois ja loppuaika meni serkkujen ja muiden vieraiden kanssa seurustellessa. :)



Tiistaina olisi viisaudenhampaan/ (hampaiden) poisto.. Katsotaan kuinka helposti hammas lähtee ja jos lähtee hyvin, niin kiskotaan molemmat alahampaat pois. :D Tiistaina tuskin siis syödään juuri mitään! Korkeintaan juodaan heraproteiinia ja syödään rahkaa tai muuta "ei pureskeltavaa". Kuulemma hampaan poistopäivälle annetaan sairaslomapäivä, niin ei onneksi tarvitse mennä posket pullollaan paperit tupot suussa kassalle sössöttämään. :D Voisivat asiakkaat ehkä vähän hämmentyä, kun eivät saisi puheestani mitään selvää! ;D


Mutta nyt lähdetään miehen kanssa lenkille ennen salitreeniä! Saanpahan ainakin sen toisen aerobisen ruksattua kalenteriin. ;) Treenintäytteistä sunnuntaita kaikille!

 

torstai 2. kesäkuuta 2016

Viisi asiaa, joita et minusta vielä tiennyt

Blogien ahkerana lukijana, luulen aina tavallaan tuntevani bloggaajan läpikotaisin pelkkien postauksien ja lisättyjen somekuvien perusteella.. Todellisuudessa kuitenkaan näin ei ole -ainakaan omalla kohdallani, sillä kirjoitan lähestulkoon vain ja ainoastaan laihdutusasiaa ja jätän muun elämäni blogipostauksien ulkopuolelle. Joku joka lukee blogiani saattaa kuvitella minun elämäni täyttyvän vain ja ainoastaan laihdutuksesta ja/tai treenaamisesta! :D Onneksi ei ihan sentään.. Teen myös paljon muutakin vapaa-ajallani; näen ystäviäni, käyn festareilla, terassilla, baarissa tai teen ihan mitä tahansa mitä joku muu 27-vuotias tekee. Pidän elämäni sopivassa tasapainossa treenin, laihdutuksen ja hauskanpidon kanssa.. ;)


Nyt kuitenkin halusin kertoa teille viisi asiaa, joita tuskin vielä tiesitte:

1. Olen avopuolison, bloggaajan ja kassapäällikön lisäksi nykyisin myös vuokraemäntä! Asunnossani on ollut vuokralaiset jo viime lokakuusta lähtien ja heille on tullut maaliskuussa perheenlisäystä ja näin ollen asunnossani asuu nyt pieni kolmen hengen perhe. :) Itse asun miehen luona hänen omistamassaan omakotitalossa ja osakkeeni on Lahden keskustassa.



2. Meillä on avopuolisoni kanssa 20 vuotta ikäeroa. Hassua kyllä, olen kohta kolme vuotta blogia kirjoittanut eikä kukaan ole koskaan kysynyt tai kyseenalaistanut minun ja mieheni ikäeroa. :) Syksyllä meille tulee neljä vuotta yhdessäoloa täyteen ja isosta ikäerosta huolimatta tulemme silti toimeen paremmin kuin hyvin! ;) Yhteisiä harrastuksia meillä on mm. matkailuautolla matkustelu ja moottoripyöräily, nyt uusimpana haaveena veneily..

3. Intohimona Makuunin irtokarkit! Tämän varmasti moni blogiani pidempään seurannut tietääkin, että pahimpana vihollisena koen Makuunin irtokarkit..! :D Olisin varmasti 50 kiloinen, mikäli en olisi tällainen karkkihirmu! En siis vain pysty olemaan ilman irttareita...varsinkaan Makuunin irttareita! ;D Toki nyt taas tiukalla ruokavaliolla ollessani olen huomannut, ettei karkkia/sokeria edes tee samanlailla mieli, mutta väitän etten koskaan pääse lopullisesti eroon karkkihimoistani. ;)



4. Olin matkaoppaana ollessani masentuneempi, ahdistuneempi ja surullisempi, kuin koskaan elämässäni olen ollut. Ylipaino painoi mieltäni matalaksi, enkä uskonut koskaan pääseväni ylös siitä suosta. Luulin jo, että minut oli tuomittu elämään loppuelämäni lihavana ja tyytymättömänä itseeni! Nyt olen ylpeämpi itsestäni kuin koskaan! Olen saavuttanut elämässäni paljon hyviä asioita, vaikka kokenut myös paljon surua.. Seuraavassa kohdassa lisää siitä..



5. Puolitoista vuotta sitten, perhettämme kohtasi hirvittävä tragedia.
Veljeäni puukotettiin ramboveitsellä vatsaan ja hän sokeutui tämän tapon yrityksen seurauksena. Elämän ja kuoleman ollessa kyseessä kirjoitin myös blogitekstin "Kun elämä pysäyttää" ja käsittelin asiaa myös toisessa postauksessa "Osaatko kohdistaa vihasi oikein". Syksy 2014 oli kaikille meille todella rankka, mutta pikkuhiljaa elämässä on menty eteenpäin ja onneksi kukaan ei ole katkeroitunut. Elämä voi tosiaan joskus olla sekunneista kiinni ja tuona syksynä ymmärsin taas antaa asioille ihan erilaisen painoarvon.


Mikään ei ole itsestäänselvää ja kuka tahansa hyvinvoiva, terve ihminen voi menettää jotain niinkin korvaamatonta kuin näkökyvyn! Miksi emme osaa nauttia niistä asioista, mitä meillä jo on ennen kuin ne menetämme? Miksi esimerkiksi vasta sitten aletaan huolehtimaan omasta terveydestä, kun sokeritauti on jo päällä ja verenpainelääkkeet arkipäivää? Miksi valitamme pikkuasioista, vaikka todellisuudessa meillä on asiat ihan helvetin paljon paremmin, kuin monilla muilla?!

Gallup kysely: Kerro kuinka pitkään olet seurannut blogiani. Entä tiesitkö jo jotain näistä asioista, vai tuliko kaikki näistä viidestä kohdasta Sinulle uutena? :) <3 Mitä toivoisit jatkossa blogilta? 

6. Ps. Tämä on myös ensimmäinen blogitekstini, minkä kirjoitan tietokoneella sillä viimeiset kolme vuotta olen julkaissut jokaikisen postauksen kännykällä/tabletilla! :D Siirtyminen bloggaamisessa ihan uudelle tasolle on tapahtunut..