keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Painopäivitys!

Pakkohan se on heti tulla hehkuttamaan aamupainoa, kun ensi kertaa sitten kesän jälkeen paino on pudonnut alle kuudenkymmenenkahdeksan!!! :) Olihan siinä tytöllä ihmetteleminen, kun paino oli yhtäkkiä humpsahtanut 68,5:stä 67,5:een! Ihan mahtavaa! Vaikka matka on vielä pitkä niin tää motivoi taas kummasti jatkamaan treenejä ja pitämään myös syömiset kaidalla tiellä! :) Kunhan nyt ensiksi pääsisi sinne alkukesän painolukemiin 65 kilon tietämille, niin siitä olisi taas hyvä jatkaa kohti kuuttakymmentä. :) 


Miksi sitten nyt tapahtui näin suuri painonmuutos, kun moneen viikkoon ei ole tapahtunut mitään? Ehkä se aineenvaihdunta on lähtenyt taas epäsäännöllisten ruoka-aikojen jälkeen heräilemään, mutta varmasti osakseen painoon vaikuttivat myös vähähiilihydraattinen ruokavalio (eilen esim. aamupuuron sijaan munakas) ja salitreenin lisäksi aktiivinen päivä puunkaatohommissa (tai lähinnä mies kaatoi puut ja itse kannoin risut). :) Ei sitä arkiaktiivisuuttakaan voi pöllömpänä liikuntamuotona pitää, sillä siinä tuli eilen huomaamatta rampattua samaa mäkeä sen kymmenen kertaa ylös-alas risujen kanssa ja ilman ja jos sykemittari olisi ollut kädessä, niin kyllä niitä kaloreita kului varmasti ainakin 500kcal päivän puuhastelujen aikana.


Ruokavalio on nyt siistiytynyt ja ylimääräiset höttöhiilarit on jätetty pois. Jutan Voimakirjasta bongasin tämän hyvän ja helpon banaanilettu reseptin (itselläni lettu vaan ei pysynyt yhdessä koossa, niin se näyttää enemmän joltain munakkaalta :D)! Ei tarvitse muuta kuin muussata yksi banaani tehosekoittimella, lisätä joukkoon yksi kokonainen kananmuna ja yksi valkuainen ja sekoittaa tasaiseksi. Tämän jälkeen paistetaan seos pannulla tilkassa esim. kookosöljyä ja tarvittaessa voi ripoitella päälle Stevia sokeria tuomaan makeutta. Itse käytin makeita pakastemansikoita ja rahkaa letun kanssa ja ai että oli hyvää! :) Myös mies tykkäsi, vaikka "Eihän tämä nyt oikeaa lettua korvaa...". ;D No ei korvaa ei, mutta on ainakin todella hyvä vaihtoehto rasvaiselle vehnäjauho versiolle! Sunnuntaina tehtiin tämän kesän viimeinen moottoripyörälenkki, ennen pyörän talviteloille pistämistä. Oli nätti syyspäivä ja hyvin vielä tarkeni! Vääksyn kanavalla käytiin nauttimassa lämpimät kupit kahvia. :)


Myös antibioottikuuri on nyt ohi ja ientulehdus on vihdoin väistynyt. Oli kyllä niin inhottava vaiva, kun tuntui että suu on aivan tulessa eikä pystynyt syömään mitään kiinteetä ruokaa.. Tästä se kuulkaas siskot taas lähtee! Nyt eväiden laittoon ja sitten aamutreenin pariin. :) 

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Tulokset, joista laihdutusbloggaaja ei kirjoita

Ensin ajattelin, etten mainitsisi koko aiheesta sanallakaan. Antaisin vain asian olla ja leikkisin kuin mitään ei muka olisi tapahtunut. Sivuuttaisin ja unohtaisin koko aiheen, jotta minun olisi helppo jatkaa siitä mihin on jääty, eikä "uskottavuuteni" laihdutusbloggaajana kärsisi. Näin tosiaan ajattelin. Asia kuitenkin pyöri useampana päivänä mielessäni. Tunsin pettymystä ja vihaa itseäni kohtaan. Miksi? Miksi olen TAAS antanut tämän tapahtua itselleni. Pahintahan tässä on se, että yritin tässä huijata tasan tarkkaan vain yhtä ihmistä: itseäni. Sen olen jo vuosien aikana ymmärtänyt, että muiden mielipiteillä ei ole väliä eikä täällä eletä miellyttääkseen muita. Mutta miksi huijata itseään? Niinkin rakasta pulleroa kuin omaa ihanaa itseäni. Sivuuttamalla tämän aiheen yritin antaa asian olla ja jatkaa katse kohti tulevaa. Mutta koska mitään ei ole oikeasti tapahtunut jos sitä ei ole kuulutettu Facebookissa tai Blogissa. Niinpä julkaisen tulokseni täällä, kaikkien teidän nähtäväksenne, naurettavaksenne tai myötätunnoksenne. Parhaassa tapauksessa myös teidän kannustukseksenne. Omaksi kannustuksekseni. 


Kuten jo edellisen postauksen kommenteissa monelle vastasinkin, olette uskomatonta väkeä ja pelkkä yksikin kommentti saa päivän paljon kirkkaammaksi ja omat ajatukset kohti tavoitteita. Olen myös huomannut sen (kuten eräs jos toinenkin bloggaaja ), että niinä aikoina kun blogin kirjoittaminen on jäänyt, myös paino on noussut. Tämän saman ilmiön huomaan monissa monissa blogeissa. Kun paino lähtee nousuun, ei vain enää kirjoiteta. Epäonnistumisista ei haluta kirjoittaa. Niin paljon mieluummin kirjoitettaisiin sitä onnistujan tarinaa, joka on pudottanut 50 kiloa ja nousee fitnesskisoissa lavalle. Kuitenkin niin moni lopettaa bloggaamisen siinä vaiheessa, kun laihdutus heittää häränpyllyä..


Mutta mitkäs ne tulokset ovat, jotka niin sokeasti yritin unohtaa ja olla niinkuin ei oltaiskaa? No tässä: Inbody mittausten tulokset meinaan! 
23.8.2014 ja 05.09.2015. Kokonaispaino silloin on ollut 67,1kg, lihasmassa 23,2kg ja rasvamassa 24,8kg. Nyt kokonaispaino oli mittaushetkellä 69,1kg, josta 23kg oli lihasta ja 27 kiloa olikin sitten rasvaa.. 


Näillä tuloksilla ei tosiaan pompita kattoon ilosta.. Vuodessa rasvaa on tullut lisää 2,2 kiloa, vaikka tavoitteena on ollut rasvamassan pienentäminen. Ja kyllähän se nyt v*tuttaa, että tähän on päädytty ja kesällä tuli mässäiltyä! Mutta ei silti auta jäädä märehtimään vaan painua heti treenin pariin kun tää kuume laskee ja toi viisaudenhammas lakkaa oikuttelemasta! Mulla on lauantaista asti ollut viisaudenhammas kipeä ja maanantaina se nostatti kuumeen. Nyt toista päivää kotona viltin ja sohvan välissä värittämässä uutta ihanaa aikuisten värityskirjaa! 



Eihän sitä normaaliarkena tämmöiseen väritykseen ole aikaa, kun pitää kotihommien lisäksi käydä töissä, salilla ja kirjoittaa joskus tännekin! :D Mutta nyt kipeänä ollessa on ollut enemmän kuin aikaa väritellä ja pistää aivot narikkaan! ..aina on toki aikaa pohtia painoasioita ja stressata niistä, mutta sitten täytyy vaan avautua niistä tänne ja taakka kevenee jo puolella! :) 


Eikös se olekin enemmän sääntö kuin poikkeus, että bloggaaminen harvenee tai jopa lopetetaan kokonaan kun painoa alkaa tulla lisää?

Ps. Voi jessus tätä myötähäpeän määrää uusimmassa "Hottikset" -tv sarjassa! :'D

lauantai 5. syyskuuta 2015

Miten motivoida muita, kun ei saa motivoitua edes itseään

Viime kirjoituksesta on vierähtänyt yllättäen jo kaksi viikkoa. On ollut hankalaa kirjoittaa, kun oma motivaatio on edelleen hakoteillä. Kuinka muka voisin motivoida muita projekteissaan jos en saa edes itseäni motivoitua? Salilla olen kyllä käynyt tälläkin viikolla kolme kertaa ja huomenna käyn tekemässä neljännen treenin. Torstainakin käytiin Hennan kanssa reippaalla 8km lenkillä. Ruokavalion kanssa on kuitenkin ollut haastavinta. Salilla nousee ennätyspainot kun jalkaprässissä meni maaginen 200kg:n raja rikki! Treeneissä siis riittää tällä hetkellä tehoa kuin pienessä kylässä, mutta kun tuo oma elopaino ei meinaa laskea niin kyllä se painaa mielen alas ja tekisi mieli taas kerran vaan heittää hanskat tiskiin!



Meidän kuntosalilla on nyt vietetty kaksi viikkoa Kuntokeskus K&M:n 6v synttäreitä ja joka päivälle on ollut erilaista aktiviteettia. Torstaina ostin mukaani Jutan uuden "Voimakirjan" ja olen lueskellut sitä nyt muutamana iltana ja saanutkin ihan hyviä tipsejä esim. ihan perus jauhelihakastikkeen valmistukseen! Jutta on muutenkin niin ihanan positiivinen ja elämäniloinen nainen, että hänen neuvoistaan voisi moni ottaa oppia! :) Ja tottahan se on, että positiivisella asenteella pääsee huomattavasti pidemmälle, kuin negatiivisella! Muutenhan tässä olisi heitetty hanskat tiskiin jo moneen kertaan! Tänään olikin sitten itse Bull Mentula salillamme treenailemassa ja vaikka sitä kuinka kuvittelee itse treenaavansa "kovaa", niin kyllä on omat treenit ihan lapsen kengissä verrattuna ammattilaisten meininkeihin! :D Ei luovutettu vipunostoissa, kun alkoi tehdä kipeää vaan tehtiin sarjat karjuen loppuun asti! Joukko miehiä oli kerääntynyt Bullin ympärille seuraamaan hänen treeniään ja ottamaan oppia, itse taas pysyttelin ihan salin toisessa päässä pienine käsipainoineni! ;D ..mutta olihan se yhteiskuvaan päästävä! :D





Viime viikolla postilaatikkoon oli tipahtanut uusin Kauneus ja Terveys -lehti, jossa minua haastateltiin kuorsaamiseen ja ylipainoon koskien. Itsellänihän tosiaan kuorsaus loppui siihen paikkaan, kun painoa putosi! Viime viikonloppuna vietettiin myös serkkuni häitä Uudenkylän Seuraintalolla ja koska mulla on NIIN käsi keskellä kämmentä näissä kampaus hommissa, niin kävin ihan kampaajalla laittamassa tukan juhlakuntoon. :) Häät olivat ihanat ja morsian (sekä sulhanen) olivat upeita! <3 Siellä meinasi kyllä itku tulla, kun kaunis morsian asteli puvussaan alttaria kohti. :') Vielä on yhdet tärkeät häät tulossa tänä vuonna, mutta ne ovat vasta lokakuussa ja siihen mennessä on aikaa pudottaa edes se pari kiloa! :D 




Nyt villiä lauantai-iltaa viettämään Jutan Voimakirjan pariin! ;) 

Mitä mieltä, voiko laihdutusbloggaaja silti bloggailla vaikka motivaatiota omaan tekemiseen ei sillä hetkellä löytyisikään? Itse koen sen haastavaksi ja harvemmin on mitään sanottavaa aiheeseen liittyen jos oma tekeminen on mitä on.. Kaikki motivaatioruiskeet otetaan tänne vastaan!