perjantai 27. maaliskuuta 2015

Laihduttajan yleisimmät sudenkuopat

Lueskelen paljon hyvinkin erityyppisiä laihdutus- ja painonpudotus blogeja. Toisia en seuraa mitenkään aktiivisesti, enkä ole liittynyt blogin lukijaksi mutta käyn aina silloin tällöin kurkkaamassa miten bloggaajan urakka painonhallinnan saralla etenee. On monia onnistumistarinoita, mutta myös monista blogeissa törmään samaan tuttuun kaavaan mihin itsekin olen ennen sortunut: jojoilijuun. Joku anonyymi "vauva-palstan ahkera kommentoija" saattaisi tähän väliin tokaista, että: "Olethan sinä tälläkin kerralla kerännyt kiloja takaisin ja taas laihdutat niitä uudelleen".. Oikein, mutta jos on yhtään pidemmältä aikajaksolta blogiani seurannut, niin tietää myös syyt siihen tämän kertaiseen painonnousuun. Syynä ei ole ollut repsahdus, laiskuus, kyllästyminen tai mikään vastaavista vaan ihan puhtaasti ruokavalion muutos ja kaloreiden nostaminen niin sanotulle "normaalitasolle", vaikken tosiaan vieläkään syö kuin n. 1600-1700kcal/pv. 

Mutta miksi sitten noin kahdeksan kymmenestä onnistujasta kerää loppupeleissä jo kerran pudotetut kilonsa takaisin? Ajattelin koota tähän viisi laihduttajan yleisintä sudenkuoppaa ja vinkit onnistumiseen! 


1. Tavoitteet 
Harva jaksaa asettaa itselleen niinkin maltillisia tavoitteita, kuin kilo kuukaudessa vaan pikemminkin odotetaan painon tippuvan kilon viikkotahtia ja jos näin ei tapahdu niin hanskat lentävät aika äkkiä tiskiin.
Muunmuuassa ravitsemusterapeutti Anette Palssa neuvoo, että tavoitteeksi tulisi ottaa niinkin kliseinen juttu kuin elämäntapojen muutos. Älä myöskään nimeä tiettyä kilomäärää tai sido sitä tiettyyn päivämäärään. Jokainen kilo kuitenkin on kotiinpäin! :) 

2. Ateriarytmi
Aamupalalla kuppi kahvia, lounaalla kevyt salaatti jotta laihtuu, välipaloista ei tietoakaan ja illalla syödään jääkaappi ja vielä pakastelokerokin tyhjäksi kun päästään kotiin! Kuulostaako tutulta? :D Tämä on kuin suoraan lainattu entisestä elämästäni. Aamu kituutetaan ja laihdutetaan mahdollisimman vähillä ruuilla ja sitten illalla kirjaimellisesti vedetään kaikki, mitä kaapista löytyy! 
Tähän ei auta muu, kuin tasaiset ateriavälit. Itse syön kuusi ateriaa päivässä: aamupala, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, mutta alkuun monelle kerran päivässä ruokaa syöneelle tuo kuusi kertaa voi olla ihan liikaa. Hyvä määrä olisi kuitenkin 4-5 pienempää ateriaa päivässä ja aamupala niistä lounaan kanssa ehdottomasti tärkein. :) Iltaa kohden on hyvä keventää ja moni myös vähentää hiilareita päivällisellä.

3. Tunteet
Syötkö suruun? Tai juhlaan? Tai kun olet töiden jälkeen todella väsynyt, ehkä stressaantunut tai jopa masentunut? Tunteita on niin monenlaisia ja jos jokaista tunnetta käsittelee syömällä, se myös näkyy vyötäröllä! Sokeri ja hiilihydraatit tuottavat aivoissamme mielihyvän kokemusta, minkä takia moni meistä lohduttaa itseään syömällä. 
Mieti, syötkö todella nälkääsi vai lohdutatko tai palkitsetko itseäsi ruoalla. Mieti, olisiko joku muu tapa saada lievitystä stressiin esim. liikunnan tai hyvän kirjan avulla? Onko mahdollista poistaa suurin stressitekijä jopa kokonaan? Jos tietty asia (esim. työ) stressaa sinua toistamiseen, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen on ehkä hyvä koittaa etsiä jotain muuta sen tilalle.


4. Repsahdukset
Itsekin tähän aikoinani sortuneena, tiedän syvällä rintaäänellä sen fiiliksen kun olet ensin kuukauden tehnyt niin hemmetin hienoa työtä laihdutuksen saralla ja syönyt ilman lipsumisia. Sitten se tulee. Se ensimmäinen repsahdus. Ohituskaista, jolta ei enää pääsekään takaisin kaidalle tielle. Koko laihdutus on tuhoon tuomittu tämän yhden repsahduksen takia, mikä saattaa "pahimmassa tapauksessa" olla yksi keksi tai ihan jopa hampurilaisateria. 
Asiahan on niin, ettet mitenkään voi lopunelämääsi olla koskematta mihinkään herkkuihin tai suolaiseen "hyvään". Ajan myötä tämä tottakai helpottuu, eikä puhtaan ruokavalion myötä edes tee mieli syödä mitään mikä ennen kuului viikoittaiseen (jopa päivittäiseen) ruokavalioosi. Jokainen järjellä ajatteleva kuitenkin tietää, ettei se kuukauden työ ole menetetty jos olet erehtynyt syömään ohi ruokavalion! Mässäämisen jälkeisenä aamuna ei ehkä kannata odottaa painon tippuneen, mutta muutaman päivän sisään se on jo tasaantunut lähtötilanteeseen ennen repsahtamista. Tärkeintä on, että palaat mässäämisen jälkeen takaisin arkeen (mikä on myös minulla loman mässäämisen jälkeen edessä..). 

5. Ehdottomuus
Moni laihduttaja tekee jo heti alkuun sen virheen, että on liian ehdoton ja asettaa itselleen kieltolistan, mitä ei missään nimessä saa syödä. Useimmiten kuitenkin vain tämä "kiellettyjen hedelmien" -lista herättää halut juurikin näitä kiellettyjä ruokia kohtaan. Mieliteko kasvaa lopulta niin suureksi, että herkut pyörivät mielessä koko ajan.
Ole itsellesi sallivampi ja armollinen. Joskus voi aivan hyvin herkutella, kunhan palaa pian sieltä herkkuwonderlandista takaisin ruotuun. ;) 

Kaikkiinhan toki nämä samat sudenkuopat eivät päde, mutta kovin moni laihduttaja tekee kuitenkin kerrasta toiseen samoja virheitä. Jos olet siis kerran ennen onnistunut laihduttamaan ja nyt olet kerännyt kilosi takaisin, mieti mitä voisit nyt tehdä toisin? Olitko itsellesi kenties liian ankara ja ehdoton vai jopa liian armollinen? :D Toisille tosiaan se ehdottomuus sopii ja parhaita tuloksia syntyy, kun projektille antaa 100% panoksen. Mikäli kuitenkin repsahtaa, ei pidä soimata siitä itseään turhaa. Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan ja jos tää homma olis helppoo, niin tuskin ylipaino olisi niin suuri ongelma, mikä se tänäpäivänä tosiaan onkaan! Suomessakin ylipainoisten määrä on vain kasvussa ja jos sille asialle ei tehdä kohta jotain, niin voidaan vertailla vyötärönympäryksiämme jo amerikkalaisiin..

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Mistä tietää olevansa valmis?

Lomalla on paljon aikaa miettiä.. Aikaa pohdiskella monenlaisiakin asioita. Työasioiden miettimistä olen yrittänyt välttää ja siinä olen hyvin onnistunutkin (mitä nyt ensimmäisinä öinä näin painajaisia, ettei työntekijöitä ollut töissä :D). Laihduttamisesta ja painon miettimisestä olen myöskin pitänyt lomaa, vaikka hyötyliikuntaa onkin tullut ihan huomaamatta ja salilla on käyty täällä enemmän, mitä viime aikoina on kotonakaan ehtinyt.. Siltikään sitä lomaa niiltä painonpudotus AJATUKSILTA en ole saanut, vaan useamman kerran päivässä on tullut aihetta mietittyä. Milloin voi sanoa olevan valmis? Missä vaiheessa voi taputtaa itseään olkapäälle ja kirjoittaa tänne että: "Kiitos kaikille blogilukijoille, jotka ovat kulkeneet tämän matkan kanssani kohti saavutettua päämäärää."? Tuleeko sitä "lankakerän päätä" koskaan vastaan vai jatkuuko projekti hamaan hautaan asti eikä milloinkaan ole riittävän tyytyväinen omaan kroppaansa?! Ikävä kyllä, taitaa se jatkua.. Näin olen ainakin asian oivaltanut. :D 



"Kilojen viemää" -blogin kirjoittaja Johanna kirjoitti hyvin tekstissään tavoitteiden kanssa soutaamisesta ja huopaamisesta. Hän kertoi, kuinka oli päättänyt aloittaa ennen kesää tiukemman "laihdutuskuurin" saadakseen viimeiset kilot pois nopeammassa ajassa. Aivon vipujen käännyttyä "dieetti-asentoon", ruokaa alkoikin tehdä vain entistä enemmän mieli! Ja näinhän se usein meillä monella (myös itselläni) on, että mitä tiukemmat ehdot ja aikataulut asetan itselleni, sitä enemmän tekee mieli poiketa niistä! Sen takia en halua asettaa itselleni mitään tavoitepäivämäärää, jolloin pitäisi olla jossain tietyssä kunnossa. Vaikka silloin tällöin leikittelisinkin ajatuksella "Kuinka kivaa olisi olla kisadieetillä tai treenata sillä intensiteetillä, että kisat ovat päivämääränä X", niin mitä pidemmälle ajatusta vien sitä huonommalta idealta se kuulostaa. Toisille se tiukka dieetti ja sovittu päivämäärä sopii, mutta itselläni aina vain tiukempi ruokavalio vie ennen pitkään koko homman suohon! :D 



Nyt mitä lähemmäs kesää mennään, sitä enemmän ihmiset hakevat niitä nopeita ratkasuja mahtua unelmien häämekkoon jne. Ja toki ymmärrän, että jos kiire tulee niin hätä keinot keksii eikä siinä mitään väärää ole! ;) Itse kuitenkin haen kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia ja läpi elämän kestävää iloa liikunnasta, sekä hyvää mieltä terveellisestä ruuasta. Olisihan se vallan mukavaa olla kesäksi tiukassa rantakunnossa, mutta mitä siitä loppupeleissä jää käteen? Liikuntatottumukset tuskin ovat vielä niin takaraivossa, että salille tulisi lähdettyä kesähelteilläkin ja grilliherkut maistuisivat kolmen kuukauden kituuttamisdieetin jälkeen varmasti vallan hyvältä. :D Takaraivoon tuskin olisi jäänyt juuri mitään.. 


Sunnuntaina salilla käsitreeniä tehdessäni sain niin ÄLYTTÖMÄN hyvän fiiliksen jälleen kerran siitä, kuinka KIVAA oli treenata! :) ..ja vielä paremman fiiliksen sain siitä, kun mietin että oikeasti treenaan myös lomalla! Vielä reilu muutama vuosi sitten en olisi voinut KUVITELLAKAAN painelevani salille lomallani. En tosiaankaan.. Kuka nyt lomalla TREENAA?! Ei ainakaan kukaan täysin selväjärkinen! :D -Näin ajattelin tosiaan jokunen vuosi sitten. Toisin on nyt. Vaikka lomalla syönkin vapaammin ja herkuttelen jälkkäreillä, otan viiniä illallisella niin silti puhkun innosta päästä salille! :) Jokainen lisääntyvä toistomäärä ja painavampi käsipaino tuo sitä hyvää fiilistä, mikä on aidosti parempaa kuin sohvalla makaaminen x-asennossa kamalassa ähkytilassa ja sokerikierteessä.. Heti tiistaille on sovittu treenit Sampon kanssa, jotta ruotuun palaaminen tapahtuu heti loman jälkeen (eikä esim. vasta viikon päästä kotiutumisesta). Samaiselle viikolle ollaan sovittu myös toiset treenit, jotta pitkäperjantai ei käy tylsäksi! ;) 



Onhan se kivaa olla lomalla (ja pelata mm. bingoa :D), mutta kyllä se on myös kiva palata lomalta takaisin ruotuun ja rutiineihinkin! ;) Noh, vielä ei kiirehditä, sillä viikko on lomaa jäljellä! Nautitaan tästä ja nauttikaahan lähenevästä keväästä siellä kotona! :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Lomaa somesta, muttei salista!

Hola Amigos! Aurinkoiset terveiset Meksikosta!


Kuusi päivää olen pärjännyt lähes täysin ilman sosiaalista mediaa tai huolta painolukemasta! Ihanan rentouttavaa! :) Sunnuntai meni lähestulkoon kokonaan matkustamiseen, sillä lentomme lähti Helsinki-Vantaalta klo 09:00 ja saavuimme perille Suomen aikaa klo 21:00 (paikallista aikaa klo 14:00). Ensimmäinen päivä menikin kohteessa ihan toipuessa pitkästä lentomatkasta, eikä illallisen jälkeen tarvinnut kovin kauaa unta etsiä! :D Kävimme sunnuntaina nukkumaan paikallista aikaa klo 18:00 eli Suomen aikaa yhdeltä yöllä. ;) Pikkuhiljaa maanantaina ja tiistaina alkoi jo rytmi tasoittua ja nyt se seitsemän tunnin aikaero ei tunnu enää missään. Tälläkin hetkellä kello on täällä 12 kun Suomessa katsellaan jo seiskan uutisia. ;) 




Mitäs tänne sitten muuta kuuluu? Hyvää ruokaa (ja sitä on ollut riittävästi), sekä rentoutumista ja auringonottoa uima-altaalla ja rantsussa. :) Vaaka jäi kotiin ja vaikka täältä kuntosalilta sellainen kapistus löytyykin, niin olen suosiolla jättänyt mielipahan sinne kotiin odottelemaan! :D Sen verran on jälkkärit ja jätski maistunut, ettei täällä ainakaan laihtumista ole päässyt vahingossakaan tapahtumaan.. ;) Vaikka ei siinä, päivittäin olen kyllä käynyt treenaamassa ja jopa yhtenä aamuna käytiin miehen kanssa juoksemassa ennen aamupalaa! Enpä ole aamuaerobisia tehnyt aikoihin.. :D Askel ei suinkaan ollut niin kevyt ja huomasi kyllä, että talvella tuo aerobinen on jäänyt aika olemattomiin! :D Noh, ehkä tässä kevään koittaessa myös sinne lenkille huvittaa lähteä jo Suomessakin. ;) Hotellilla liikuskelee ihan ihme elukoita, joitain magnusteja (kai?) ja sitten näitä hännättömiä enemmän oravan näköisiä kavereita! :D Ihan hassuja elukoita, kun ei ole näitä ennen nähnyt.



Lämpötila on +30 asteen molemmin puolin eli kuuma on! :D Myös pientä rusketusta (tai ainakin punotusta) on havaittavissa, mikä on todella harvinaista sillä yleensä en rusketu juuri ollenkaan! :D Olisikohan sillä tasaisella solariumissa käymisellä ennen reissua ollut jokin positiivinen vaikutus tähänkin hipiään! ;) Pahasti en ole palanut, vaikka iltaisin aina jokin paikka vähän punottaakin.




Tästä taisi tulla nyt ihan vain yleistä löpinää, kun en osaa yhtäkkiä viikon somettamattomuuden jälkeen mitään tähdellistä kertoa kuitenkaan! :D Se on kyllä totta, että ruskea läski näyttää huomattavasti paremmalta kuin valkoinen! Hehehh! Ei muuta kuin mukavaa viikonloppua kaikille! :) Palaillaan taas blogin ääreen jossain vaiheessa, kun palamiselta ehditään.. ;) Toivottavasti kuvat näkyy, sillä täällä on sen verran hidas netti, että kuvien lataamisesta oli hiukka ongelmia.. (Eli suomeksi niiden lataaminen kesti yli tunnin!) :D

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Mehevän otsikon alle kätkeytyy tositarina

Huomenna kannattaa kipaista lähimpään lehtikiskaan ja hakea Iltalehden viikonlopun jättilehti! Mehevän otsikon taakse kätkeytyy tositarina hieman ehkä masentuneesta tyttösestä, joka teki ison päätöksen elämässään lopettaa uran ulkomailla ja palata koti Suomeen päästäkseen kiloista eroon! Tarinan tyttö olen siis minä. 

Aina välillä sitä unohtaa mistä onkaan lähdetty liikkeelle. Onhan siitä jo kaksi ja puoli vuotta kun lopetin matkaoppaan hommat ja palasin Suomeen. Kolme vuotta siitä, kun päätin aloittaa elämäntapamuutokseni. Sillon tällöin joku ihmettelee ääneen "hidasta edistymistäni" ja toki itsekin haluaisin esitellä jo piirtyviä vatsalihaksiani tai kireitä reisiäni. Projekti ei kuitenkaan pääty siihen kun "näen ne vatsalihakset" tai kun paino on jossain tietyssä lukemassa. Ehei, tämä projekti kantaa läpi elämän ja vaikka välillä olisikin vaikeampiakin aikoja niin aina noustaan ylös ja jatketaan matkaa hitain, mutta varmoin askelin. Varmasti olisin päässyt viimeisistä kiloistani jo eroon jos olisin urheillut kolme tuntia päivässä tai kieltäytynyt 100% kaikista ylimääräisistä herkuista. En kuitenkaan ole sellainen, että kieltäytyisin IHAN kaikesta vain sen takia että pääsisin nopeammin tavoitteisiini. Elämää pitää ELÄÄ ja sen voin sanoa, että ei se sohva kyllä enää imaise minua syövereihinsä vaikka aina välillä ajatus pelottaakin! Kyllä tässä on eletty jo niin pitkään terveellisesti samaa kaavaa noudattaen, ettei paluuta entiseen ole. 


Kukaan ei voi viedä minulta niitä pudotettuja kiloja pois. Kukaan ei voi viedä minulta sitä HENKISTÄ muutosta, mikä pään sisällä on tapahtunut. Moni kysyy minulta miksi lopetin urani matkaoppaana. Sehän on UNELMATYÖ, kun saa asua ulkomailla ja aina on kesä. Niinhän se olikin, aluksi. Kunnes ylipaino kävi raskaammaksi kuin työ. Vaikka nautin suunnattomasti matkaoppaana olemisesta, niin samalla olin ehkä surullisin ikinä. Kärsin ehkä jonkinasteisesta masennuksesta, mutta harva sitä osasi arvata sillä työkavereille olin aina se iloinen ja pirteä Sanna. Tunteiden alle kuitenkin kätkeytyi paljon ajatuksia ja halua muuttua. 


Muutoksesta saan kiittää kaikkea kolmea Personal traineriani! Sitä ensimmäistä, joka Thaimaassa 83 kiloisena otti minut treenattavakseen (kenen nimeä en edes kuollakseni muista).. Sitten Juha Poutasta, kuka valoi minuun uskoa vaikeampinakin hetkinä ja kuka kasvatti minulle sitä henkistä kanttia. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä  haluan kiittää nykyistä PT:täni Sampo Kirjovaaraa, kuka on kerta toisensa jälkeen jaksanut korjailla virhetekniikoitani salilla ja luonut sitä henkistä ja fyysistä voimaa! Nyt olen vahvempi kuin koskaan! :) Kiitos! <3 

Palataan parin viikon päästä, tai ehkä päivittelenkin blogiin myös lomalla (ehkä en). ;)

torstai 12. maaliskuuta 2015

Stressi purkautuu

Loma on IHAN just edessä ja innolla odotan kahden viikon paussia työstä ja laihduttamisesta! :) Tänään kuitenkin huomasin ensimmäistä kertaa, kuinka stressaantunut olen viime aikoina ollut. Meillä oli jalkatreeni aamulla Sampon kanssa ja treeni oli omalta osaltani varmasti yksi surkeimmista viimeiseen puoleen vuoteen! Välillä vain tuntui, että happi loppuu, vaikkei edes tehty lähelläkään maksimipainoilla. Puhuin itseäni stressaavista asioista Sampolle ja sain purettua fiiliksiäni niin hyvin, että meinasi ihan itku tulla. Jos PT huolehtii siitä fyysisestä kehityksestä, niin huolehtii se myöskin siitä henkisestä puolesta ja toimii terapeuttina vaikeinakin aikoina!


Mistään isoista asioista ei ole kyse, mutta yleinen kiire töissä heijastuu suoraan ruokarytmin säännöllisyyteen ja salitreenien vähenemiseen. Tällä viikolla olen kerennyt ainoastaan KAKSI kertaa salille ja se kyllä näkyy ja tuntuu fiiliksessä. Olo on todella "löysä" ja pelkään että vieroittaudun kohta kokonaan salista ja jumiudun sohvalle ja plösähdän! Noh, näin tuskin tulee käymään ja näitä fiiliksiä tulee nykyisin enää todella harvoin, että pelkäisin palaavani takaisin vanhoihin tottumuksiin.. Pääsääntöisesti minulla on kuitenkin aina lasi puoliksi täynnä, kuin puoliksi tyhjä ja onhan sitä paljon raskaimmistakin asioista selvitty viimeisen puolen vuoden aikana, kuin pelkästä työstressistä! 



Kai sitä omalla tavallaan myös stressaa siitä, kun on itse esimiehenä lähdössä kahdeksi viikoksi pois ja työntekijät joutuvat osittain hoitamaan myös minun hommiani. Ja tietenkin SE stressaa, että kerään kahdessa viikossa tyyliin viisi kiloa läskiä ja taas lähdetään "alusta" liikkeelle.. Tänään onneksi oli vapaapäivä ja sain hemmoteltua itseäni ripsihuollossa, sokeroinnissa ja leffassa! :) Ja kyllä! OSTIN leffaan Makuunin irtokarkkeja! Ja heti oli puolet stressistä kaikonnut. ;) Osaltaan myös Hirviniemi, Jaajo ja Hedberg vaikuttivat siihen, että ilta on mennyt huomattavasti helpottuneimmista fiiliksissä. :) Myös uudet timanttisen violetit ripset tuovat sitä iloa ja helpotusta arkeen! Kiitos TAAS Mirka ja Parturi Kampaamo Liike IHANISTA lomaräpsyttimistä! <3 Nää on kyllä NIIIN upeat ja helpot, eikä tarvi lomalla huolehtia edes meikkaamisesta!




Vielä olisi kaksi päivää töitä edessä ja sunnuntaina ollaankin jo tähän kellon aikaan +30 asteen lämmössä Meksikon hiekkarannoilla!!! <3 Ihanaaaaa!!!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Lähtölaskenta on alkanut!

Haudi hau! Se olisi viisi yötä reissun alkuun! Hirveästi on hommaa ja blogin päivittely on jäänyt harmillisen pienelle osuudelle. Loman jälkeen palailen kuitenkin taas täynnä puhtia ja tarmoa myös blogia kohtaan! ;) Nyt on päivät aika työntäytteisiä, kun kaikki hommat pitää saada hoidettua ennen lomaa ja tänäänkin tuli taas oltua työmaalla 08:30-19:00. Huomenna suuntana on Helsinki ja koulutuspäivä.


Torstaina vietänkin viimeisen vapaan ennen reissuun lähtöä ja torstaille on kalenteri myös aika täynnä! :D On PT tuntia, ripsihuoltoa, sokerointia, pakkailua ja vielä illalla käydään Hennan kanssa leffassa katsomassa Luokkakokous! :) Ehdottomasti kevään odotetuin leffa ja voin vain kuvitella sitä naurua kun Hirviniemi, Jaajo ja Hedberg säätävät samassa kuvassa! :D Pienen kohtauksen elokuvassa esittää myös Personal Trainer ja bloggari "Linda Manuella", jonka blogia luen myös ahkerasti. Siinä vasta upea mimmi ja upea kroppa! ;) 

Nyt vielä iltapalaksi marjasmoothie ja loppuillaksi sohvalle rötköttämään kullan kainaloon. :) Katsotaan jos vielä ehdin pikaisen päivityksen tekemään ennen lähtöä tai viimeistään lentokentällä! ;D

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Mietteitä maksimisykkeistä

Ihanaa Naistenpäiväniltaa kaikille ihanille naisille! <3 Mulla oli tänään viikon viides ja viimeinen treeni: jalkatreeni. Tein hack kyykkyjä, jalkaprässiä, reidenojennusta, lankkukyykkyjä lisäpainolla ja pohkeet istuen pohjekoneessa. Tänään oli jotenkin TOSI vaikea LÄHTEÄ salille! En edes muista milloin viimeksi se salille lähteminen olisi ollut yhtä hankalaa ja sohva olisi kutsunut niin paljon mieluummin kuin jalkaprässi tai hackki.. Oli jotenkin ihan nuutunut olo, kun ulkona oli niin sumuista ja harmaata.
Pyykinpesua ja pakkaamista kun oli muutenkin, niin se lähteminen venyi tuonne puoli neljään asti kun normaalisti tykkään käydä salilla jo aamupäivästä. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä! Sen lisäksi, että sain tehtyä ihan huippu treenin niin sain vielä kaikenlisäksi naistenpäivän ruusun Kuntokeskus K&M:n henkilökunnalta! :) Olipas ihanasti ajateltu, kun kaikkia naisia muistettiin ruusuilla. <3 Kävin myös ottamassa vartin verran varaslähtöä kesään kuntosalin solariumissa. Pikkasen ehkä posket punotti solariumin jälkeen, mutta muuten olen edelleen yhtä valkoinen kuin lakana! ;D Toivotaan, että siellä reissussa edes vähän väriä tarttuu pintaan! 



Mutta sitten itse aiheeseen eli maksimisykkeeseen. Maksimisykehän tarkoittaa sydämen suurinta lyöntitiheyttä, eli sykettä tilanteessa jolloin syke ei enää nouse vaikka rasitus kasvaisikin. Leposyke taas on sykkeiden määrä, minkä sydän lyö levossa. Tarkimman luvun leposykkeelle saa, kun mittaa sykkeen aamulla ennen kuin nousee sängystä. Palautumissykkeen avulla voidaan tarkastella palautumista. Kun kunto paranee myös rasituksesta palautuminen nopeutuu, mikä näkyy sykkeen nopeampana laskemisena suorituksen jälkeen (Lähde: huippukuntoon.fi). Maksimisykkeen yleisin laskentakaava on 220-ikä, mutta sykkeet vaihtelevat niin paljon erilaisten ihmisten kesken että tuohon lukuun voi henkilöstä riippuen joko vähentää tai lisätä luvun 20. Mulla itsellä on huippusyke tähän mennessä ollut 203 ja mulla yleisestikin sykkeet nousee aika korkealle. Tänään tapahtui kuitenkin jotain ihan älytöntä, kun päätin jalkatreenini ja pysäytin sykemittarini! Suunnon M4 -sykemittari antoi huippusykkeekseni 223!!! Whaaaat?! Kuitenkin tunnin jalkatreenin kulutus oli vajaat 500kcal ja keskisyke on ollut 134, mutta MISTÄ tämä huippusyke tänne pompahti? TEIN kyllä kovan jalkatreenin, mutta että NÄIN kovan?! Sykkeet ovat voineet nousta joko hack kyykyssä tai jalkaprässissä näin korkealle, mutta muissa liikkeissä se ei kyllä ole mitenkään mahdollista! Vaihdatin myös reilu kuukausi sitten paristot kellooni ja hankin uuden sykevyön, kun edellinen ei pysynyt enää kiinni eli vanhuuttaan tuo mittari ei ainakaan voi temppuilla. Mutta voihan se silti välillä näyttää mitä sattuu.. O_o


Noh, pääasia että kunto kohenee kokoajan ja vaikka syke nousisi hetkellisesti korkeallekin, niin melkein yhtä nopeasti se palailee takaisin niihin perus 110-130 sykkeen lukemiin. Siinä juuri olen huomannut eron, että ennen sykkeeni saattoi helposti nousta sinne 160-170 ja se pysyi koko treenin siellä, eikä juuri kertaakaan tippunut alle 150. Nyt se kuitenkin tulee yhtä nopeasti alas, kuin on noussut ylöskin. :)

Mitä kommentteja tai kokemuksia teillä on maksimisykkeistä? Oletteko huomanneet kunnon kohentuessa, muutosta myös sykkeissä? Voiko tuo 223 edes pitää paikkaansa vai pitäisikö heittää tuolla mittarilla vesilintua? :D Mitkä ovat olleet TEIDÄN huippusykkeet, mitä sykemittari on antanut?



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Hei hei mitä kuuluu?!

Joku varmaan meinasi jo huolestua, kun on taas ollut niin hiljaista koko alkuviikon blogin puolella.. :) Elossa ollaan edelleen, vaikkakin vähän puoli kuolleena pitkien työpäivien jäljiltä.. Eilenkin aloitin työpäiväni 08:30 ja työpaikalta lähdin klo 19:45. Eipä ole paljon ylimääräistä luppoaikaa ollut ja illalla kun olen kotiin päässyt niin sänky on kutsunut aika nopeasti, enkä ole edes jaksanut lueskella muiden blogeja.. SILTIKIN olen saanut neljä salitreeniä tälle viikolle kasaan, mutta aerobiset ovat edelleenkin pyöreät nolla (tältäkin viikolta)! Aerobisessa tulisi todellakin skarpata, mutta nuo loskakelit eivät ole juuri houkutelleet ulos liikkumaan eikä sillä juoksumatollakaan jaksa tuntia hinkata. Paljon mielekkäämpää on liikkua ulkona vaikka kaverin kanssa, kun samalla saa vaihdettua kaikki kuulumiset ja hyvää liikuntaa! :) Odottelenkin kovasti kesää, jotta päästään taas ystäväni kanssa yhteisille monen tunnin kävelylenkeille. ;) Voisi oikeastaan sanoa, että itsellä alkaa viikon päästä kesä kun lähdetään reissuun ja tullaan takaisin huhtikuun alussa niin silloin on jo varmasti vielä paljon keväisempää, mitä nyt! :)



Treeneistä ei ole nyt kuvia, kun en ole päässyt pitkään aikaan kaimanikaan kanssa salille. :( Ei sitä oikein yksin niitä selfieitä viitti joka peilin edessä olla ottamassa! :D Tässä kuitenkin muutama "asukuva" tämän viikon treeneistä. ;) Ylemmässä kuvassa uudet Puman housut ja alemmassa kuvassa Adidaksen housut; molemmat sävysävyyn Björn Borgin treenipaitojen kanssa! ;) Tällä viikolla ollaan treenattu jopa kaksi kertaa Sampon kanssa, sillä toissa viikolta jäi yksi treeni roikkumaan kun olin kuumeessa, enkä päässyt muutamaan päivään salille.. Toissapäivänä treenattiin ahteria (ja voin kuulkaas kertoa, että kipeät ovat pakarat!) ja tänään oli hauis/ojentajatreeni. Siinäkin saatiin ihan hyvä tuntuma treenattavaan lihakseen ja painojakin saatiin ihan hyvin nostettua. :) Huomenna olisi vielä työpäivä ja täällä Lahdessa on nyt tänä viikonloppuna Salppurinkisat, minne haluaisin mennä muttei taida tulla kyllä lähdettyä ettei mene viikonloppu kaljotteluksi.. Parempi saunoa ja viettää rauhallista lauantai iltaa kotona niin säästyy krapulalta ja pääsee sunnuntaina salille tekemään vielä viikon viimeisen jalkatreenin. :) 


Olen nyt jo toista viikkoa hiilariruokavaliolla, sillä munakas alkoi tulemaan jo korvista ulos enkä muutenkaan ole niin energinen silloin kun hiilarit on rajoitettu vain kasviksiin. Saan huomattavasti paremmat tehot itsestäni salilla (ja töissä) irti, kun olen syönyt aamulla puuron munakkaan sijaan. Nyt varsinkin kun työpäivät ovat olleet niin pitkiä, niin varmasti nääntyisin töissä nälkään jos lautasella olisi pelkkää rehua ja lihaa! Olen myös huomannut, että hiilarittomallaviikolla makean ja sokerinhimo on HUOMATTAVASTI suurempi, kuin hiilariviikolla. Ehkä mulla se kroppa vaan tarvitsee hiilaria näiden treenimäärien päätteeksi ja koska kiire ei ole mihinkään kisoihin tms niin mieluummin syön niin, että on vähemmän makeanhimoja vaikkei se paino näinä viikkoina putoakaan. :)

Mitenkäs se muiden maaliskuinen viikko on mennyt? Joko hirvittää kesän läheneminen vai vieläkö mielestänne on hyvin aikaa saada kroppa kesäkuntoon? ;) Mistä se kesä virallisesti alkaa..?

Ps. En nyt meinannut ottaa sitä vaakaa reissuun mukaan.. ;) Mutta proteiinijauhetta ja proteiinipatukoita meinaan kyllä matkalaukkuun pakata!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Arvonnan voittaja!

24 Fitness Onlinen tarjoama 12 viikon nettivalmennus ja räätälöity ruokavalio on nyt arvottu! Arvonnan suoritti Random.org ja arvontaan osallistui huimat 56 lukijaa! Muistan, kun joskus ihan blogin alkuaikoina arvoin 20e lahjakortin ja osallistujia oli silloin ehkä se 10-12kpl. ;) Mukava, että nyt näin moni otti osaa arvontaan! Ehkä arvontoja tulee vielä joskus tulevaisuudessakin! Jääkäähän siis uudetkin lukijat kuulolle.. :)

Ja sitten itse asiaan, eli siihen voittajaan! Arpaonni osui tällä kertaa "Beginner/Naiset/Painonpudotus" -valmennusta kaipailevalle onnekkaalle.



THE LUCKY ONE tällä kertaa oli BANSKUBANSKU kommentilla:

"Tämä painonpudotus kiinnostaisi eniten. Kesäkuntoon olisi päästävä :)
Beginner/naiset/painonpudotus
banskubansku@hotmail.fi"

Huiiiisin paljon onnea voitosta! :) 24 Fitness Online on sinuun suoraan yhteydessä sähköpostitse palkinnon lunastamisesta! Tarkkailehan siis sähköpostiasi.. ;)

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Sinä ITSE määrittelet mihin pystyt

..ja mihin et pysty. Sinä itse asetat itsellesi ne rajat: "No kun ei musta vaan oo tohon, enkä mä taida pystyä siihen. Oon sortunut aina ennenkin. Miten mä muka tällä kertaa onnistuisin?".

Asiat, joihin ennen pystyit muttet jostain syystä nyt pysty ovat saavutettavissa, vaikka ne ei olisikaan ihan käden ulottuvilla. Nuorempana pääsin siltaan suorilta jaloilta kaatuen. Ylipainon kertyessä ajatuskin sillan tekemisestä hirvitti, enkä kokeillut siltaa moniin vuosiin. Nyt muutama viikko sitten uskaltauduin salilla kokeilemaan tulisiko siitä mitään jos ojentaisin käteni ylös ja kaatuiskin suoraan taipuen siltaan. Noh voin kertoa, että ei se ekoilla kerroilla mennyt ihan niinkuin strömsössä ja jouduin ottamaan aika paljon tukea toisella kädellä ennen kaatumista. Kokeilin moneen kertaan ja yhtä monta kertaa rämähdin alas selälleni. Yhä useamman yrityksen jälkeen silta alkoi sujumaan aina vain paremmin! Vieläkään en pääse täysin suorilta käsin siltaan, mutten enää rämähdä lattialle puolessa välissä yritystä! :) Ylitin kuitenkin itseni, kun alunperin uskalsin lähteä kokeilemaan siltaa useamman vuoden jälkeen! Ja vaikka kaaduin, nousin aina uudelleen yrittämään. ;)

Tällä omalla esimerkilläni haluan myös kannustaa kaikkia muita painonsa tai minkä tahansa kanssa kamppailevia. SINÄ ITSE olet onnistumisesi esteenä, ei kukaan muu. Jos todella haluat onnistua, sinun vain täytyy jatkaa yrittämistä! Ja vaikka kuinka räpiköisit, niin ei se haittaa! Parempi edes räpiköidä, kuin antaa vain asian olla jos se itseä harmittaa. Jos et siis ole tyytyväinen omaan kroppaasi, jos et ole tyytyväinen omaan kuntoosi: tee asialle jotain. Kukaan ei tee työtä puolestasi, mutta monikin voi olla projektissasi tukena! :) Älä pelkää uskaltaa! 


Itsellänikin tie unelmakroppaan on ollut pitkä ja aina välillä vähän kivikkoinenkin. Eilen kuitenkin mahduin ensimmäistä kertaa ELÄMÄSSÄNI koon XS farkkuihin ja ette voi uskoa minkälainen riemu siitä syntyi! :) Toki housujen koot vaihtelevat niin paljon merkistä ja mallista riippuen, mutta näihin Cubuksen revittyihin farkkuihin mahduin koossa XS! :) Tuumakoko farkuissani on tällä hetkellä 28, mutta kaapistani löytyy useammat 29 tuuman farkut, eivätkä ne vielä sentään LIIAN isot päällä ole. :) Muutenkin tuli eilen vähän innostuttua vaatekaupoilla, kun kerrankin sai ostaa vaatteita mitkä näyttivät hyvältä päällä, eikä ainoastaan niitä mitkä MAHTUIVAT päälle tai peittivät mahdollisimman hyvin läskit.. :)



Ja hei! Vielä on klo 22:een asti aikaa osallistua 24 Fitness Onlinen nettivalmennuksen arvontaan! Huomenna ilmoitan onnekkaan voittajan, joka pääsee toteuttamaan unelmiaan kohti kesäkroppaa! :) Tästä voi jollekin tulla ponnahduslauta kohti pysyvämpää ja terveellisempää elämäntapaa tai miksei vaikka uusi innostus kohti fitnesskisoja!