maanantai 27. lokakuuta 2014

Ateriavälit..

Tänään tuli taas todistettua, kuinka tärkeää laihdutuksessa on pitää ateriavälit TASAISINA! Sopiva ateriaväli olisi 3-4 tuntia, eikä ainakaan yhtään enempää.. Päivässä olisi hyvä syödä se 5-6 ateriaa ja hiilihydraatit rajoittaa aamuun ja treenin jälkeiselle aterialle. Helpommin taas kerran sanottu kuin tehty. ;) Miten käy Sannalle, kun kelloja on käännetty tunnilla taaksepäin ja työpäivä päättyy klo 20:00?! -No siinähän iskee hirveä nälkä, siis järkyttävä sudennälkä ja olisin voinut syödä vaikka hevosen! Kaasu pohjaan ja töistä kiireellä kotiin syömään! Rusinoita pari kourallista naamaan, että saadaan verensokeri nousemaan. Rusinat ei ehkä kuulu sinne ruokavalioon, mutta hätätapauksessa rusinat on pienempi paha kuin esimerkiksi se Mäkkärin Drive-in kaista tai mikä tahansa "äkkiäkaikkitännehetinyt" -mättö.. Vielä pari munaa poskeen, niin jo nälkä helpotti! ;)


Vieno hymy nousi huulille kun vältettiin taas pahempi sortuminen, vaikka kaikki kortit sortumiseen olisivatkin olleet valmiina.. Jännä, miten paljon yksi tunti vaikuttaa ruokahaluihin! Vielä muutama vuosi sitten en syönyt lainkaan aamupalaa ja ensimmäinen ateria syötiin joskus kahdentoista jälkeen. Ei ihmekään kun illalla oli taas sudennälkä ja nassuun upposi pitsaa, karjalanpiirakoita ynnä muita hiilihydraattipitoisia sapuskoita.. Jo pienellä suunnittelulla ja aterioiden valmistamisella sudennälkä ei pääse yllättämään. Jos tosiaan ateriaväli venähtääkin eikä valmista ruokaa ole, niin kaapissa on hyvä pitää kananmunia ja rahkaa aina hätävarana! 


Mä oon nyt viime päivien aikana hurahtanut aivan täysin noihin smoothieihin! Entisen rahka+mehukeitto yhdistelmän tilalla tulee surautettua tehosekoittimella raikas smoothie aina vähän pienellä twistillä. ;) Tänään kokeilin heittää rahkan ja mehukeiton sekaan vähän pellavansiemenrouhetta, rusinoita ja kanelia! Maku oli aika jännä. Tuli mieleen joulu, luumukiisseli ja riisipuuro. Rusinoiden tilalla olisi voinut käyttää myös tuoretta luumua, mutta omassa kaapissa niitä ei tähän hätään ollut. Luumut ja Pellavansiemenrouhe pistää kyllä vatsan toimimaan jos on ongelmia sillä alueella. :D Yhteen vaiheeseen jätin pellavansiemenet aamupuurosta kokonaan pois ja huomasin kyllä pitkittyneen tarpeen vessassa käynnille. Nyt olen taas pitänyt rouheen useamman viikon aamupuurossani ja saa kyllä aamupalasta tunnin sisään käydä tyhjentämässä! ;D Too much information.. Svetlana Rönkön sanoin: "Vähän tuhmaa, ehkä". ;)


Nyt valmistautumaan petiin ja katsotaan miten tästä aikaerosta selviää huomenna. ;) Tänään kävin tekemässä ensimmäisen treenin uudesta saliohjelmasta ja herranjestas kun sai olkapäät kyytiä! Huomenna heti aamusta tekemään jalkajumppaa ennen töihin menoa! 
Otan myös mielelläni lukijoilta vastaan hyviä ja herkullisia smoothie reseptejä (kaloreiden tulisi kuitenkin olla kohtalaiset, eikä liikaa hiilihydraatteja..). Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!





sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Se merkillinen tahdonvoima

Ulkona tihuttaa vettä ja on harmaata. Eletään vuoden ikävimpiä ja pimeimpiä päiviä.. Mutta on se tahdonvoima sitten merkillinen asia! Jos tahto on tarpeeksi kova niin sade ja harmaus ei kyllä pysäytä lähtemään lenkille! Toisinaan sitä tahdonvoimaa saa etsiä kissojen ja koirien kanssa, mutta mitä enemmän kokee onnistumisentunteita -niin syömisessä kuin liikunnassa, sitä enemmän TAHDON päästä tavoitteisiini! Eilen koin onnistumisen tunteen kun mieli olisi tehnyt hakea jotain mättöä lauantain "kunniaksi".. Niin minkä hiton lauantain kunniaksi?? :D Pitääkö siitäkin olevinaan palkita, kun on selvinnyt maanantaista sinne perjantaihin herkuttelematta..? Onneksi mieheni pysyi kovana, eikä suostunut mättö ehdotuksilleni. ;) Surauttelin illalla ananas, rahka, mehukeitto smoothien ja se maistui Putouksen kanssa oikein hyvältä! ;) Ehdottomasti paremmalta kuin se soimaava fiilis pitsan syömisen jälkeen..




Kaksi aerobista lenkkiä uupui vielä tälle viikolle.. Niinpä vetäisin lenkkarit ja trikoot jalkaan ja lähdin tuonne sateiseen ja harmaaseen syysilmaan! :) Aivan huippu fiilis, vaikka yksi aerobinen jää tältäkin viikolta tekemättä niin silti olen kyllä suunnattoman ylpeä itsestäni ja kuluneesta kuukaudesta! Viikon päästä on kohtaminen puntarin kanssa, mutta ainakin olen tehnyt parhaani painon putoamisen eteen. :) Mahdolliseen painonnousuun yritän myös suhtautua kevyesti, vaikken kyllä tiedä kuinka kevyesti siihen voi suhtautua jos vaaka näyttääkin 70 kiloa.. xD Mieluummin sitä juhlisi onnistunutta lokakuuta edes puolenkilon painonpudotuksella, kuin puolenkilon painonnousulla.




Reippaalla 50 minuutin kävely/juoksulenkillä sain sykkeet nousemaan ja hien pintaan! Kaloreita kului rapiat 400kcal ja vaikka ulkona olikin harmaata niin fiilis lenkin jälkeen oli todella aurinkoinen. :) Näitä lisää! Eilen oli sähköpostiin loksahtanut myös uusi VIISI JAKOINEN saliohjelma ja ihan uudenlainen treenijako! Jalkapäivät on eroteltu kahteen ja peppuliikkeitä on myös huomattavasti enemmän verrattuna edelliseen ohjelmaan. Olkapäitä saan myös jatkossa tehdä kahtena päivänä viikossa niin saadaan myös sinne yläkroppaan sitä naisellisuutta ja X-muotoa. :) YRITÄN saada tehtyä nuo viisi treeniä viikkoon, mutta jos viikko toisensa jälkeen tavoite alkaa näyttämään mahdottomalta tehtävältä niin teen treenit sitten 8-9 päivän aikana ja jatkan aina siitä mihin on edellisellä kerralla jääty.






Nyt on myös kiireisestä duunipäivästä selvitty hengissä ja loppuilta on pyhitetty sohvalle! Mukavat sunnuntait kaikille! Tahdonvoimalla me selvitään tästä kyllä!

perjantai 24. lokakuuta 2014

Muutos lähtee susta itsestä!

Vaikka palkkaisit kuinka pätevän Personal trainerin tahansa, niin muutos ei ole mahdollinen mikäli et sitä itse tarpeeksi halua! PT voi antaa sulle hyvät vinkit ja ohjeet onnistumiseen, mutta kaikki työ sun on tehtävä ihan itse. Toki jos tarpeeksi paljon maksat niin voit saada PT:ltä palvelun, johon sisältyy joka aamuinen sängystä ylös lenkille repiminen, mutta se voi tulla pidemmän päälle melko kalliiksi! ;D Itse sieltä sängystä on noustava, jos nousee.. Aina silloin tällöin näitä asioita tulee pohdittua enemmänkin. Miksi toinen onnistuu ja toinen ei, vaikka PT olisi sama? Toiselta puuttuu se palo ja tahto onnistua, mikä taas toisella saattaa roihuta tulipalonlailla. Myönnetään se, että mulla oli kesäkuukaudet ja myös alkusyksy todella vaikeaa aikaa ja juurikin tuon tahattoman painonnousun myötä motivaatio meinasi kadota ihan kokonaan ja olin jo valmis heittämään hanskat lopullisesti tiskiin. Nyt on kuitenkin vaaka pysynyt kaapissa kohta kuukauden ja myös se motivaatio on ollut ihan toisenlainen! Kuudetta peräkkäistä viikkoa olen uskollisesti tehnyt kaikki salitreenit ja parhaani mukaan koonnut kasaan myös niitä 'ei niin mukavia' aerobisia.. 


Yhteen otteeseen olin jo niin kyrsiintynyt kun paino vain nousi ja nousi, että ajattelin: "Ihan sama! Jos se paino kerta jokatapauksessa nousee, niin ei tällä yhdellä suklaapatukalla ole enää mitään väliä..". NIIIIIN vääristynyt ajattelutapa! Kolmenkaan laihdutusvuoden jälkeen pääni ei ole vielä valmis. Toisinaan homma sujuu kuin itsestään, mutta toisinaan on todella vaikeita aikoja. Niistä on vaan päästävä yli ja jatkettava niitä onnistumisentunteita. Kun näitä onnistumisentunteita tulee tarpeeksi paljon, positiivisen kierteen lumipallo lähtee pyörimään vähän kuin itsestään! Käy samallalailla kuin sen 'ei niin positiivisen' kierteen jatkumo.. Parempi pysäyttää tuo negatiivinen lumipallo ennen kuin se on kasvanut liian suureksi ja tuhot ovat suuremmat kuin lähtötilanteessa. Mitään ei olla vielä menetetty, niin kauan kunnes lumipallo on vielä hallittavissa eikä ole törmännyt talon seinään! :) 

Nyt sitä viikon viimeistä salitreeniä tekemään, jotta voidaan olla ensi viikolla ylpeitä vaa'an lukemasta -näytti se mitä näytti! Vaikka paino ei olisi pudonnut kuin sata grammaa, niin silti olen ylpeä itsestäni ja siitä, että olen tehnyt parhaani koko kuukauden ajan! Olen myös koittanut asennoitua oikein mahdolliseen painonnousuun, sillä jos painoa on tullut lisää niin se EI VOI olla läskiä! 
Tsemppiä viikonloppuun! Mulla alkaa nyt kahdeksan päivän työvuoroputki..

torstai 23. lokakuuta 2014

Taiiiiivaallisen hyvää!

Sampon jalka/pakaratreenistä selvitty hengissä! Oli kyllä taas semmoista settiä, että jos ei pakarat kohta näillä liikkeillä pyöristy ni jo on kumma! ;) Puhuttiin tosiaan vähäsen siitä jos muokattaisiin saliohjelma nelijakoisesta viisijakoiseksi eli lisäyksenä nykyiseen ohjelmaan tulisi extrana PAKARAPÄIVÄ! ;D Se on selvää, että viisijakoista ohjelmaa ei ole pakko mahduttaa seitsemään päivään vaan treenikierto voi olla esim 8-9 päivää. :) Ei tarvi siis stressata siitä että sunnuntaihin mennessä pitää olla viisi salitreeniä alla. Nyt kuitenkin kun se reeni kulkee niin hyvin ja kesälomat on kaikilla pidetty, niin miksipäs sitä ei voisi kokeilla miten tuo viisijakoinen lähtee rullaamaan. :) Sitä aerobista tulisi saada YHÄ edelleen lisättyä viikkoon, mutta tuntuu kuin tunnit loppuisi kesken.. Kaloreita reilussa tunnissa kului 640 kun jäin vielä itsekseni tekemään treenin päätteeksi pohkeet ja prässin.


Mutta sitten niihin herkullisempiin aiheisiin!!! Jo Fitness Expoilta bongasin Valion uutuusherkun rasvattoman "Rahkajuoman" ja jo aikaisemmin kaupassa olin törmännyt uuteen mansikka-banaani mehukeittoon. Sain Expoilta Valion esitteen näistä uutuustuotteista ja esitteessä oli muutama aika herrrrrrkulliselta kuulostava ohje kokeiltavaksi.. Niinpä tänään Prisman hyllyltä nappasin rahkajuoman ja jo tutuksi tulleen mansikka-banaanikeiton mukaani. Päätin kokeilla yhtä näistä Valion ohjeista ja voi TAIVAALLISTA, miten hyvää tuosta ananas-rahkajuomasta tuli! Iso olut tuoppi oli hetkessä tyhjä, enkä kyllä kadu että pistin 2,5€ tähän rahkajuomaan! Tykkään kyllä Valionkin maustamattomista rahkoista, mutta niissä tökkii se hinta. Sen takia ostankin aina X-tran 500g rahkapurkkeja kun niitä saa alle eurolla. ;) Kaikkia herkkusuita kehoitankin ehdottomasti kokeilemaan tätä helppoa ja nopeaa välipala juomaa. 
Ps. Tämä ei ole maksettu mainos, enkä ole saanut tuotteita ilmaiseksi testattavakseni vaan ihan omilla euroilla olen ostokseni maksanut. ;) Toki yhteistyösopimus Valion kanssa kelpaisi minulle enemmän kuin hyvin...! :D





Tulihan sieltä kaupasta ostettua paljon muutakin ja lompakko huutaa jo armoa kun Visa vinkuu! Tule jo tilipäivä, tule jo.. Valion mehukeittoja lähti mukaan myös perinteistä karviaisboysenmarjaa ja vadelmapersikkaa.. Myös Glögiä oli pakko saada, sillä onhan enää kaksi kuukautta jouluun! ;) Kokeiluun pääsi myös herkulliset Liptonin "uutuusmaut" mustikkamuffini ja vaniljakaramelli. Muffinssiteetä maistoinkin jo ja kyllä sekin auttaa pahimpaan makeannälkään jos semmoinen kesken illan yllättää. Teen juominen myös oikeanlaisesta kupista on kaiken A ja O! ;) Viivi ja Wagner on mun suosikkeja!





Myös kuivakaappi sai täytettä kun ostin ainaisen riisin sijaan Bulguria ja Couscousia. Bulgur on kyllä noussut yhdeksi suosikikseni ja mennyt kirkkaasti riisinkin ohi (vai johtuuko vaan siitä, että riisi alkaa tulla jo korvista ulos..?). Jauhelihan sekaan tomaattimurskaa ja toki kaikkea muutakin tarpeellista, mitä nyt jääkaappiin mahtuu.. Kananmunia, kanaa, raejuustoa, rahkaa, maitoa, salaatti tarvikkeita, kasviksia, oliiveja, suolakurkkuja, mausteita jne jne.






Jos näillä nyt pärjäisi edes viikonlopun yli! ;) Nyt villatöppöset jalkaan ja sohvalle nauttimaan tämän viikon viimeisestä vapaapäivästä! :) Pus pus kaikille!


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kaksi kuukautta jouluun on!

Hui kamalaa miten se aika juokseekaan nopeasti! Vastahan oli kesä ja nyt on enää kaksi kuukautta jouluun ja vaivaiset kymmenen viikkoa vuoteen 2015! Kymmenen viikon päästä taas tehdään niitä uuden vuoden lupauksia ja salit täyttyvät uuden elämäntavan aloittaneista treenaajista. Uusia laihdutusblogeja syntyy kuin sieniä sateella, mutta valitettavan moni hiipuu jo maaliskuuhun mennessä.. Vaa'atonta lokakuuta on enää kymmenen päivää jäljellä ja sitten katsotaan kuukauden tuottamat tulokset! Yllättävän helppoa on kuitenkin ollut pitää se vaaka kaapissa, vaikka välillä onkin tehnyt mieli fuskata ja katsoa välitietoja. Kumman vapauttavaa on kuitenkin ollut ilman sitä vaakaa. :) Niinkuin aikaisemmin sanoinkin, treeni kulkee ihan erilailla pelkästä treenaamisen ilosta ja syömisetkin kulkee omalla painollaan. Sunnuntaina tuli kylläkin maisteltua vähän täytekakkua mummon syntymäpäiväjuhlilla, mutta mieheni leikkasi minulle NIIN säälittävän ohuen siivun ettei sitä voi edes laskea! ;D Toisinaan meinaa saman ruuan pupeltaminen tehdä tiukkaa ja kana meinaa tulla jo korvista ulos. Jauheliha vielä menee, eikä sen kanssa ole ollut samanlaista kyllästymistä kuin kanan kanssa. Jauhelihasta kun saa tehtyä myös sitä keittoa ainaisen jauhelihakastikkeen sijaan. Nyt olen myös keittänyt kananmunani valmiiksi, kun muutaman viikon ajan vedin valkuaiset suoraan kurkusta alas raakoina! :D Pahaahan se ei ollut, mutta jossain vaiheessa rupesi se valkuaisen koostumus jo yököttämään..


Tälle viikolle on rinta/olkapäätreeni tehtynä ja nyt lähden vapaapäivän kunniaksi pumppaamaan hauista ja ojentajaa. ;) Huomenna sitten jalkatreeni Sampon kanssa ja keskustellaan myös muutama sana mahdollisesta uudesta saliohjelmasta.. Onhan mulla ollut sama ohjelma kohta jo puoli vuotta, niin uusi ärsyke voisi tehdä kropalle hyvää. Pikkuhiljaa pitäisi myös päättää lähdenkö ensi vuonna mukaan messukiertueelle eli kiertämään kaikki Suomen koti ja rakennusalan messut. Viime vuonna alussa skarppasin hyvin ja ruokailut pysyivät kohtuudessa, mutta loppua kohden tuli enemmän ja enemmän niitä lipsuja ja painokin lähti tuolloin ensimmäistä kertaa nousuun 62kg:stä tuonne 65 kiloon.. Onhan se kieltämättä todella raskasta olla melkein joka viikonloppu poissa kotoa ja asua hotellissa, syödä ravintoloissa ja tehdä rankkoja päiviä messuilla. Jos en olisi niin kovin taipuvainen painonnousulle, niin lähtisin ehdottomasti mukaan ensi vuodenkin rundille, mutta ilta yhdeksän ravintolaruokailut eivät ikävä kyllä sovi kropalleni ja siksi tätä hommaa täytyy taas miettiä aika tarkkaan. En halua, että nyt syksyllä hyvin alkanut treeniputki ja kehitys tyssää heti helmikuussa alkaviin messuihin. Mitä vähemmän häiriötekijöitä, sen enemmän tuloksia! Mutta toisaalta, myös työnsaralla taas enemmän osaamista ja kokemusta messutyöskentelyssä. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta sen tiedän että kyllä se hommaa taas hidastaa jos lähden messuille mukaan...


Noh, onneksi sitä ei tarvitse päättää vielä! Nyt hoidetaan tämän päivän käsitreeni alta ja sitten käydään kotikulmilla moikkaamassa äitikultaa ja veljenpoikaa! Aurinkoista keskiviikkoa kaikille. :)

lauantai 18. lokakuuta 2014

Salin TOP-5 vihatuimmat

Meillä kaikilla on varmasti oma lista niistä TOP-5 vihatuimmista salikävijöistä! ;) Toisilla saleilla näitä 'ei niin mieluisia' kanssatreenaajia näkee vähän enemmän kun taas toiset salit ovat näiltä ihmistyypeiltä välttyneet. Itse olen ainakin huomannut, että tietyn tyyppiset salit vetävät puoleensa myös tietyn tyyppistä jengiä. Muutama vuosi sitten kun "hain paikkaani" näissä saliympyröissä, kävin useammalla salilla kerran tai kaksi treenaamassa. Vaikka jollain salilla laitteet olivat uusinta huutoa ja puitteet mitä parhaimmat, oli siellä kuitenkin ilmapiiri pyöreälle ja kokemattomalle tytön tyllerölle aika karu! Pitkin nenän vartta katsottiin, että: "Mitä tuokin täällä kuvittelee tekevänsä?" -ehkä vähän karrikoiden, mutta kuitenkin ymmärsitte pointin. :) Nopeasti kuntosaleistakin erottui jyvät akanoista ja löysin itselleni sopivan paikan treenata (Maken Fitness Centerin), missä oli alusta asti vastaanottava fiilis ja tunsin oloni kotoisaksi enkä yhtään ulkopuoliseksi! Kuntosalin vaihdos myös puoli vuotta sitten K&M:lle oli hyvä päätös ja olen viihtynyt uudella salilla erittäin hyvin! Kenenkään ei pidä loukkaantua tästä "Top-5 vihatuimpien listasta" ja omalla salillani törmää hyvin harvoin näihin tapauksiin. ;) Eniten itseäni ärsyttävät kuitenkin saleilla seuraavat ihmistyypit:

1. Kyylääjät


Kyykkäätpä tai teetpä sitten hauiskääntöjä, niin aina siellä on se joku tyyppi kuka tuijottaa silmä kovana tekemisiäsi. Kyylääjällä harvoin itsellään on kovin treenattu tai timmi kroppa, vaan "saliharrastusta" pidetään enemmänkin paikkana nähdä tiukkoja pakaroita! Salilla kun välillä nuo liikkeet ovat toinen toistaan "paljastelevampia" niin niistä voi heikompi jo ihan pyörtyä! Parasta siis pukea vain se vanhin ja kulunein t-paita ja rönttöhousut sieltä kaapista, jos haluat välttyä näiltä kyylääjän katseilta. Kyllä se ne parhaat ja vähäpukeisimmat tiput sieltä aina bongaa silmän alleen ja saat itse treenata rauhassa! ;) 

2. Valtaajat


Tällä tyypillä on vallattuna prässi, smithi ja vielä taljakin! Menossa ilmeisesti 'kaikkilaitteetkäyttöön' -sarja kun juuri kaikkia laitteita tarvitaan samanaikaisesti, eikä kukaan saa tehdä omia toistojaan siinä välissä. Muutenkin tämän kaverin tavarat on levällään "ympäri tonttia", eikä kenelläkään ole asiaa hänen alueelleen. Jos joskus uskaltautuu kysymään: "Saanko tehdä oman sarjan tässä välissä", niin vastaukseksi saat vain vihaisen katseen ja murahduksen. ;) Parempi vain mennä itse tekemään sarjoja vapailla painoilla.. 

3. Märkäperseet


Salille tullaan hikoilemaan, kyllä joo! Eihän siitä treenistä mitään hyötyä ole jos naama ei treenin jälkeen yhtään punota tai kainalot kostu. Mutta sitten on näitä märkäperseitä, jotka jättävät jälkensä joka ikiseen laitteeseen missä ovat olleet! Eikä näillä tyypeillä siis tule mieleenkään pyyhkiä jälkiään, vaan annetaan suoraan sanoen seuraavalle treenaajalle hyvä "alkuhiki", kun saa uiskennella toisen hikisessä vinopenkissä. Itse olen ainakin semmoinen hikoilija, etenkin aerobista tehdessä että pyyhe kulkee joka treenissä mukana! Ei ole kenenkään mukava mennä laitteeseen, johon edellinen on jättänyt pershikeään..

4. Seurustelijat


"Ei ollakaan nähty pitkään aikaan! Treffataanko salilla?" Toki salitreffit on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin ne joka viikkoiset pullakahvit, mutta jos viime tapaamisesta on vierähtänyt aikaa useampi kuukausi, olisi ehkä parempi mennä mieluummin sinne kahville kuin tunniksi salille tsättäilemään ja valtaamaan juoksumattoja. Itsekin näen silloin tällöin ystäviä treenin merkeissä, mutta silti aina ensin treeni edellä ja kuulumiset vaihdetaan siinä sivussa jos pakkotoistoilta ehditään. ;) Parhaassa tapauksessa treenikaveri auttaa niissä viimeisissä toistoissa ja tsemppaa tekemään loppuun asti. Pahimmassa tapauksessa tunti menee kuin hujauksessa, eikä salilla jutustelu ole saanut edes hikeä pintaan.

5. Ylimieliset 


Viimeisenä ja miltei vihatuimpana ovat ne ylimieliset tyypit, jotka katsovat pitkin nenän vartta kun kävelet niissä vuoden vanhoissa Better Bodieissa tai vieläpä VERKKAREISSA salille. "Eihän tuollaisissa kuteissa edes pitäisi päästää ketään tänne!" -nämä ylimieliset tyypit supisevat keskenään ja ottavat kuvia näistä ihan väärissä kuteissa treenaavista ja jakavat kuvat kavereilleen Twitterissä tai Instagramissa hastagilla #eiverkkareissasalille #sixdeucetneollapitää #betterbodiesissooldschool #tyyliennentreenii jne.. Näitä tapauksia ei tuolla meidän salilla ONNEKSI ole mutta luinpa joskus jonkun lehtijutun, jossa eräs "julkkis" jakoi shortseissa treenanneen miehen kuvan somessa, koska hänen mielestään kenenkään ei tulisi treenata tennissukat ja shortsit jalassa yleisillä paikoilla..


Ennen kaikkea, jotta treenistä saisi mahdollisimman paljon itse irti, on hyvä unohtaa nämä häiriötekijät ja vain keskittyä siihen että se oma perse hikoilee tarpeeksi ja että saa treenissä tuntuman sinne minne pitää! ;D Eikä tosiaan kenenkään pidä loukkaantua näistä! ;) Kuvat tarjoaa Google.

Ketkä on ne teidät TOP5 inhokit salilla? ;) Vai kuulutteko itse johonkin näistä tyypeistä? Myös hauskoja tarinoita otetaan mielellään vastaan, jos jollain on niitä jaettavaksi liittyen näihin erikoisiin kanssatreenaajiin! ;D Onko teidän saleilla paljon näitä tyyppejä?

perjantai 17. lokakuuta 2014

Kehitystä salilla -syynissä jalat!

Nyt kun ei ole päivittäin enää niitä "aamupainopäivityksiä", niin lukijan toiveesta voisin vähän päivittää lukemia salikehityksestä. :) Vihdoin on myös KUVIA itse salitreenistä, kiitos kaimalleni Sannalle kuvista ja hyvästä treenistä!


Sanotaanko vaikka näin, että silloin kun söin vähemmän ja olin miinuskaloreilla salilla ei juurikaan tapahtunut kehitystä painoissa tai toistoissa. Nyt kun ruokaa ja lisäravinteita on enemmän, myös kehitys salilla kasvaa nopeaa tahtia. :) Aikaisemmin sain jyystää puoli vuotta niillä samoilla painoilla, kun nyt huomaan lähes joka toinen viikko lisääväni kuormaa lastiin. Tämä jos mikä motivoi salilla käymistä, kun se vaa'an lukema ei enää anna kovin motivoivia lukemia. ;) Jostain sitä motivaatiota on kuitenkin ammennettava ja tänään on syynissä jalkatreeni! Jalat on sen verran iso lihasryhmä, että siinä myös tapahtuu se merkittävin kasvu ja kehittyminen. Hauista tai olkapäitä saa hinkata sillä samalla 5kg:n painoilla kerta toisensa jälkeen, kun taas jalkaprässiin voi laittaa aina sen 20kg:tä lisää painoa kerralla. :) Sen takia myös jalkatreeneistä on tullut ehdottomasti suosikkini, sillä siinä huomaan koko ajan kehittyväni!



Ja nyt sitä "prässäilyä"! ;D Aloitetaan jalkaprässistä. Ihan alkuun tein jalkaprässiä toisessa laitteessa vähän pystymmässä kulmassa, missä painoa oli heti se 100 kiloa valmiina (eikä siis puhettakaan, että niitä olisi saanut siitä pois!). :D Kyllä oli tytöllä punnertamista, että sai sen sata kiloa alhaalta ylös.. Huh huh! Pikkuhiljaa painoja on lisätty ja nyt menee noin 125-140kg:tä vähän päivästä ja fiiliksestä riippuen. Kokonaistaakka jaloilla on siis varmaan jotain 170 kiloa, sillä kelkka painaa 30-40 kiloa. Tässä toisessa prässissä, missä kulma ei ole yhtä jyrkkä, kelkka painaa myöskin tietääkseni 30 kiloa ja alkuun tein kahdella punaisella kiekolla eli noin 50kg:n lisäpainoilla. Nykyisin kiekkoja on 5-6 eli 125-150 kiloa, taas vähän päivästä ja fiiliksestä riippuen. Myös edellisen päivän syömiset saattaa vaikuttaa treeniin aika paljon, eli jos on syönyt vähemmän kuin ohjeissa lukee niin sen kyllä huomaa. ;) 



Yksi entinen inhokkini on maaten takareiden koukistus. Tässäkin liikkeessä tein alkuun aivan toisen tyyppisessä kulmassa 5kg:n painolla ja jo se oli aivan tuskaa! Nyt salillemme on tullut uusi laite, mihin saa lisätä painoa ihan reilusti että saa kunnon tuntumaa. Ensimmäisiä toistoja tein tässä vempeleessä 35kg:n painoilla ja nyt viimeisimmissä treeneissä olen puskenut vaikka läpi harmaimmankin kiven 55kg:n painoilla. Viimeiset toistot ovat jo niin kovan työn ja tuskan takana, ettei jalka millään nouse ihan pakaraan asti ilman Sampon apua.




Ei se etureiden suoristuskaan kyllä lempi liikkeisiiini kuulu, etenkään jos takareidet ja etureidet tehdään peräkkäin ilman taukoja supersarjoina! :D Sillon kyllä paikat huutaa hoosiannaa.. Ilmeet on kyllä todellakin tätä liikettä tehdessä KOHDILLAAN, polte etureidessä on siis taattu. ;) Alkuun painoa tässä liikkeessä oli 20 kiloa ja pikkuhiljaa siirryin tekemään 27kg:llä. Muutamia viikkoja olen tehnyt nyt lyhyitä 8-10 toiston sarjoja 34 kilolla. 

Kaiken tämän kidutuksen päätteeksi on vielä leveät kyykyt smithissä ja voin kertoa, että jalkatreenin tässä vaiheessa ei enää hirveästi kyykkyyn riitä potkua! :D Alkuun oli paikat niin jumissa, että tein kyykkyjä pelkän puukepin kanssa. Uskokaa tai älkää niin sekin voi tehdä jo kipeää kun jalat on jo ihan hapoilla.. Meidän salilla smith tanko painaa 30 kiloa ja pienen kepillä harjoittelun jälkeen sain juuri ja juuri viisi toistoa smithissä tehtyä. Painoja en ole vieläkään lisännyt, mutta toistoja sentään muutamia! Hyvänä päivänä toistoja menee 15 ja muuten 10-12. ;) Pikkuhiljaa pikkuhiljaa.



Viimeisenä, muttei vähäisimpänä vielä pohkeet! Koskaan, ikinä aikaisemminhan en ole pohkeita treenannut ja nyt vähän pelottaa mahtuuko viime talvena ostetut pitkävartiset saappaatkaan enää jalkaan kun eiköhän tuo jo valmiiksi paksun pohkeen ympärysmitta ole vähän kasvanut. ;) Pohjekoneessa aloitin kevyesti 15kg:n painoilla ja pikkuhiljaa lisännyt sen 5-10 kiloa kuormaa lisää. Pitkään tein 30kg:n painolla ja sillä sainkin sopivan tuntuman. Nyt tänään lisäsin painot ekaa kertaa 40 kiloon ja ilmeet on sen mukaiset! Vielä jos kaveri hidastaa negatiivisissa toistoissa, niin polte pohkeissa seuraavana päivänä on taattu! :D

Näillä painoilla mentiin tänään ja ehkä ensi viikolla jo menee taas muutama toisto enemmän! ;) Kehitystä tapahtuu vain silloin kun menee omien mukavuusrajojen ulkopuolelle, muista se! Nyt on taas viikon neljä salitreeniä kasassa ja illasta käyn vielä kaverin kanssa reippaalla kävelylenkillä tuolla kirpeässä syys säässä, niin onpahan 2/3 aerobistakin sitten jo tehty! :) Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä viikonlopun houkutuksiin. ;)

torstai 16. lokakuuta 2014

Toistoa toistoa

Välillä musta jo tuntuu, että onko turha pitää blogia kun samat asiat toistuvat kerta toisensa perään aina vähän eri muodossa.. Mutta sitten mä aloin miettimään tänä hommaa vähän tarkemmin ja sitähän se on: toistoa toiston perään niin salitreenissä kuin ruokakaupassakin. Se vaatii jo paljon, että olen käynyt salilla säännöllisesti kohta kolme vuotta (muutamia laiskoja kuukausia lukuunottamatta. Enpä ole tainnut harrastaa mitään näin pitkäjänteisesti paitsi lukioaikoina tuli käytyä Capoeirassa useamman vuoden ajan. Samaa toistoa se on myös kaupassa käydessä. Selviäisin kauppareissusta jo vaikka silmät kiinni valkatessani kerta toisensa jälkeen samat tuotteet kärryyni. 



Ei kuitenkaan riitä, että pelkkä fyysinenpuoli saa toistoa toiston perään vaan myös henkistä puolta tulee harjoittaa samallalailla. Ei riitä, että kerran kieltäytyy työpaikalla tarjottavista viinereistä vaan niistä pitää kieltäytyä vielä seuraavallakin kerralla ja aina sitä seuraavalla. Toki kenenkään ei ole syytä ryhtyä totaalikieltäytyjäksi, sillä se usein kostautuu yhä suurempana mielitekona ja ahmimisena. Jutta Gustafsbergin sanoin tätä "itsehillintälihasta" tulee treenata yhtälailla kuin hauistakin (tai äässiä)! ;D Jonkun ajan harjoittelun jälkeen, huomaatkin ette kieltäytyminen ole enää edes hankalaa vaan siitä on tullut ihan päivänselvää sinulle. Se alku on kieltämättä aina hankalin ja voin myöntää, että niin se oli kesän herkuttelujen jälkeen täälläkin! Nyt huomaan kuitenkin TAAS, ettei se mässäily pidemmän päälle kannata vaikka ne herkut kuinka hyviä olisikin. Housut puristaa ja pönäkkä olo tuntuu ahdistavalta. Ihan kuin ei voisi hengittää kunnolla. Jännittää aika hemmetisti, mitä se vaaka kahden viikon päästä näyttää, enkä ole ihan varma miten suhtaudun jos se paino ei ole yhtään pudonnut vaan päinvastoin jos se onkin vaikka noussut! Noh, se on sitten sen ajan murhe ja ehkä romahdan hetkellisesti, mutta nousen kyllä vielä! ;) Parhaani olen kuitenkin tehnyt ja kuntosalin laitteita olen sen neljä kertaa viikossa kuluttanut.. Kaikki se aerobinen on ollut vielä vähän hankala saada mahdutettua viikkoon, mutta tyytyväinen olen ollut myös 4+2 suoritukseeni viime viikolla! :) Tavoitteena olisi siis se 4 salitreeniä ja 3 aerobista viikossa. 


Vaikka blogissani olisikin viikosta toiseen paljon samojen asioiden toistoa, niin en kuitenkaan lopeta kirjoittamista ennen kuin olen projektissani jossain määrin valmis! :) Hommaahan riittää vaikka toiselle vuosikymmenelle, mutta onhan se blogi lopetettava hyvän maun rajoissa. ;) Toivon ennen kaikkea, että blogistani saisi mahdollisimman todenmukaisen kuvan ja että lukijat saavat sitä vertaistukea, sillä kuten tiedätte: helppoa ei ole täälläkään! Nyt on 30minuutin aerobinen tehty ja seuraavaksi pumppaamaan sitä hauista ja ojentajaa! ;) 
Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Näin ne viikot vaan menee.. Nyt on jo torstai! Kohta on jo kevät! ;D Ja kohta pitää olla kesäkunnossa! ;) Muistakaa, että se kahdeksan kuukautta menee yllättävän nopeasti ja on hyvä aloittaa NYT! :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Se tunne kun pääset kotiin Fitness Expoilta..

Törmäsin Instagramissa tähän aivan mainioon kuvaan, mikä tällä hetkellä kuvailee oloani aika osuvasti!


Fitness Expoilta siis kotiuduttu! Paikalla oltiin heti aamu kymmeneltä katsomassa Body Fitness -kisoja ja siellä oli kyllä aikamoista lihaa näytillä! Etenkin lyhyempien sarjassa oli todella kovakuntoisia tyttöjä ja pidempienkin sarjassa oli kyllä voittaja ihan sen pokaalinsa ansainnut, oli meinaan sen verran tiukat vatsalihakset että näkyivät ihan takariviin asti! :) Body ja Bikini Fitness kisojen välissä oli hyvin aikaa kierrellä messualueella ja syödä Subissa Anna Virmajoen kanssa samassa pöydässä. ;) Paljon oli siis kuuluisia nimiä messualueella ja sainhan minä yhden kuvankin Bullin kainalossa! ;D



Messuilla oli myös hyviä tarjouksia esimerkiksi Fitnesstukun osastolla ja olisinkin lähtenyt sieltä muutama proteiinisäkki mukanani, jos osastolla olisi voinut maksaa kortilla. Jäi kuitenkin ostokset tekemättä (monivitamiinia lukuunottamatta), koska käteistä en ollut varannut mukaan. Kaiken kaikkiaan messupäivä oli kyllä todella antoisa ja rahanarvoinen kokemus ja varmasti ensi vuonnakin tulee mentyä katsomaan kisoja. :) Ainoa _ei niin positiivinen_ asia oli tämä Expon jälkeinen kriittisyys omaa kroppaa kohtaan.. Noh, jos nyt kuusi tuntia katselee todella tiukassa kisakunnossa olevia mimmejä, niin jotenkin se "todellisuudentaju" katoaa ja oma olo on kuin sotanorsulla. Onneksi kuitenkin nuo tytöt viettävät tuossa kunnossa vain tämän yhden päivän, kunnes palaavat tähän "normaaliin maailmaan"! ;D Motivaatioboostiahan tuolta Expoilta lähdettiin hakemaan ja sitä kyllä sainkin, mutta kisat myös avasivat jollain tapaa silmäni. Aikaisemmin ihannoin Bikini Fitness kisailijoita ja "haaveilin" olevani joskus itse yhtä hyvässä tikissä. Mielestäni kuitenkin kisailijat näyttivät liian laihoilta tai jopa nälkiintyneiltä. Enemmän siis lihaksikkaammat Body Fitness kisailijat olivat omaan silmääni! ;) Tämähän on pitkälti myös mielipideasia, mutta kyllä se lihaksikkaampi kroppa näytti vain omaan silmääni paremmalta. :) Kaikki tytöt ovat kuitenkin tehneet suunnattoman suuren työn saavuttaakseen kisakunnon, enkä voi olla muutakuin hippusen kateellinen myös heille! ;) Eli kateellisten panettelua vain! ;D Mutta kyllä itseltäni katosi bikini fitness into tuolla ihan täysin ja enemmänkin haaveilen body fitness kropasta, jos haaveilen.. 





Tämmöisiä fiiliksiä täällä Expoista! Minkälaisia fiiliksiä Expot teissä muissa kävijöissä herätti? Motivoituneisuutta, iloa, itseinhoa, mustasukkaisuutta tai kisakuumetta? :)