perjantai 2. joulukuuta 2016

Voi kuinka voisin tarpeeksi uskoa itseeni?

Tänään treenattiin taas Johannan kanssa ja treenin ohessa tulee myös juteltua jonkun verran sarjojen välissä. Kerroin Johannalle, että olen viimeiset kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän laihduttanut. Jo 18 vuotiaana menin ensimmäistä kertaa Painonvartijoihin painaessani silloin 73kg eli kutakuinkin saman verran kuin nyt.. Painonvartijoissa laihduin 62:een kiloon, mutta sen jälkeen lihoin matkaoppaana 83:een kiloon. Siitä sitten tiputin kovalla työllä pois -25 kiloa ja painoin 58kg eli vähemmän mitä ikinä aikuisiälläni! Mietin jo silloin etten koskaan ikinä halua lihoa takaisin, mutten kuitenkaan ollut myöskään tuolloin tyytyväinen peilikuvaani. 58 kiloisena olin vain "laihaläski", vaa´an lukema miellytti mutta peilikuva ei... Näytin kuihtuneelta. En vahvalta, jäntevältä tai treenatulta, ainoastaan kuihtuneelta.

30.07.2016 73kg
Tehtiin ihan HEMMETIN hyvä selkätreeni Johannan kanssa ja ennätyspainot salilla paukkuivat! Suurin haasteeni on kuitenkin itse uskoa itseeni. Olen niin monta kertaa yrittänyt. Päässyt lähelle maalia ja jollain tasolla maaliinkin asti, mutten kuitenkaan ole koskaan ollut lopputulokseen tyytyväinen. Sitten ollaan otettu takapakkia ja taas yritetty uudestaan. Jossain vaiheessa vain usko tähän omaan projektiin on loppunut. 
30.10.2014 58kg
En kuitenkaan missään vaiheessa ole lakannut yrittämästä! Välillä nämä ajatukset pyörivät päässäni enemmän ja välillä vähemmän. Tärkeintä olisi kuitenkin vain uskoa omaan tekemiseen ja mennä fiiliksen mukaan yli omien rajojen, miettimättä sen enempää painoa. Mikä se paino edes on määrittelemään ihmistä? Kumma kyllä se tuntuu määrittelevän paljonkin. Näen itseni huonompana. En usko jaksavani tehdä salilla sarjoja isommilla painoilla kun olen vain tällainen pullukka, vaikka tänäänkin se todistettiin että olen VAHVA ja jaksan liikutella treeneissä jo ihan kohtuullisen isoja painoja. Voisin saavuttaa ihan mitä haluan, jos vain tarpeeksi uskoisin itseeni ja jaksaisin tehdä töitä sen eteen! Minulta puuttuu pitkäjänteisyys. Haluaisin sen -10kg pois kymmenessä viikossa ja that´s it. Kyllä -laihdutus voisi hetkellisesti olla ehkä ohitse, mutta loppuelämä silti edessä ja sama taistelu taas kohta ellen olisi oppinut matkan varrella mitään. 
30.6.2008 73kg
Pikkuhiljaa haluan taas alkaa uskomaan itseeni. Pystyn ihan siihen mitä päätän! Voin olla muutaman vuoden päästä ihan minkälaisessa kunnossa tahansa! Se, olenko entistä hoikemmassa vai entistä pulskemmassa kunnossa on vain kiinni minusta itsestäni ja uskosta omaan tekemiseen ja sitä kautta tuloksien syntymiseen. Voin saavuttaa ihan mitä tahansa! Täytyy vain jaksaa uskoa itseensä! Mietin jo onko minulla edes tälle blogille mitään annettavaa, sillä jossain vaiheessa on tämä blogi kuopattava ennen kuin kaikki lukijat ovat hävinneet ja koko blogi kuihtunut kasaan. Ehkä sen aika ei kuitenkaan ole vielä.. Uskon niin.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Melkein hetkeksi kadotin oman ihanan itseni..

Viimeiset pari kuukautta ovat olleet aikaa, minkä tulen muistamaan aina! Olen oppinut niin paljon kaikkea uutta ja päässyt näkemään ja kokemaan mitä huikeimpia asioita -muutamia mainitakseni mm. viikon Norjan reissu mahtavan työporukan kanssa, uuden myymälän intensiivinen rakentaminen ja huikeat avajaiset! 

Olen myös oppinut paljon itsestäni. Jossain vaiheessa lokakuun loppupuolta huomasin, etten ole oma iloinen itseni. Jos nyt liioitellusti voi käyttää sanaa masentunut, niin kyllä koin pienen hetken olevani masentunut. Se kun teet jonkun tietyn päivän eteen aivan hirvittävän määrän töitä, käytät kaiken aikasi ja energiasi yhden asian loppuun saattamiseen.. Vähän niinkuin joku toinen valmistelee vuoden päivät omia häitään ja toinen treenaa kuukausi tolkulla siihen yhteen ja tärkeään kisapäivään. Sitten se on ohi. Yhdessä päivässä ja yhdessä hetkessä se päivä on siinä. Siinä tulee hetkellisesti aika tyhjä olo. Takki on tyhjä. Kaikki on annettu. Mitäs sitten?

Toisilla kestää pidemmän aikaa päästä sieltä "pohjalta", kuin toisilta. Itsellä tuo "Tässäkö se nyt oli" -kausi kesti noin viikon. Kerroin asiasta kotona, soitin äidilleni ja puhuin työkavereilleni. Nopeasti kuitenkin tajusin, että siinä missä olin niin täysillä keskittynyt työntekoon, olin laiminlyönyt omaa hyvinvointiani ja jättänyt itselleni ne niin tärkeät tekemiset eli salitreenit väliin. Tämä tietenkin vaikutti suoraan syömisiini, enkä usko että sellaisessa hiilaripöhössä on kenenkään OIKEASTI hyvä olla.. Syksy ja pimeys oli saapunut muutamassa kuukaudessa ihan yhtäkkiä. Salille lähteminen tuntui jopa haastavalta, vaikka kertaakaan en ole sinne lähtemistä katunut!


Nyt parin normaalin työviikon jälkeen olen kuitenkin saanut oman ihanan iloisen itseni takaisin! :) Huomaan sen heti! Kuukausien lähes treenaamattomuus ja epäterveellinen ruokavalio saavat myös mielen alakuloiseksi, olo on pöhöttynyt eikä mikään vaate näytä kivalta päällä. Ei sillä, että tällä hetkellä mikään vaate näyttäisi niin kivalta kun tuo mahamakkara tuossa heiluu mukana, mutta se jos mikä lämmittää mieltä, että olen taas BACK IN THE GAME tekemässä asialle jotain! Sen hyvän olon huomaa vasta kun sen hetkeksi menettää. Treeni ei huvita ja sohva tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta lenkkareiden sijaan. USKOKAA MINUA: se ei ole niin! Liikunnasta saatte vaan niin paljon paremman olon! Kukaan kuka treenaa pelkän ulkonäön takia ei jaksa treenata montaa kuukautta pidempään, mutta ne ketkä treenaavat saavuttaakseen sen hyvän olon niin NE jaksavat treenata vuodesta toiseen! :)

Nyt siis ylös sieltä sohvalta! Vaikka ulkona olisikin pimeää, niin lupaan että treenin jälkeen ainakin oma mieli kirkastuu! :) Energistä viikonloppua kaikille!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Tiistai on toivoa täynnä!

...ainakin tuon suloisen aamupainon suhteen! Ajattelin ensin, että käyn vaa'alla kerran tai max kaks kertaa viikossa, jotta päivittäiset painonvaihtelut eivät käy liiaksi stressaamaan, mutta enhän tietenkään pystynyt pysymään poissa vaa'alta tänä aamuna.. :D Ja siellähän odottelikin suloinen 700g pudotus eiliseen nähden marraskuun painonpudotuksen ollessa -1,5kg! :) Nyt on todellakin saatu ne nesteet liikkeelle, niin seuraavaksi käydään pudottelemaan itse läskiä! ;)


Tämän päivän ohjelmassa onkin treenin lisäksi hierontaa! <3 Rintaranka on taas niin jumissa, että oikein tunnen kun ne kireydet vetävät olkapäät lysyyn ja ryhdin huonoksi. Lisäksi kynnet pitäisi käydä vielä illalla huollattamassa ja ajattelin nyt näin marraskuulle jotain mustan puhuvaa kynttä. :) Lokakuun kynsien väri kun oli: mitäs muutakaan kuin XXL:n vihreä! ;D


Ai ettäkö omistautunut työlleen? ;D No ehkä ihan vähäsen vain.. ;) Nyt on kuitenkin vihdoin aika omistautua myös tähän omaan prokkikseenkin! Marraskuun 69,9kg tavoite -HERE I COME! :)

-800g!

Taas on kaksi viikkoa vierähtänyt ihan hujauksessa ja alan ihan tuntea huonoa omaatuntoa, kun en millään ole ehtinyt blogia päivittämään! Nyt siihen tulee kuitenkin muutos ja palaan vanhaan tuttuun vähintään kerran viikossa postaustahtiin! :) Onko meitä enää ketään siellä ruudun takana? :)

Olen saanut nyt kaksi todella hyvää viikkoa alle treenien suhteen. Syys-lokakuun treeneihin nähden nyt marraskuussa treenimäärät ovat tuplaantuneet! Vielä kuitenkin saa vähän pinnistää, että saa sen neljä salitreeniä viikolle kasaan plus vielä ne aerobiset..! :D Viikko sitten maanantaina aamupaino näytti 72,8kg. Tänään -viikon oltua Johannan ruokavaliolla, paino oli 72kg eli 800g on lähtenyt viikossa. :) Nesteet liikkeelle ja toivon mukaan tämä alkanut viikko on painonpudotuksen osalta yhtä suotuisa! Tavoitteena on päästä marraskuun loppuun mennessä alle 70 kilon eli noin 600g pudotusta per viikko niin ollaan tavoitteessa! :) Katsotaan sitten mikä on tilanne marraskuun vaihtuessa joulukuulle ja otetaan joulukuulle joku kohtuullinen tavoite, mikä on pikkujouluista huolimatta saavutettavissa. ;)


Nyt marraskuussa meillä alkoi Johannan kanssa treenien suhteen tehokuukausi! Kun lokakuussa pidin taukoa yhteistreeneistä niin nyt meillä on niitä kahdesti viikossa ja voin sanoa, että koville ottaa! :D Viime viikolla tehtiin rinta/olkapäätreeni, enkä edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin kipeä treenin jälkeen. Loppuviikosta tehtiin etureidet ja ne olivat vielä tänäkin aamuna kipeät... :D Että kyllä se mimmi osaa puristaa viimeisetkin mehut tästä naisesta (tai sitten se vain kurittaa mua nyt lokakuun löysäilyjen takia..)! ;) Tavoitteena on saada voimatasot selkeästi kuukauden aikana nousemaan ja samalla painon putoamaan. Tähän tarvitaan sitä rautaista selkärankaa, mitä minulla ei kyllä ole viime kuukausina ollut, mutta ehkä se pikkuhiljaa sieltä vahvistuu. ;)



Miten muilla on mennyt kulunut syksy laihdutusten osalta? Yhtä onnistuneesti kuin minulla vai kenties vähän paremmin? :D

maanantai 24. lokakuuta 2016

Paluu "arkeen" ja ehkä jopa bloginkin pariin!

Hurja 75 tuntinen avajaisviikko takanapäin ja nyt alkoi ensimmäinen viikko kuukauteen, kun työtunnit ovat alle 55h/viikossa! :D Voisi siis sanoa, että I'M BACK! Oli hienoa elää XXL kuplassa ja oli niin mahtavaa saada rakentaa oma myymälä alusta saakka itse ja olla kokemassa upeat avajaiset vieläpä komeiden ilotulitusten kera! Viime viikko täytti odotukseni enemmän kuin monen monta kertaa! ;)


On kuitenkin ihan mukava olla taas muutakin kuin pelkkä XXL-Sanna, kuka lähtee aamulla klo 07:00 töihin miehen jäädessä nukkumaan ja palaa illalla klo 21:00 ja nukahtaa sohvalle klo 22:00, koska on niin uupunut yli 12h työpäivästä.. Pian voin olla taas avopuoliso miehelleni, ystävä kavereilleni ja ennenkaikkea treenaava laihdutusbloggari! ;) Viimeiseen kahteen kuukauteen sitä en ole ollut ja pahoittelen sitä, mutta asiat tärkeysjärjestyksessä ja nyt on taas enemmän aikaa blogillekin. :)

Tällä viikolla saan nauttia kahdesta vapaapäivästä, eikä kahdeksan tunnin työvuorot klo 13:30-21:30 tunnu enää missään! Aamulla heräilin rauhassa, söin aamupalan ja joskus 11 aikaan kampesin salille. Kieltämättä kropasta huomaa, että kuukauteen-kahteen ei ole tullut ihan hirveästi puntteja heiluteltua etenkään yläkropan treeniä. Jos olen päässyt kerran tai kaksi kertaa viikossa salille niin olen melkein poikkeuksetta aina tehnyt jalat. :D Jaloissa siis voimatasot ovat pysyneet suht samana, mutta esim. tänään olkapää/ojentaja treenissä sain tyytyä tekemään vipunostoja sivuille ihan 5:den ja 6kg:n painoilla, kun vielä pari kuukautta sitten 8kg käsipainot liikkuivat kevyesti. Onneksi lihasmuisti palautuu kuitenkin nopeasti, niin kohta ollaan taas niissä painoissa missä muutama kuukausi sitten. :)

Aamupaino oli tänään 72,6kg eli vaikka salille en ole päässytkään juuri ollenkaan, niin paino on pysynyt suht stabiilina Prisman buffa safkoista huolimatta! Askeleita on päivän aikana tullut sen verran paljon, että päivän aktiivisuustavoite on Polarin mukaan melkein joka päivä täyttynyt. Nyt tällä viikolla olisi suunnitteilla päästä viisi kertaa salille aina iltavuoroissa ja vapaapäivinä. :) Tekee NIIIIN hyvää päästä taas treenaamaan ja ehkä pikkuhiljaa voi taas antaa ajatuksia tuolle painonpudotukselle jos ensi kesäksi haluaisi edes viisi-kuusi kiloa pudottaa. Nyt lokakuun ajan olen pitänyt myös Johannan kanssa treeneistä taukoa, sillä ei ole mitään järkeä yhteistreeneihin jos se on se yksi ja ainoa kerta viikossa kun ehdin salille.. Marraskuussa kuitenkin jatkuu taas Johannankin kanssa treenit! :)


Nyt kuitenkin kutsuu peti! Sen verran vielä univelkaa on, että parempi nukkua varastoon nyt kun taas saa! ;D Viime yönä olin kovasti ollut ohjaamassa kassajonoa unissani, eli aikalailla yksi ja ainoa asia on pyörinyt viime kuukausina päässäni.. :D